S1113
9.12.
Vihdoin maalissa!
Miehistö valmistautui maaliintuloon hyvissä ajoin ja ihmetteli monttu auki lähestyvän St Lucian profiilia. Liikuttava maaliintulo tapahtui 12.44,23 Gmt - 4. Maaliintulon yhteydessä virallinen valokuvaaja kumiveneessä otti kuvat meistä. Vahine lipui satama-altaaseen kanssakilpailijoiden taputtaessa meille. Vastaanottokomitea laiturilla esitti asiankuuluvat tervehdyksensä. Meille tarjottiin hedelmiä sekä Rumbunchia. Kippari Esko kiitti miehistöä suorituksesta ja Peräsinmies Pertsa piti lyhyen puheen, jonka referoin tässä.
“Hyvät purjehtijat. Kun nyt olemme kokoontuneet St Luciaan Rodney Bay marinaan, emme ole tavattavissa missään muualla. On kuitenkin aina hyvä muistaa, että asioilla on kaksi puolta, nimittäin etupuoli ja takapuoli. Takapuolesta tulikin mieleeni, että emmeköhän istu alas perseellemme ja ala ryyppäämään. Näillä sanoilla kohotan maljan ja uskon että tekemämme toimenpiteet ovat olleet oikeansuuntaisia sekä riittäviä ja näin ollen voimme katsoa luottavaisin mielin tulevaisuuteen.”
Kirjoitti Markku
8.12.
Suuri valkoinen metsästäjä iski jälleen Sargassonmerellä (peräsinmies Pertsa).
Roraro (kute ukilainen sen sano) kohtasi voittajansa.
Syvänmerenkalastuksen spesialisti Pertsa veti kalan ammattimaisin ottein Vahinen kyljelle, josta Matti jo rutinoiduin ottein tempasi kullanhohtoisen keltaisen kalan sitloodaan, jossa kala tainnutettiin näillä leveysasteilla ensimmäistä kertaa maailmassa Koskenkorvalla.
Vahtivuorokokin pahin painajainen toteutui. Koko päivällismenu jouduttiin rakentamaan uusiksi. Päivä on sujunut pääasiassa koneella ajaen blägässä ja illan suussa alkoi vielä satelemaan. Ympärillä havaittuja veneitä 2 kpl. Miehistö odottaa malttamattomana huomenna tapahtuvaa maalintuloa. Taktiikka on hiottu viimeisen päälle. Tarkoitus on ajaa rahasuoralla mahdollisimman monesta ohi. Tärkeintä ei ole rehtipurjehdus, vaan murskavoitto! Matkaa maaliin 99 mailia klo 24.00
Laati Markku
7.12.
Blogi Vahinelta Itsenäisyypäivänä 6.12
Itsenäisyyspäivä alkoi kakkosvahdin koiravahdilla. Tuuli oli edellisen illan aikana kääntynyt itä-kaakosta etelän kautta länsi-lounaaseen.
Eilisen päivän spinnuttelu muuttui yön aikana kevyen tuulen kryssiksi.
Vahtivuorossa oleva aamiaiskokki Timo luovutti minulle aamulla kello 04.00 12 suomen lippua, jotka ripustin salongin kattoon. Aamiaiseksi saimme kaurapuuroa, Presidenttikahvia ja Maria keksejä. Aamulla 8.30 -4 gmt kippari ja miehistö piti kriisipalaverin, koska olimme ajautumassa bläkään. Vauhti putosi alle 3 solmun ja kokous päätti yksimielisesti käynnistää koneen. Kilpailun säännöt sallivat koneen käytön, mutta purjehdittuun aikaan lisätään koneenkäyttöaika kaksinkertaisena, joten jos Vahine kulkee koneella 7 solmua, hyödymme tästä vielä noin solmun.
Tämä päätös oli miehistö psyyken kannalta tärkeä, koska me kaikki haluamme olla viimeistään torstaina iltapäivällä Rodney Bayssa nauttimassa niistä haaveista, jotka ovat parin viime viikon aikana mielessä pyörineet, joita tässä muutamia. Jotkut unelmoivat makeavesisuihkusta, toiset yöstä, johon ei sisälly merivahtia, Saukka unelmoi pöydästä, joka pysyy paikallaan, Jussilla oli mielessä ensin olutta ja sitten mojitoa, Pekalla gin tonic ilman giniä ja tonicia? ja Timolla Auran olut.
