Turku FURUNO FINLAND Ålandsbanken Activ Wärtsilä

  • STAF Online
  • STAF on Facebook

Activ

FURUNO FINLAND

Wärtsilä

Turku

Ålandsbanken

Danfoss

Turku

TSR Turku

TSR Kotka

STI

Danfoss

K1254

8.2.2015

Viimeisestä purjehduksesta ja pitkään valvotusta illasta selvittyään,
laivallinen onnellisia ihmisiä heräili taas auringon nousun tahtiin.
Aamupala korvattiin yksinkertaisesti kahvilla, jonka jälkeen alkoi laivan
suursiivous. Kansimies Nora oli laittanut tiukan tehtävälistan per vahti
ja laiva tuli siistiksi tehokkaasti reilusti alle arvioidun ajan. Samaan
aikaan, kun osa siivosi laivaa, haettiin maista hieman tuoretta patonkia
ja kroisantteja, joiden lisäksi nautittiin Karibianmeren yksi parhaimmista
brunsseista. Pöydässä oli kaikenlaista herkkua pekonista hedelmiin. Mahat
tuli kaikilla täyteen ja mieliala oli iloinen. Brunssin jälkeen alkoikin
sitten hyvästelyt, kun yksi toisensa jälkeen alkoi pikkuhiljaa siirtymään
seuraavaan kohteeseen, joka osalla oli lentokenttä ja toisilla taas
hotelli jossain St Maartenin uumenissa.

Päällystö kaipasi myös aktiviteettia pitkän purjhehduksen ja laivallaolon
jälkeen, joten Kansimies Noran ehdotuksesta perämies Henrik ja
allekirjoittanut lähtivät mukaan valloittamaan saaren korkeinta vuorta
(Pic Paradis). Reissuun lähdettiin yksinkertaisesti paikallisbussilla,
jolle sitten kuitenkin kielimuurin takia maksoimme liikaa ja ilmoitimme
kävelevämme loppumatkan. Paikallisten ilmeistä olisi voinut päätellä, että
idea ei ollut paras mahdollinen ja se myös selvisi rytmiryhmällekin melko
pian, kun tie jyrkkeni merkittävästi. Lähes pystysuoraa tietä, keskipäivän
auringonpaisteessa ilman tuulta, tuli siis melko lämmin. Kengätkään eivät
kaikilla olleet ihan parhaasta päästä, joten iso osa matkasta tuli
allekirjoittaneen osalta matkattua paljain jaloin. Kävely oli siis
valintoja terävien kivien, kuuman asfaltin ja huonojen kenkien välillä.
Paluumatkalla paikalliset bussit eivät sitten suostuneetkaan ottamaan
meitä enää kyytiin, joten kävelimme takaisin koko matkan laivalle.
Kaikesta huolimatta huipulle päästiin ja maisemat olivat kyllä ihan
näkemisen arvoiset!

Vuorireissun jälkeen palailimme laivalle ja siinä vaiheessa paatti olikin
jo hiljainen. Tässä kohtaa on aika kasata omat tavarat ja siirtyä
seuraavaan kohteeseen. Niin paljon on nähty ja koettu, että ei voi muuta
kuin olla onnellinen kaikesta!

Kiitos ihanasta matkasta kaikki oppilaspurjehtijat, toivottavasti teitä
nähdään. Ja erityiskiitokset tietysti päällystölle:

Kapteeni Esko, rauhallisen terävästi mentiin ja mielipiteiden annettiin
joustaa juuri sopivasti, kiitos!
Perämies Henrik, Det var tämligen angenämt! Du måste se at Nora ska
fortsätta hoppana till vatten :)
Konemies Jankku, kiitokset toimivista laitteista!
Kansimies Nora, Rohkeampaa naista saa hakea, muista jatkaa hyppimistä  ja
toteuta edelleenkin kaikki huonotkin ideat, myöhemmin nekin tuntuu jo ihan
kivoilta :D

