Ålandsbanken Wärtsilä FURUNO FINLAND Turku Activ

  • STAF Online
  • STAF on Facebook

Wärtsilä

FURUNO FINLAND

Ålandsbanken

Turku

Activ

Danfoss

Kotkan kaupunki

Turku

Danfoss

eniro

K1251

4.-15.1.2015
 
III vahti: Elisa, Jaana & Mikael
Keskiviikon ohjelmaan kuuluivat viimeiset uinnit Colombierilla ja sitten seilaten Ranskan ja Hollannin jakamalle St.
Martinin / Sint Marteenin saarelle. Keli oli tuttu, saimme reipasta tuulta ja aurinkoa, poikkeuksellisesti tosin sateelta vältyttiin. Matka taittui reippaasti, ja parkkeerasimme Fort Louisin satamaan jo alkuiltapäivästä.
Laivavastuiden hoitamisen jälkeen moni suuntasi tutkimaan Ranskan puolen pääkaupungin meininkiä.
 
Illalla nautimme koko legin porukan kesken ”sundownerit” auringon jo laskettua ja kertasimme legin huippuhetkiä, joihin lukeutui ainakin mahtavan kalasaaliin, yhden barracudan, nostaminen Karibianmerestä sekä onnistuneet purjehduspyrähdykset odotettua kovempien tuulten saattelemana.
Poikkeuksellisesti suuntasimme koko porukalla illalliselle paikalliseen satamaravintolaan. Ravintolan herkulliset kalat, hummerit, ankanrinnat, pihvit ja jopa etanat tekivät hyvin kauppansa kymmenen päivän laivaruokailun jälkeen.
 
Matkan viimeinen aamu valkeni St. Martinin satamassa pienen sateen kera ja aloitimme laivan perusteellisen siivouksen seuraavan legin porukkaa varten. Nyt siivous on valmis ja yhteinen matkamme päättyy aurinkoisella kannella nautittavaan brunssiin, munien, pekonin sekä hedelmien ja muiden herkkujen kera. Nam!


13.1.2015 Julia, Jarmo, Mari II-vahti

Aamulla saimme tuoretta patonkia kun
Jaana ja Elisa poikkesivat periranskalaiseen tapaan boulangeriessa heti aamutuimaan. Aamupäivällä oli vielä aikaa kaupunkikierrokselle, linnoitukseksi oletettu rakennus kukkulan päällä toimikin poliisiasemana, joten historiallinen kierros näköaloineen jäi kokematta. Kierreltiin sitten aamupäivä kaupoissa ja katujen turistimääriä ihmetellen.
 
Suoritimme
lyhyen siirtymisen saaren toiselle puolelle päästäksemme snorklailemaan Colombierin poukamaan kilpikonnien kanssa, pahuksen otukset vain ovat vikkeliä liikkeissään ja poikkesivat pinnalla vain pikaisesti, joten kuvaaminen oli haasteellista. Poukamassa oli pikkuruinen autio hiekkaranta, jossa pääsi kuljeskelemaan, mikäli selviytyi dinghyllä aallokossa rantautumisesta ehjin koivin. Päivän ohjelmassa oli myös aerobic-tunti keulakannella, tuoretta pullaa, pelejä ja leikkejä.
 
 
Miehistöllä on alkanut ilmetä haikeutta reissun lopun häämöttämisen vuoksi, kotiin paluuta odotetaan sekä innolla että kauhulla, lämpötilan muutos tulee olemaan shokki ja tunnelma on kuin joutuisi palaamaan mustavalkoiseen hidastettuun elokuvaan. Paljon puhuttua ”systeemiä” ja miehistöä tulee ikävä eikä Karibian turkoosina hohtavasta vedestä saa tarpeekseen, joten lopullisia hyvästejä emme jätä. Huomenna otamme kaiken irti viimeisestä purjehduspäivästä ja Marigotin tarjonnasta ennen kotiin lähtöä.