Aion perua aiemmin tehdyn päätöksen olla kertomatta lähemmin, mitä me täällä syömme, koska on kansallinen juhlapäivä myöskin meillä täällä n 300 mailin päästä maalista. Lounaalla, jonka valmistusvuoro lankesi vahtijärjestelmän mukaan minulle, tarjottiin kanakeittoa, joka sisälsi mm kanan rintapaloja, valkoviiniä, kookosmaitoa, maissia ym. Jälkiruokana kahvin kanssa hedelmäistä, aamupäivällä leivottua kermakakkua, joka sisälsi mm persikkaa, ananasta ja lakkahilloa. Juhlapäivällisellä söimme Timon Yläneen Raasinkorvessa Laivastontieltä 20.10 ampumaa peuran vasaa, jonka on savustanut Yläneen palvaamo. Kastikkeena Dijonkonjakkikerma kastiketta. Ruokaryyppynä syväjäädytetty Koskenkorva. Jälkiruokana Lassen paistamat letut lakkahillon kera. Tilaisuus oli arvokas ja miehistö parhaimpiinsa pukeutunut. Kahvin ja avecin jälkeen Timo piti mielenkiintoisen esitelmän operaatio Stella Polariksesta eli radiotiedustelun mittavasta siirto-operaatiosta Suomesta Ruotsiin 19. syyskuuta 1944.
Kirjoitti Markku
6.12.
Kuulumissi Attlantilt 2
Mieleltäni luontoa tarkkailevana olen koittanut tehdä havaintoja muistakin elollisista kuin meistä kanssamatkustavista äijistä. Tarjonta vain on niukahkoa, koska ympärillä on pelkkää vettä ja jonka pinnan alle ei näy. Lähtöpäivää seuraavana päivänä veneen vierellä kulki muutaman kalan parvia, joita emme varmuudella osanneet tunnistaa, noin 1,5 m pituisia pyöriäisiä tai delfiinejä. Pyytämämme doradot olivat loistavan kullan kimalteisia, kuin ryssän kirkon kupolit auringon paisteessa. Heti paattiin noston ja tainnuttamisen jälkeen värit haalenivat. Liitokaloja on ollut nähtävissä lähes koko matkan, yksi tömähti kannellekin.
Erinomaisen kauniin ja sulavan muotoinen otus. Jos vielä joskus tulisi tehtäväksi paatti, niin liitokalan muotoja yrittäisin siihen siirtää.
Lintulaji havaintoja toistaiseksi vain kolme yleisimpänä myrskylinnut, jotka uskomattomalla taidolla ja nopeudella lentävät aivan aaltojen pintaa viistäen. Liitokaloja pyytämällä elävät tuhansien kilometrien päässä rannikosta! Toinen lentävä laji vesipääskyt näyttäytyvät myös usein. Lentotapa myrskylinnun kaltainen, mutta tietoa siitä mitä käyttävät ravinnokseen ei ole. Huvikseen eivät nekään tietysti lentele.
Myös kihu näyttäytyi lähietäisyydeltä, kun kiinnostui veneen perässä hinattavasta vieheestä lähellä pintaa, onneksi hylkäsi sen. Hauska tuttavuus on fosforiplankton, joka öisin tuikkii ja kipinöi veneen sivuilla ja perävanassa, kiiltomadon vetinen vastine? Havaintoihin voidaan lisätä matkan puolivälissä eteen ilmaantuneet levätupot. Levä lienee Sargassolevää. Ja yksi kintulaji, rihmapyrstöinen tiira.
Ei
elollisen luonnon upeinta maisemaa on tähtitaivas valtameren yllä.
Täällä sitä eivät ihmiskunnan hajavalot häiritse. Tähdenlentojakin loistava valikoima joka yö. Toivomuksia ei aina ehdi siinä yht´äkkiä esittää tai toivoa. Minäkin olen päättänyt koota niitä murulleni ja mukuloilleni tuliaisiksi. Niitä on jo koko vasullinen, eritellään niitä sitten yhdessä kotona.
Ilo sillo o suur, ko me kotti jäll tlee, hiivuvee, haaluvee, hiivuvee. Kuten H.J. Nortamo asian ilmaisi.
Breivasi
Saukka
5.12.
Blogi Vahinelta, elämyksiä byssassa
Kun jenkit 1960-luvulla alkoivat lennellä kuuhun saimme TV:n välityksellä ihmetellä astronauttien avaruuskävelyakrobatiaa.
Laitettuani ruokaa päivittäin Vahinen byssassa voin vakuuttaa, että avaruustemppuilu on lastenleikkiä verrattuna kokin akrobatiaan kun paatti kulkee 8-11 solmun vauhtia, tuuli pyörteilee purjeissa ja meren mainingit ja aallot luovat yhdessä kaoottisen tilan. Ensimmäinen akrobaattinen elämykseni liittyy mummon makaronilaatikkoon: otin valmiin laatikon uunista siirtääkseni sen pöydälle ja silloin se näytös alkoi.