1254 Kiittää, ehkä joskus vielä näemme samalla laivallakin!! :D Pus o'
kram!

Kaikkien vahtien puolesta,
Katri

Vahti I; Katri, Anna, Jussi ja Kai
Vahti II; Kari, Nina, Jani, Päivi ja Erkki
Vahti III; Anssi, Janika, Mika, Gerd ja Esa
Vahti IV; Ritva, Susanna, Arja ja Bo

7.2.2015

Eilen illalla alkanut yöpurjehduspätkä jatkui tänään edelleen, kun katsoimme yöllä kuun kiertävän taivaankannen halki ja auringon lopulta nousevan itäiselle taivaalle. Aamun pikkutunteina valmistui taas sämpylätaikina, josta saimme taas ihanan meheviä aamupalasämpylöitä koko porukalle. Kiitos taas neljännen vahdin Susanna ja Bo!

Aamuaurinko ei valitettavasti tuonut mukanaan juurikaan mitään uutta ja ihmeellistä merenelävää, joten oppilaspurjehtijat kuluttivat aikaa harjoittelemalla oppimiaan asioita vendaamalla aina tasaisin väliajoi.
Purjeista tänään oli ylhäällä jo aikaisemmin tutuksi tulleiden purjeiden (jibi, fore, meisseli ja iso) lisäksi myös flaikkari. Tuuli ei ollut erityisen suotuisa, eli jouduimme joka tapauksessa turvautumaan moottoriin aina välillä. Ajaessamme kohti viimeistä satamaa, päätimme asianmukaisesti nostaa myös ranskan lipun kohteliaisuuslipuksi. Sattuneesta syystä kyseinen lippu kuitenkin koristaa nyt Karbian meren pohjaa.

Matkasimme lähelle St. Maartenia, jossa jäimme ankkuriin hetkeksi Fort Luisin sataman ulkopuolle tunnetusti uimaan ja odottelemaan lupaa ajaa sisään satamaan. Viimeinen mahdollisuus uintiin innoitti tavallista lukuisammin oppilaspurjehtijoita veteen. Helenan reunoilta loikittiin ja uskaliaimmat kiipesivät myös pukspröötille, josta sitten saatiin entistä ilmavampia loikkia aikaiseksi. Oman uimahyppyuransa aloitti myös kansimies Nora, joka ei ennen tätä reissua välittänyt hyppimisestä lainkaan, mutta lopulta oli yksi hurjimmista loikkijoista, kun pääsi hyvän valmennuksen ansiosta jyvälle hauskuudesta. Kaikilla oli todella kivaa ja tuntui ehkä hieman haikealta nousta vedestä viimeisen kerran, kun Helena sai lopulta luvan ajaa satamaan.

Välittömästi Helenan ankkuroiduttua laituripaikalle, suuntasivat oppilaspurjehtijat mahdollisimman suoraan sataman suihkuihin, jossa olisi selkeästä tilavampi pestä itsensä suolasta ja aurinkorasvasta. Suihkun pääsyä varten lunastettava poletti ei sekään taannut lämmintä vettä, joten reissun lika sai luvan irrota viileällä vedellä. Virkistihän se sitten kuitenkin. Matkalla parempaa leposijaan joutuneen kohteliaisuuslipun tilalle hankimme satamasta uusi ja nostimme sen ylös. Tuostakaan ei kuitenkaan ihan ilman kommelluksia selvitty, kun perämies päätti vapauttaa lipun narun hiukkasen liian korkealle, eikä sitä sitten saatukaan nostettua, ennen kuin naapuriveneestä saatiin hieman apuja.