12.1.2015
I-vahti: Jan, Leena, Meri
 
Lähdimme jatkamaan matkaa St. Kittsiltä heti aamiaisen jälkeen kun olimme saaneet myös Veikon takaisin kaupungilta shoppailemasta viimeisiä paikallisia rahojaan. Merellä meitä odottivat hyvät tuulet ja vauhdikas kryssipäivä. Atlantilta Karibianmerelle saapuvat aallot olivat isoja, ja koko matka päästiin samalla halssilla. Etenkin kokemattomammat purjehtijat saivat kokea pientä seikkailunpoikasta – sitä parasta mitä Helena voi aidon purjehduksen saralla osallistujille tarjota. Käytiinpä kannella pienimuotoisia uintiharjoituksiakin, kun meri kasteli miehistön ison aallon yllättäessä ruorinaisen.
 
Alkuiltapäivästä saavuimme St Barthsille, Ruotsi-Suomellekin hetken kuuluneeseen entiseen siirtomaahan. Satama oli erittäin täynnä luksusjahteja, joten jäimme ankkuriin kauemmas. Dingin vesitaksipalvelu liikennöi normaaliin tapaan suosittuja vuoroja merkkiliikkeiden täyteisen rantabulevardin ja Helenan välillä.
 
St. Barthsin pääkaupungissa Gustaviassa monet kadunnimet olivat sekä ruotsiksi että ranskaksi. Kävelimme muun muassa Kungsgatania ja Östra Strandgatania.
Keskustasta löysimme boheemin, ruotsiteemalle omistetun kuppilan kuningasperheen kuvineen. Mainostettinpa ovessa myös, että paikasta olisi saanut tilattua Systembolagetin tuotteita.
 
Illan pimetessä söimme kaikki yhdessä sitloodan suojissa chili con carnea, Riston mukaan papupataa. Joillakin ilta meni pitkäksi rannan puolella livemusiikkia kuunnellen. Ankkurivahti toimi kuitenkin normaaliin tapaan.


11.1.2015
III-vahti: Mikael, Jaana, Elisa

Sunnuntaiaamu valkeni St. Kittsin satamassa ja alkoi leppoisasti yhteisen muna-ja pekoniaamiaisen merkeissä Helenalla. Tänään ei purjehdittaisi, vaan koko päivä kuluisi maakrapuillessa. Päivän edetessä kaikki matkalaiset löysivät mielenkiintoista tekemistä saaren ja Basseterren kaupungin tutkimisesta. Kaupunki oli hiljentynyt sunnuntain viettoon, mikä näkyi kauppojen ja ravintoloiden heikkoina aukioloaikoina – avoinna olivat lähinnä vain kaupungin monet paikallisista täyttyneet kirkot, joita myös muutama Helenan matkaaja kävi tutkimassa.

Suurin osa matkalaisista suuntasi saarikierrokselle paikallisen oppaan johdattamana. Jim, alkuperäinen ”Kittitian”, oli jo lauantai-iltana bonganut rantaan ajautuneet turistit ja tarjonnut edullista saarikierrosta, joka kattaisi St. Kittsin merkittävimmät nähtävyydet.
Kierroksen ensimmäinen kohde oli Bloody Point, jossa 1600-luvulla teloitettiin jopa 2000 paikallista alkuasukasta ranskalaisten ja englantilaisten yhteistuumin. Seuraavaksi saimme kuulla St. Kittsin autenttista historiaa, kun seitsemänkymppinen Jim kertoi meille matkan varrelle osuneesta synnyinkylästään, Old Road Townista, jossa hän oli asunut ensimmäiset 17 vuotta elämästään ennen lähtöäään Iso-Britanniaan.
Pienet puumökit olivat jääneet uudemman rakennuskannan jalkoihin, mutta muutamia oli vielä jäljellä, samoin vanhat yleiset vesipisteet ja peseytymistilat olivat vielä jäljellä, vaikkakaan eivät enää käytössä.
Hieman erilaista historiallista karibialaista asutusta näimme entisen plantaasikartanon, Romney Manorin, alueilla vieraillessamme. Nykyisin tiloissa toimii tunnettu batiikkituottaja, ja monille tarttuikin matkaan autenttisia tuliaisia.