Tulikuuma neljän kilon painoinen vuoka sylissäni peruutin ulos byssasta, kuumuus tunki ohuiden patakintaiden läpi kämmeniin, syöksyin takaisin byssaan pää edellä kohti apposen auki ammottavaa uunin luukkua, mutta viime hetkellä pelastuin kun onnistuin saamaan kiinni ylähuulella lieden suojatangosta. Vain astronauttien bravuuri pää alaspäin kävely jäi uupumaan, mutta se on vahvan ylähuuleni ansiota. Muistui mieleen Hannu ja Kerttu-sadun loppu.
Kun ruoanlaitosta on kyse puhutaan yleensä resepteistä ja niiden mukanaan tuomista haasteista ja vaikeuksista. Väärin. Vaikeinta on valita hyvä resepti, sen jälkeen ruoan valmistus on yksioikoista orjallista reseptin noudattamista. Jos ruoka sitten ei olekaan hyvää, niin käsi sydämelle: korvasitko voin margariinilla tai kerman korvikkeella tai käytitkö puolivalmisteita joissa sakeutusaineena on mikrokiteinen selluloosa tai teitkö muita omia “terveellisiä”
virityksiäsi? Klassiset hyvät reseptit ovat vuosien saatossa tuhansia kertoja kokeiltu ja valmiiksi viritetty eivätkä ne parane muuttamalla.
Nyt kun reseptit byssaan on valittu, niin ei kun gourmet-kokkaamaan. Jos lisäkkeenä on keitetyt perunat, niin sehän on helppo juttu: kiehuvaan veteen pestyt puikulaperunat ja 12-13 min kuluttua ne ovat kypsiä.
Paitsi Vahinella. Perunoiden keittäminen kiehuvaan veteen tusinalle miehelle kestää 60 min. Sanoisinko, että aterian aikautus on kerralla pilalla. Kun perunat ovat kypsiä, niin joko pääruoka on kylmennyt taikka ylikypsynyt.
Toinen helppo lisäke on gratinoitu kukkakaali. Kaalia höyrytetään 10-15 min, Parmesan-raaste ja mausteen pintaan ja uuniin. Helppoa, paitsi Vahinella. Puolen tunnin höyryttämisen jälkeen kaalit ovat nahkeita jurskuloita eivätkä ne Parmesan-raastella kuorrutuksesta parane. Ja aterian ajoitus on taas pilalla.
On niitä hienojakin uusia elämyksiä. Yksi sellainen on 5kg dorado-kalan fileointi. Veitset joilla saman painoinen lohi fileoidaan eivät tehoa tai sitten minulta ovat voimat ja taito kadonneet. Piti käyttää tavallista puukkoa kylkiruotojen katkaisuun ja lihan irrottamiseen. Se tekniikka on muinaiselta ajalta jolloin fileerausveitset olivat vain uutuuskuvia aikakauslehdissä. Mutta sen doradon pää mahtui juuri ja juuri viiden litran kattilaan kastikeliemen keittoa varten. Kastikeliemi yhdestä kalanpäästä!
Muina aikoina kansivahdissa, yleensä yöllä kun ruokaa ei tarvitse keitellä, olen harjoitellut myös laivan ohjausta. Niin kauan kun horisontti on jotenkuten näkyvissä se on hallittavissa, mutta säkkipimeässä pelkkä mittariajo on kieltämättä haasteellista. Elämys sekin. Mutta toissa yönä ajo “alamäkeä” kuunsiltaa pitkin oli kerrassaan upeaa!
Nimin. “kokkaa paremmin kuin purjehtii”
Itsenäisyyspäivän tervehdys
Arvoisat tämän blogin lukijat. Toivotamme teille hyvää itsenäisyyspäivää sinne kotosuomeen lauluntekijän sanoja mukaillen “ Mailta lännen vielä aatokseni liitää luokse synnyinmaani armaan puoleen.”.