Suihkun jälkeen aloimme pikku hiljaa valmistautumaan yhteiseen illalliseen, joka laivapöperöiden sijaan päätettiin pitää maissa, johon olikin jo pöytävaraus tehtynä. Illallisella päästiin maistelemaan paikallisia tuoreita herkkuja, kuten hummeria ja tuoretta tonnikalaa. Nam!
Illallisen jälkeen kävelimme porukalla taas takaisin laivaan, jossa ilta jatkui rauhallisissa merkeissä sitloodassa porukalla istuen ja jutellen mukavia. Siitä sitten vähitellen yksi toisensa jälkeen hiipi joko omaan punkkaansa tai vaihtoehtoiseen majoitukseen kannelle yöksi.

Huomenna tiedossa on siivoamista ja hyvästit tälle porukalle, kun oppilaat hiljalleen poistuvat laivalta omien suunnitelmiensa mukaisesti joko kotiin Suomeen tai jatkaen matkailua vielä edelleen. Nyt kuitenkin on unien aika, jotta jaksamme ponnistella tämänkin seikkalun loppuun saakka.

Kaikkien vahtien puolesta,
Katri

Vahti I; Katri, Anna, Jussi ja Kai
Vahti II; Kari, Nina, Jani, Päivi ja Erkki Vahti III; Anssi, Janika, Mika, Gerd ja Esa Vahti IV; Ritva, Susanna, Arja ja Bo



6.2.2015

Täällä sitä mennään! Nimittäin matkalla Virgin Gordalta Anguillaan, neljä
purjetta (jibi, fore, meisseli ja iso) ylhäällä rauhallisessa tuulessa.
Tähdet loistavat jo kirkkaasti ja odottelemme kuun nousemista.

Tähän on päästy vaiherikkaan päivän päätteeksi, joka alkoi taas heti
aamukahvin aikaan bongatulla merikilpikonnalla. Teimme pientä liikehdintää
Bitter Endiin tutustuen, sekä erilaisia vesiaiheita touhuja harrastaen,
kuten snorklausta, uimahyppyjä sekä uintiretken tehden laivalta läheiselle
rannalle. Aurinko paistoi ihanasti koko päivän ja oli taas niin
nautinnollista. Snorklaajat bongailivat erilaisia kaloja, kuten
raidallisia ja ruudullisia kaloja, sekä ainakin yhden pienen rauskun.
Laivalle uimaan jääneet taas saivat ihailla merikilpikonnaa taas
tarkemmin, kun se kiersi vielä muutaman kerran Helenan lähistöllä.

Neljän aikoihin pakkasimme taas kamat ja otimme suunnan merelle päin.
Tiedossa yöpurjehdusta ja  vielä päivänvalon aikaan näimme taas
vilaukselta merikilpikonnan, josta tuli sitten päivän eniten bongattu
otus. Purjehdus alkoi ja pyörii edelleen sovitusti merivahtien toimesta ja
ensimmäiseen yöhön verrattuna yleisilme oppilaspurjehtijoilla olotilojen
suhteen on jo parempi, joskin jotain pientä meritaudun oiretta vieläkin on
tunnistettavissa.

Pakko mainita, että ruuat ovat olleet kaikin puolin olleet onnistuneita,
eli maistuvaa on ja riittänytkin hyvin. Näillä mennään taas seuraavaan
päivään.

Kaikkien vahtien puolesta,
Katri

5.2.2015 Virgin Gorda

Viides päivä merellä alkoi seesteisesti porukan heräillessä omaan tahtiin.
Varsinaista aamupalaa odotellessa hörpittiin aamukahvia kannella ja
iloksemme paikalle ilmestyi kaksi delfiiniä esittäytymään rauhallisin
liikkein, sulavasti vuoroin pyrstöjä ja eviä pinnalle nostellen.
Innokkaimmat imaisivat aamukahvin tässä vaiheessa huikalla ja ryntäsivät
uima-asuja vaihtamaan siinä toivossa, että pääsisi aamu-uinnille noiden
ihanien olentojen kanssa. Valitettavasti luonto ei kuitenkaan palkinnut
ihan niin hyvin, vaan uimarit joutuivat tyytymään vain virkeään oloon ja
hyvään mieleen turkoosissa vedessä kauhomisesta.