Kierroksen vaikuttavin kohde lieni Brimstone Hill Fortress, UNESCO:n maailmanperintökohteeksikin päätynyt 1700-luvun sotilasarkkitehtuuria ilmentävä korkean vuoren huipulle rakennettu linnoitus. Linnoitusta on usein verrattu monille tuttuun Gibraltarin salmen linnoitukseen. Sen suojista näkyi kauas maalle ja merelle, taivaanrannassa siinsivät jo purjehduksemme seuraavien kohteiden St. Barthsin ja St. Martenin saarten siluetit. Jatkoimme matkaamme kohti St. Kittsin Atlantin puoleista rannikkoa, jossa upea luonnonnähtävyys olivat merestä ja rannalta nousevat Black Rocksin mustat laavamuodostelmat. Viimeinen pysähdys ennen paluuta Basseterren kaupunkiin oli Ottleyn plantaasi, jonka tyylikkäästi uudistetuissa rakennuksissa toimii nykyisin laadukas hotelli ja ravintola.
Kierroksen aikana opimme paljon St. Kittsin historiasta, nykytilasta sekä alueiden välisistä eroista.

Iltaa vietimme Helenalla karibialaishenkisestä päivällisestä nauttien ja rennosti korttipelien merkeissä.



10.1.2015 Julia, Jarmo, Mari II-vahti
Oli synkkä muttei kovin myrskyinen
yö, vain muutaman tunnin yöunien jälkeen raahauduimme punkistamme kannelle ja valmistauduimme nostamaan ankkurin ja purjeet. Pikaisten yöllisten kahvikupposten voimalla saimme purjeet nostettua ja suuntasimme kohti seuraavaa satamaa. Yöpurjehdus oli kokemus, tähtitaivas ja kirkkaana loistava kuu teki purjehduksesta unohtumatoman. Etelän yö oli niin lämmin, että yötuulessakin pärjäsi oikeastaan lyhyellä paidalla. Tuuli oli hyvä ja antoi meille 10:n solmun vauhdin. Montserratin rannan laavavirtoineen jäätyä taaksemme  jouduimme tekemään vendan ja kulkemaan pari tuntia lounaaseen saadaksemme  suunnitellun reitin kiinni. Mukavassa sivutuulessa ja isojen aaltojen vyöryessä sai ruorinaaraat ja -urokset veivata ohjausvälinettä niin, että haba kasvoi varmasti useita senttejä.

Juuri
ennen rantautumista lounastimme uunikalaa ja perunamuusia.
Poikkeukselisesti täällä St Kittsillä saimme paikan vartioidusta laiturista, joten ei ole tarvetta kulkea dinghyllä maihin tai pitää ankkurivahtia yöllä. Rantautuminen oli erittäin haastavaa voimakkaan tuulen vuoksi, joka painoi meitä pois laiturista. Tarvittiin useita köysiä ja vinssien apua, jotta kylki saatiin kiinni korkeaan betonilaituriin.
Laakonki on nyt noin 45 asteen kulmassa, joten laivasta poistuessa saa harjoittaa seinäkiipeilyä ja palatessa varovaista peffamäkeä. Saapumisen jälkeen laitoimme laivan siistiin kuntoon ja nautimme sataman kylmistä suihkuista. Illalliselle lähdimme Fregat bay -kylän rannalle tilataksilla, söimme rantaravintolassa grilliruokaa paikallisväestön ympäröimänä, fiilis oli rento. Paluumatkalla saimme käsityksen hurjasta kontrastista rikkaiden turistialueiden ja paikallisen köyhyyden välillä ohittaessamme suurhotellialueen.  Yöllä saimme kuunnella lähibaarin megakovaa musiikkia, joka onneksi kuitenkin loppui joskus puolen yön jälkeen.