Hengessä mukana, matkaa tehden.
s/y Vahinen päällystö ja miehistö
2-4.12
Ajantappamista, sitä se pääasiassa näissä melko vakiintuneissa perstuulissa on. Piristystä päivään saattaa tuoda jiippi. Muita veneitä ei juuri näy. Öisin ehkä joku valo voi kaukana pilkahtaa. Kokit häärävät keitoksiensa parissa, merivahti ruorin liepeillä. Ja muut tappavat aikaansa mm. lukemalla. Ylivoimaisesti suosituin kirja on naantalilaisen Raimo Vahteran “Kylmä idylli” kakkosena Pirjo Koskenkylän “Pekka Koskenkylä, Svanien isä” ja Reijo Mäen “Pahan suudelma”, sekä “Kuka? Mitä? Hä? “. Muita teoksia havaittu mm Ernst Hemingwayn “Vanhus ja Meri”, Ilkka Remuksen “Teräsleijona“, Patriricia Cornwellin “Valokeilassa”. Eric Hiscoockin “A round the world in Wanderer III”, sekä Esa Seppäsen “UKK:n syvä jälki - perintö vai painolasti?”. Jotkut ovat innostuneet myös täyttämään sudokuja. Niin, tänään sunnuntaina aamuna -2 gmt matkaa jäljellä vaivaiset alle 650 mailia. Melkein ollaan kuin “ kotivesillä”, kun matkaa ei ole kuin tuommoisen Skagenista - Naantaliin verran, tai Kanasen kievarin kääntöpaikalta Nuorgamista Naantaliin.
Kirjoitti Markku
1.12
Pers märkänä ja koti kaukana. Tämä tuli mieleen ensimmäisenä, kun taivaalta ryöpsähti kunnon sadekuuro ja vahdissa oli Jussi, Saukka ja minä. Uskomattoman kaunis näky kun sade piiskaa kovenevan tuulen aiheuttamaa kasvavaa aallokkoa.
Muuten, ensikuun jälkeen on helmikuu ja Helsingin venenäyttely, vai oliko se maaliskuun alussa. Silloin ovat joka tapauksessa venehommat alvariinsa mielessä, jonka jälkeen purjehduskauden alku hyvinkin lähellä.
Nuorimmalla eläkeläisistämme Jari 50v alkoi tänään eläke juoksemaan ja joutui heti aamutuimaan klo 04.00 vahtiin. Aamulla Saukka lauloi Vainion “Laulu viiskymmppiselle” ja aamukahviksi hän sai Kustavilaista (Presidenttiä ja Kossua).
Tänään syömme päivälliseksi köntsää (lihamureke) ja perunoita. Mainitsen tämän vain siitä syystä, että se on suurin, mitä olen koskaan tehnyt.
Jauhelihaakin tuli 3 kg.
Kirjoitti Markku
30.11
Eilinen päivä sujui enimmäkseen edellisten kaltaisena. Kelloja toki siirrettiin tunnilla. Ajan ollessa nyt gmt -2, eli aikaero suomeen -4.
Ilma lämpenee koko ajan. Koiravahdinkin voi ajaa t paidassa. Poikkeuksen edellisiin päiviin oli se kun allekirjoittanut harjoitteli leipomisen sujuvuutta veneessä, kun leivät alkavat uhkaavasti vähetä. Moni tämän blogin lukijoista varmaan ihmettelee, että mitähän nuo pojat siellä syövät? No, me syömme täällä tietenkin hemmetin hyvin, isien tekemää ruokaa. Meillä kun on vallan erinomaiset kokit. Tämän useimmat teistä tietävätkin. Tarkoituksella emme ole niitä reseptejä blogeihin laittaneet, koska oletan, että kukaan lukijoista ei hae ruokareseptejä STAFin sivuilta. Sitä paitsi mikään ei ole tylsempää, kuin lukea blogeista ja facebookista sitä mitä tänään syömme! Soittolistalla oli myös leikkilaulu “leipuri hiivasta”, jonka allekirjoittanut poisti.
Paikallinen leipomotyöläisten ammattiliitto väläytteli lakonuhastakin.