Päivän purjehdukselle valmistauduttiin välittömästi aamupalan jälkeen,
koska tiedossa oli kryssimistä vastatuuleen ensimmäistä kertaa koko
reissun aikana. Hyvään vauhtiin päästiin, kun nostettiin neljä purjetta
(jibi, fore, meisseli ja iso) ja harjoittelimme vendausta pitkin matkaa.
Matkan aikana näimme ensimmäiset lentokalat ja näky yllätti monen
ensikertalaisen, kun odotuksissa oli elokuvien lohen kokoiset vonkaleet ja
pinnale nousikin pieni parvi kolibrin kokoisia otuksia. Pienen pohdinnan
jälkeen totesimme, että koska lentokalat nousevat pintaan paetakseen
saalistajia, aloimme silmä kovana etsimään pinnan alla piilevää
mahdollista saalistajaa. Mitään ei tietenkään näkynyt :)

Saavuimme Virgin Gordalle noin neljän aikaan iltapäivällä ja rantaa
lähestyessämme ihailimme Necker Islandin maisemia, jossa kansimiehistön
mukaan Englannin kuninkaalliset William ja Kate viettivät aikanaan
honeymoonia. Ankkuroituamme Helenan suoritettiin jo tavalliseksi
muodostunut uinti meressä heti kun tikkaat saatiin paikalleen. Tuossa
vaiheessa osa porukasta alkoi jo laittelemaan iltaruokaa, kun osa taas
lähti dingillä tustustumaan Saba Rockin pieneen saareen.

Kaikki saatiin kokoon taas iltaruualle, jonka jälkeen istuimme taas
kannella kapteenin tarjoamassa valossa jutellen mukavia ja nauttien
viimeisestä saarilla vietettävästä illasta. Seuraavana päivänä tiedossa
olisi pitkä paluupurjehdus ja monilla on siihen liittyen erilaisia
tunteita ja mietelmiä. Paluumatkalla saamme sitten reissun ensimmäiset
kalat myös, ainakin tonnikalaa tai vahu. Fiilis on hyvä ja rento, kaikki
nauttivat suunnattomasti reissusta!

Kaikkien vahtien puolesta,
Katri

4.2.2015

Päivä sai mielenkiintoisen alun jo aamun pikkutunneilla ankkurivahtihommissa, kun kannella väännettiin sämpylätaikinaa ja bongattiin (melko todennäköisesti) delfiini aivan Helenan kyljessä.
Aamupalalla sitten todellakin saatiin tuoretta sämpylää, kiitos siis Susannalle (vahti IV) taikinasta!

Pian aamupalan jälkeen pakkasimme tavarat ja nostimme purjeet kohti Jost van Dykea, johon saavuimmekin kolmen tunnin aurinkoisen ja hyvätuulisen purjehduksen päätteeksi. Uudessa kohteessamme jatkoimme edellisen päivän tapaan uimahyppyjä mereen ja lounaan jälkeen ryhmä jakautui kahteen eri aktiviteettiin. Toinen puolisko päätyi tutustumaan Jost van Dyken keskustaan, kävelleen koko 100m pitkän hiekkaisen pääkadun päästä päähän.
Pieni ja idyllinen kylä oli täynnä tunnelmaa. Dingilaiturilla pelikaanit rehvastelivat tulijoille ja rantavedessä polskuttelevat pienet haiolennot pitivät kahlaajat rannan puolella. Päivää oli kuitenkin rento viettää puiden rajaaman kadun varjoissa istuskelemalla.