II-vahti



9.1.2015 Deshayes
Leena, Jan, Meri
I-vahti
 
Lähdimme aamupalan jälkeen kauniilta Les Saintsin saarelta.
Pelikaanitkin olivat jo liikenteessä. Purjehdimme delfiinien kanssa hyvän matkaa heti aamulla. Päivä oli muutenkin aurinkoinen ja mukava. Iltapäivällä pysähdyimme Guadeloupen viereisellä Pigeon Islandilla, joka kuuluu Jacques Gusteaun meriluonnonsuojelualueeseen. Suuri osa porukasta snorklaamassa aivan Pigeon Islandin lähistöllä ja näki upeita koralleja, niiden väriloiston kanssa kilpailevia kaloja, ison kiven alla lymyävän hummerin sekä mustekalan.
 
Matka jatkui kohti
Deshayesia, missä dingi laskettiin ja Helenan muonavarastoja täydennettiin. Illalla pääsimme roskanheittokeikalle ja iltadrinksuille toimivan wi-fi:n pariin. Päivän adrenaliiniannos saatiin täyteen kotimatkan päätteeksi. Dingin nosto pimeässä sai dramaattisen käänteen kun konkari Leena joutui roikkumaan pikkuveneen laidalla sen heilahtaessa yllättäen. Onneksi jännitysnäytelmä päättyi onnellisesti, eikä Leenakaan kastunut.
 
Koko miehistö, ankkurivahtia lukuunottamatta, kävi aikaisin nukkumaan ennakoiden varhaista kello kolmen aamulähtöä.


8.1.2015 Portsmouth – Iles des Saintes
 
Aamulla virkeänä kohti pyhimysten saaria. Tuulta ei aluksi ollut nimeksikään, mutta koneellakin pääsee. Yksi yksinäinen delfiini piti meille seuraa pitkän tovin, mutta vahinko kyllä ei innostunut tekemään temppuja. Ainakin saatiin delfiinimerkintä kirjaan.
 
Kala-onnen parantamiseksi aikaisemmin Portsmouthissa käyneet tiesivät tiedustella Johnilta, paikallinen kalamies, mikä näillä vesillä tuo kalaa.
Tuloksena oli että rupesimme värkkäämään pinkin vieheen ja sata metriä kuulemma pitäisi olla siimaa. Pinkki saatiin aikaiseksi kynsilakalla ja mustekala sai myös pusuhuulet. Vielä pusuhuulet eivät tuoneet kalaa, mutta luottamuksemme on kova.
 
Bourgh de Saintesiin saavuimme puolen päivän jälkeen. Asettauduimme ankkuriin ison viisimastoisen Maltalaisen Royal Clipper nimisen purjelaivan rinnalle. Laivan perämies oli meidän kapteenin vanha tuttu, joten saimme vieraita. Herkkulounaan jälkeen (ja päivittäisten askareiden
jälkeen) lähdimme kylille. Bourg osoittautui erittäin siistiksi kyläksi, jossa poikkeaa  reittiveneitä Guadaloupesta. Turisteja oli runsaasti.
 
Osa porukasta käveli merirosvojen lahdelle uimaan, mutta eniten sillä reissulla innosti melkein kaikki vuohet ja kukot, jotka tepastelivat pihoilla ja mäkien rinteillä. Tuli oikein maanläheinen olo kaiken merielämän jälkeen.
 
Vahti III : Mikael, Elisa ja Jaana

7.1.2015 Julia, Jarmo, Mari II-vahti
 
Yöllä ankkurivahti sai todistaa säännöllisiä sadekuuroja, naapuriveneen bileitä, kukkojen kiekumista ja upeaa täysikuuta. Tuli myös todettua, että toiset nukkuvat sikeämmin kuin toiset. Aamu valkeni raikkaana ja innokas miehistö lähti Indian River -jokiseikkailulle.
 