Kirjoitti Markku
30.11.2011
Kuulumissi Attlantilt 1
Mitä tänne ny voi kuulut, ko seilata valdmerem bääl? Ei täällä tiedetä yhtikäs mittä talouskriiseistä, presidenttipeleistä tai vaikka julkkisten teerenpeleistä. Jos jottain tiedetä, niin ehkä päivittäin vähän enemmin toisistamme. Tällainen entisten nuorten ryhmä on omanlaisensa kokoonpano. Sanovat ettei tämänikäiset paljon saa tai hanki uusia ystäviä. Tiedä tuosta, mutta kyllä ryhmä tiivistyy ja yhteishenki kehittyy hyvään suuntaan. Sekä ympäristö, että olosuhteet takaavat sen, että ymmärrys myötävaikuttamisen viisaudesta lisääntyy. Se pohjimmiltaan varmistaakin sen, että tämä alvariinsa keikkuva palju saadaan joskus päämääräänsä saakka. Yhteisömme köriläät ovat perinteisen suomalaisia simpukoita, suurta avautumisen trendiä ei ole havaittavissa, täällä kun ei naukkailla. Edes yhtään tupakinpolttajaa ei ole matkassa. Matkaa on kuitenkin jäljellä melkein toinen mokoma, mikä tietää, mitä vielä tapahtuu? Timokin kysyi kipparilta jo lähteissä, että kyllä kai kapteenilla sitten on oikeus esim. siunata ja vihkiä jos semmoisen eteen jouduttaisiin. Kyllä, vastasi kippari. No, ei täällä kukaan kuolemassa ole, vaikka välillä hajut saattaisivat siihen viitata. Ne ovat jo yhteiset kaikille, nekin. En myöskään ole havainnut mitään orastavaa säpinää parisuhdeasioissa, joten kapteeni saanee keskittää tarmonsa enempi merenkulkutehtäviin. Jos eivät peräkammarin pojat sitten vallan yllätä? (toverillisia terveisiä takahyttiin majoittuneille) Kauas sinn misä aurink ai lämmintäs lua, misä huajuvap palmu meil varjoas sua. Ko siält tarppeks o olt, ni me kotti jallt tlee, hiivuvee, haaluvee, hiivuvee. Em. Nortamoa tietenkin.
Breivasi Saukka
29.11.2011
ARC 2011, s/y Vahine
Poikipa ilta nelikon,
istuessa portailla saunan,
saaressa Salmiksen,
idean loistavan.
Päästävä on,
vain voimalla tuulen ja purjeen,
yli meren mahtavan,
Atlantin kuohuavan.
Mutta mistäpä paatti matkaan tähän,
no Markku tietysti selvittää tämän.
Ei saisi se mikään kippo olla,
vaan Swanin valmistama iso jolla.
Jo kohta löytyi kulkuneuvo oiva, säätiöstä purjelaivan.
Vahine on nimi veneen, havaijin-kieltä se on ja merkitsee nainen.
Kaunis on muoto purren, pituuttakin jalkaa kuuskymmentviis.
Eikun matkaa varaamaan
ja porukkaa kasaamaan.
Vaiheen jälkeen usean,
alussa marraskuun,
kokoontuu rannassa Naantalin,
kymmen “merimiehinen” sakki,
valmiina kuulemaan
kulkijaa kokeneenpaa.
Rauhoittaa intoa kipparimme Esko,
eihän olla menossa tuntemattomaan,
vaan purjelaivakilpailuun jaloimpaan.
Saaresta saareen kulkee kisamme reitti,
Espanjan Gran Canarialta kohti Karibian St. Luciaa.
Kisan jälkeen jos aikaa on tovi,
tutuksi tullee myös reggee ja rommi.
Jo hyvästi jää kotimaa,
lentomme lähtee kohti Gran Canariaa.
Mukaan lähtee usealta myös vaimoväki,
päivänsankari Hessulta taas isompi saattoväki.
Sunnuntaina on lähdön hetki,
pakattu on vene ja sillä pärjätään koko retki.
Haikea on eron aika, viimeinen halaus ja suukko,
köyden irrotessa totisena seisoo joka ukko.
Aallonmurtajalla heiluttaa saattoväki,
oman kultansa, kyynel poskella, siellä myös merimies näki.
Alku aina hankala, ei merimiestä pelota.
Kun maata ei tunne enää jalkojen alla,
reagoi siihen toisilla vatsa.
Pari on päivää ensimmäistä, totuttelua totista,
merenkäynti ketään ei veneessä armahda.
27.11.2011
Viikko merellä. Päivät ja yöt vilistävät kuin lentokalat Attlantin aalloilla
On hämmästyttävää miten hienosti merivahti järjestelmä toimii. Muutaman vuorokauden jälkeen, kun on päästy meritaudeista ja alkujännityksistä eroon, alkaa rytmi toimia. vaikka alussa olo onkin vähän kuin Moulinexissa, kun vene on jatkuvassa liikkeessä. Merivahti hoitaa tietysti kannella tehtävänsä. Neljä tuntia kerrallansa, paitsi iltapäivällä 16.00-18.00 ja 18.00-20.00 puolivahdit, jolla saadaan kiertoa vahtivuoroihin. Muut vahdit valmistaa ruuan ja hoitaa siivouksen. Sitten se päivä kuluukin vahdissa, syödessä, ruuan valmistuksessa ja nukkuessa taikka muuten levätessä. Päällystö sen sijaan ajaa 6 tuntia kerrallansa.
Jokaisessa vahdissa on ns muonitusvastaava ja tällä purjehduksella ne ovat Heikki, Timo ja Markku, jotka loihtivat kuumasta byssassa loistavia ruokia. Ruuanlaittovuorot sujuvat seuraavasti: Jos esimerkiksi 2. vahti on aamulla 04-08 merivahdissa, tekee se aamiaisen, 1 vahti lounaan ja 3 vahti päivällisen. Mitä sitten syömme. Veneessä on pakastin johon on ladattu jauhelihaa, kanaa, kalaa, possua ja nautaa. Jääkaappiin makkaraa, juustoa, pekonia ym. Katossa roikkuu verkkopusseissa Salaattia, kaalia paprikaa, hedelmiä. Viikon purjehduksen jälkeen verkkopussit ovat melko tyhjiä ja jääkaappi sekä pakastin puolillaan.
Riittävät n viikoksi, jonka jälkeen siirrytään purkki ja pussi -ruokaan, jota veneessä on varoiksikin melkoinen määrä. Vaihtelua ruokavalioon tuovat saadut kalat. Aiemmin saatu dorado ja tänään heti lounaan jälkeen Saukka huusi kannelta “kalakiinni” . Kippari Esko sekä Matti nostivat
5-6 kg doradon ylös, joka tainnutettiin paikalliseen tapaan Captain Morganilla. Tämä saatu kala taas muutti tulevan ruokalistan totaalisesti. Saammekin päivälliseksi paistettua doradoa dijon kermakastikkeessa. Kyljykset siirtyivät huomiseksi. Välillä kannelle lentää lentokaloja. Miehistöä onkin kehotettu pitämään kannella suunsa kiinni, jotta lentokala ei syöksy kitalakeen. Vettä on tankeissa 2500 litraa ja pullovettä vielä 400 litraa. Jokaisen pitää saada nestettä vähintään 2 l per vrk.
Makeaa vettä ei riitä tietenkään suihkussa käyntiin, joten keulakannen merivesikylpylä on ahkerassa käytössä.
Kirjoitti Markku
26.11 Vahine blogi
Lauantaiaamu valkeni upeana. Meidän porukalla oli takana ns koiravahti 00.00 - 04.00. Pimeää yötä valaisivat tähdet kuten ennenkin. kuuta emme nähneet. Puoli kolmen aikaan rikkoontui 2000 mailin raja kohti maalia, jota juhlistimme merivahdissa kahvilla ja suklaalla. Spinnupuomin kiinnityksen vaurio harmitti, koska jouduimme vaihtamaan kulkusuuntaa.
Aamulla viritettiin fokan puomi ja matka, joskin hieman hitaammin jatkuu kohti St Luciaa. Sinne on vielä etäisyyttä suoraan mitattuna noin 1965 mailia.
Miehistö elää aluksessa kuin olisi ollut siellä koko ikänsä. Ei pahoinvointia eikä suuremmin hikoilua paitsi kokeilla kun ovat pentryssä ruokaa valmistelemassa. On erinomaisen hieno asia, että meillä on ruuanlaittotaitoisia mukana. Se tekee reissusta miellyttävän ja nautinnollisen. Porukasta löytyy monenlaista osaamista. Mm. Jari, joka on pitänyt Rajavartioston helikopterit ilmassa, korjaa käden käänteessä pienet tekniset ongelmat.
Vahinen ohjaaminen myötäisessä tuulessa on haastavaa pimeässä. Varsinkin kun nopeus nousee yli 10 solmun ja aallokko on reipasta. Kun näissä olosuhteissa ruorimies tuijottaa ½ tuntia tuulimittaria on hän valmis huilaamaaan. On hienoa nähdä, että myös ne joiden veneilykokemus on pienempi, osaavat ajaa suurta venettä melko tarkasti. Kippari Eskolle se vain ei aina riitä ja näin joudumme kaikki koko ajan parantamaan suoritustamme.
Ei näitä asioita kirjoista opita, vaan se itse koettava merellä.
Kirjoitti Hessu
25.11
Herään aktiivivahdin hyvän huomenen toivotukseen. On vielä torstai ja klo 23.40. Takavahti aloittaa puolilta öin. Nimensä vahti on saanut siitä, että sen jäsenet (Timo, Matti ja Pekka) asuvat veneen takakajuutassa.
Pikainen kaluston huuhtelu, pukeutuminen ja kevyt aamupala (jugurtti ja mysli). Sitten kannelle vapauttamaan edellinen vahti. Astuessani pimeään yöhön voin tuntea sieraimissani meren tuoksun johon on sekoittunut Senegalin ja Cap Verden ilmaa. Molempiin on matkaa n. 200 mailia.
Ruorissa aloittaa Matti ja Timo / Pekka tähystävät. Edellisen iltapäivän hai-havainto saa mielikuvituksen laukkaamaan, siispä tarkkailen mahdollisen muun liikenteen ohella veneen lähiympäristö mielenkiinnolla.