Aamupalan jälkeen paikallinen Jeff (tai jotain sinne päin) nouti meidät joen suulle, jossa moottori tuli sammuttaa ja jatkaa soutaen. Indian River on jonkinlaista luonnonsuojelualuetta ja hieno esimerkki dominicalaisesta sademetsätyypistä. Jokia saarella on yhtä paljon kuin vuodessa on päiviä, kuulemma. Lähdimme sitten Jeffin johdolla työntymään viidakon sydämeen oppaamme soutuvoimin. Saimme runsaasti tietoa joen varren kasvistosta ja eläimistöstä. Valitettavasti yhtään kuristajaboaa ei hyökännyt oksistosta, mutta sen sijaan näimme ainakin yhden iguaanin, kolibreja, taskurapuja, pikkuliskoja sekä yhden epävarman käärmehavainnon. Kasvillisuus oli tosi vehmasta eikä puiden lankkujuuristoja voinut lakata ihmettelemästä.
Sademetsälle epätyypillistä oli se, että emme kastuneet lainkaan. Joen sivuhaarassa kävimme ihmettelemässä Pirates of the Caribbean -elokuvan Calypso-noidan mökkiä, joka oli sinne kuvauksista jätetty. Metsän keskellä oli baari, jossa nautimme suositellut Dynamite-drinkit.
 
Retken päätteeksi lounastimme rantaravintolassa lampsittuamme Portsmouthin kaupungin läpi. Kaupunki oli pieni ja rustiikkinen, mutta sieltä löytyi kuitenkin perämiehen laatuvaatimukset täyttävä parturi, joka ajoi pyytämättä parrankin, ilmeisesti katsottuaan sellaiselle olevan tarvetta.
Päivän koulutuksellinen puoli hoitui kuntoon kun Greg veti dinghyn eli jollan käsittelykurssin, toisilla tuntui kaasuranne olevan herkemmässä kuin toisilla ja toisilla taas pakki hukassa. Päivällisen osalta stand by -vahti onnistui ylittämään odotukset ja herkullinen bolognese nautittiin tähtitaivaan alla, tähdet tunnistettiin kännykkäsovelluksen avulla ja kippari Bena kertoi suunnitelmat tuleville päiville.
 
II-vahti


6.1.2015            Leena, Jan, Meri, I-vahti
 
Päivä oli vielä kirkas ja kaunis kun saavuimme kukin vuoroillamme ylihintaisilla takseilla Le Marinin satamaan Martiniquelle, missä Helena jo odottikin pitkän laiturin päässä osan edellisen legin ruskettuneesta miehistöstä pyöriessä kannella.
 
 
Miehistöön kuuluvat edellisen legin konkarit: Leena, Julia ja Jaana sekä enemmän tai vähemmän untuvikot Mari, Elisa, Jan, Jarmo, Mikael ja Meri sekä luonnollisesti päällystön jäsenet kippari Bena, perämies Risto, konemies Veikko sekä kansimies Greg. Miehistön vähäisestä määrästä johtuen toimimme kolmessa vahdissa perinteisen neljän sijaan.
 
Ensimmäisenä iltana vaihdoimme sataman toiselle puolelle bensalaituriin, jossa täydensimme myös vesi-ja sähkövarastot. Seuraavana aamuna lähdimme auringonnousun aikaan Leenan hankkimien uunintuoreiden aamupatonkien voimalla. Suuntasimme kohti pohjoista ja Dominican saarivaltiota. Matkalla kuljimme upean Diamant-saaren ohitse, josta kipparimme Bena osasi kertoa että saarta oli johdettu sodan aikaan laivan tavoin.
 
Päiväpurjehdus sujui hyvin ja käytössä olivat kaikki neljä pääpurjetta.
Ruoanlaitto tosin oli hieman haasteellista reelingin viistäessä meren pintaa ja meripahoinvointiakin esiintyi miehistön keskuudessa. Matkan varrella seurustelimme toistemme lisäksi myös delfiinien ja lentokalojen kanssa. Jaana pyydysti heti ensimmäisenä meripäivänä upean Barracudan, joka oli  ”ainakin kolme metriä pitkä” ja josta valmistimme illalliskeittoa.
 
Tänään on myös loppiainen, eli paikallisittain kolmen kuninkaan päivä, jonka kunniaksi syömme juhlaan kuuluvaa piirakkaa paikallisen punssin kera.
 
I vahti



© STAF Suomen Purjelaivasäätiö | Site Engine By Megative Tmi