Kello lähestyy yhtä ja vuoroni siirtyä ruorin taakse. Sääennusteen mukaan yöstä oli tulossa heikkotuulinen joten “virsikirjan” (genoa baarpuuriin ja iso styyrpuuriin tai v.v) valinta oli perusteltua.
Eipä aikaakaan kun Vahine syö tuulta kuin juuri kesytetty villihevonen.
Tuulen nopeus nousee parhaimmillaan 13 m/s paremmalle puolelle ja olkapäissä tuntuu särkyä jo kymmenen minuutin kuluttua.
Tuuli hellittää hieman, mutta jokainen vahdin jäsen saa vuorollaan vuodattaa muutaman hikikarpalon Atlantin yöhön.
Vahtivuoron päättyessä klo 04.00 voin todeta gps:ltä jäljellä olevan matkan 2107 mailia. Vuorossa on kolmen tunnin kauneusunet ja aamiainen.
Päivä jatkuu vahtirutiinien merkeissä. Poikkeuksen tuo yöllä syntynyt ja päivällä havaittu vaurio spinnupuomin kiinnityksessä maston päässä. Jään odottamaan seuraavaa “dogwatchia”.
Kirjoitti Pekka
Vahine blogi 24.11
Jossain Cap Verden saariryhmän koillispuolella n 400 mailia.
23. päivä alkaa hiljalleen hämärtyä etelän illaksi ja sen jälkeen sysimustaksi yöksi. Keulan edessä pitkällä horisontissa, kello yhden suunnassa, ilmestyy näkyviin valkoinen läiskä. Kolme silmäparia alkaa tuijottaa vähitellen suurenevaa purjetta. Ruorimies hoitaa omaa tehtäväänsä, kysäisee vain: “kummalta puolelta”? Tilaahan on vaikka muille jakaa. Vaikka olemmekin herrasmiehiä kuuluu kuin yhdestä suusta “oikealta”. Punainen kulkuvalo horisontissa osoittaa, että olemme edessä olevasta aluksesta vasemmalla ja tuuli käy “paapuurista”. Jokainen muistaa varmasti sen tunteen, kun meidät joskus ohitettu “väärältä puolelta” ja joskus jopa näytetty köydenpätkää. Emme näytä köyttä.
Kyseessä oli saksalainen “Bavaria 40” ja rinnalle tultuamme tuli radiolla pyyntö “ voisitteko ottaa meistä valokuvia. En tiedä ehtikö Markku toteuttaa heidän toiveensa. Meidän vahti vaihtui klo 20.00 ja seuraava alkoi 24.11.2011 klo 04.00. vahdin alkaessa taivas oli pilvessä ja ainoat valot olivat maston huipussa oleva tricolor ja mittarivalot.
Ympärillä oli täydellinen pimeys. Kolme vahdissa olevaa miestä istuivat hiljaisuuden vallitessa etsien tähtien tai muiden alusten kulkuvaloja, paitsi tietenkin ruorimies, joka mittarien avulla piti alusta vankasti suunnassa (ensin Matti ja hänen jälkeensä Pekka). Vähitellen taivas alkoi rakoilla ja tähdet tuikahtelivat pilvien lomasta. Vallinnut hiljaisuus rikkoontui sanaksi silloin tällöin ja päivän valjetessa “huuli” lensin kuin Seilin saarella muinoin. Rauhallinen, mutta pitkän tuntuinen aamuvahti päättyi ajallaan. Sysimusta yö Atlantin aalloilla herättää moninaisia ja jopa merkillisiä ajatuksia, ainakin minulla (muista en tiedä, mutta ne jääkööt johonkin muuhun kirjoitelmaan).
Aurinkoinen päivä lämmitti mieltä ja poltti ihoa. Klo.16.00 päällikkö ilmoitti, että seuraa kellon veto tai itse asiassa viisarien siirto tuntia taaksepäin aikameridiaanin vuoksi. Päivä jatkui normaalien rutiinien puitteissa kohti vuorokauden viimeistä vahtiamme klo 16.00-18.00. Vahti oli kuitenkin kellonsiirron vuoksi 3 tuntia. Klo 17:30 perämies Pertsa huomasi aluksen vierellä hain ja toivottavasti Markku sai sen kuvatuksi.
Yleitä:
-Ruoka hyvää
-Uni maittaa (vapaavahdissa)
-Merisairaat tervehtyneet
-Henki hyvä ja toisten auttaminen (jos apua tarvitaan) luontevaa.
-Juttujen kerronta jatkuvaa
Mitäthän huominen tuo tullessaan?
Kirjoitti Timo
22.11
Kolmas reissupäivä valkeni huonosti nukutun yön jälkeen. Hyteissä on nimittäin melutaso joka tuskin täyttäisi minkäänlaisia työsuojelu normeja. Mielialat ovat kuitenkin nousu suunnassa koko ryhmällä ja erityinen kohokohta sattui iltapäivään, kun saimme ensimmäisen Kalansaaliimme. Kannelle nousi n. 80cm;n pituinen Dorado l.
kultamakrilli. Pertsa hinasi kalan aluksen sivulle ja mää sain sen koukulla ylös. miehistöä hämmästyttänyt kalan tainnutus Tapahtui lirauttamalla rommia sen kiduksiin. miehistölle siitä ei riittänyt, nostaja sentään sai korkillisen. Palaamme tuonnempana, nyt on syömisen aika ja sitten on mentävä uistinta vahtimaan.
Kirjoitti Saukka
21.11
Miehistö alkaa pikkuhiljaa sisäistämään purjehduksen rutiinit ja merenkäyntiinkin alkavat sisäkorvan elimet tottua. Tänäänkin on purjehdittu ensin etelään ja myöhemmin länteen. Veneitä näkyy ympärillä enää kymmenkunta. Tässä kohtaa ajattelin esitellä miehistön jäsenet ja aloitetaan vanhimmasta.
Hessu, espoolainen talkooammattilainen ja eläkeläinen, joka täytti 70v lähtöpäivänä! Kokenut itämerenpurjehtija. purjehdussaavutuksiin kuuluu myös omalla veneellä mm. Lofooteille.
Timo, naantalilainen eläkeläinen. Purjehduskokemusta 8mr ym veneillä.
Toi mukanaan peuran, jonka oli itse ampunut ja jonka syömme itsenäisyyspäivänä.
Jussi, naantalilainen eläkeläinen ja menestynyt kilpapurjehtija sekä suomenmestari. Ylittänyt valtameren jo kerran Gran Canarialta Amazonille.
Heikki, helsinkiläinen eläkeläinen, joka ymmärtää ruuanvalmistuksesta enemmin kuin purjehduksesta. Tämän reissun jälkeen asiat voivat olla toisinpäin.
Pekka, helsinkiläinen jo Helenalla aiemmin ylityksen tehnyt niinikään eläkeläinen.
Lasse, naantalilainen yrittäjä ja osa-aikainen lammasfarmari, joka oli Pekan kanssa samalla Helena purjehduksella.
Jari, naantalilainen, sekä nuorin eläkeläinen ja porukan kuopus.
Haaveissa oma purjevene.
Matti, naantalilainen, joka viettänyt aikaansa enemmin laitureilla, kuin veneissä, koska tekee niitä.
Saukka, naantalilainen. Isojen veneitten ja tekojen mies. Elämänsä ensimmäistä kertaa purjehtimassa purjeveneellä.
Markku, naantalilainen. Veneilykokemuksia enemmin tervatuista kuin lasikuituveneistä. Syypää tämän porukan osallistumiseen tähän purjehdukseen.
Kirjoitti Markku
20.11
Tukijoukot, sekä lukuiset ystävät ja tutut olivat meitä saattamassa ensin laiturilla ja myöhemmin aallonmurtajalla puolenpäivän aikoihin, kun veneet lipuivat ulos satama-altaasta. Seireenien laulun saattelemana Vahinen miehistö liikuttuneena jätti hyvästit Las Palmasille. Startti, joka sujui meiltä mallikkaasti tapahtui klo 13.00 Vanhankaupungin edestä. Alussa purjehdittiin etelään ja myöhemmin länttä kohti. Merellä oleva käynti, eli merenkäynti teki useampaan meistä syvällisen vaikutuksen. Allekirjoittanutkin pääsi heti laatoitushommiin.
17-19.11
Terveisiä täältä Las Palmasista. ARC 2011 lähtövalmistelut ovat täydessä käynnissä kuuman kosteissa tunnelmissa. Vahinen miehistö on kokonaisuudessaan paikalla. Kippari Esko Naantalista ja peräsinmies Pertti Kotkasta ovat tulleet jo aiemmin ja valtaosa miehistöstä laskeutuivat tänne torstai iltana. Pertti ja vahtien muonitusvastaavat kävivät kaupoissa ja vihannestorilla tilaamassa ainakin kolmen viikon muonat, jotka pakattiin veneeseen. Vihannes ja hedelmä toimitusta jouduttiin odottelemaan lauantai iltaan asti.
REITTI S1113