Toisten tutustuessa Jost van Dyken kylään toinen puoli porukasta lähti läheisen niemenkärjen taakse kokeilemaan snorklausta. Edellisen kerran tapaan tälläkin kertaa nähtävää oli melko vähän, joskin se vähä mitä porukka näki, olikin sitten pieni delfiinien ryhmä, joka otti asiakseen alkaa leikitellä dingin ympärillä. Kaikki pääsivät näkemään delfiinit hyvinkin läheltä ja vedenalaiset kameratkin saivat tapahtuneesta mukavasti todistusaineistoa. Elämyksellinen reissu, jossa tällä kertaa laatu korvasi määrän havaintojen osalta. Snorklauksen jälkeen tämäkin porukka päätyi varsinaiseen kylään rentoutumaan muiden kanssa.

Iltapäivän mittaan dingi ajeli porukkaa pikkuhiljaa takaisin laivalle, jossa normimeno jatkui, eli uitiin, istuttiin ja nautittiin elämästä.
Iltaa varten oli päivällä kaivettu tropiikkiteltta, eli katos sitloodan päälle, jossa sitten illalla olikin mukava kokoontua tunnelmallisen valon valaistessa ja musiikin soidessa. Päivän teltta-askarteluista intoutuneena illalla touhuttiin myös erityinen tuulipussi, jolla on tarkoitus ohjata merituuli hytteihin. Näin ollen tarjolla on seuraavaksi yöksi lukuisia raikkaita nukkumisvaihtoehtoja joko laivan sisätiloissa, tai kannella sateen suojassa.

Kaikkien vahtien puolesta, Katri



3.2.2015

Edellisen illan reissuilta selvittiin kunniakkaasti, eli kaikki olivat nukkumassa ajoissa ja parhaimmillaan edellisn yön univelkoja kurittiin liki kymmenen tunnin yöunilla. Aamu lähti käyntiin reissun parhaimmalla puuroaamiaisella, jonka jälkeen teimme ruokatarviketäydennyksen läheisestä kaupasta ja nostimme ankkurin.

Suuntana oli vain pienen purjehdusmatkan päässä oleva Norman Island, jossa pääsimme ekan kerran sukeltamaan Karibian turkoosiin vesiin. Tiedossa oli uintia, snorklausta ja upeita uimahyppyjä ”liaanien” avulla. Illan mittaan tutustuimme myös lähistöllä kelluvien alusten antimiin sekä itse saaren mahdollisuuksiin.

Purjehduksen kannalta päivä oli leppoisa, aloittelijat saivat ohjata laivaa rennossa tuulessa ja matkalla ehdittiin kokeilla myös ison purjeen nostoa ja laskua, joka kansimiehistön palautteen perusteella sujui siis moitteettomasti, ellei jopa erinomaisesti. Muutenkin päästiin kokeilemaan ja opettelemaan uusia juttuja hieman ensimmäistä legiä helpommissa olosuhteissa, joten päähän saattoi uusille purjehtijoille jäädä muutakin kuin pelkkä selvityminen.

Porukalla on mahtava fiilis ja kaikilla iloinen mieli. Koko porukka lähettää terveisiä kotiin kaikille tärkeille: Hyvin menee! :)

Legin virallinen blogaaja kaikkien vahtien puolesta, Katri



1-2.2. 2015

Ryhmä alkoi kokoontua hyvissä ajoin sunnuntaina aamupäivästä ja koko porukka saatiin kasaan klo 12 mennessä. Kävimmeheti aluksi läpi vahtiryhmät janukkumapaikat, jonka jälkeen tutustuimme nopeasti toisiimme ja laivaan. Matkaan pääsimme iltapäivästä ja merelle päästyämme alkoí reissu tuntua todelliselta. ”On meillä hauska täti, tää täti Helena. Kun täti lähtee merelle, on meno mukavaa” Matkatautia esiintyi jonkin verran, kun tuulta riitti parhaimmillaan 14m/s, vaikka vain etupurjeilla mentiin.
Parhaimmillaan vauhtia oli ”alamäessä” aallolta alas melkein 10 solmua.

Suunnitelmissa oli saapua Road Harboriin Tortolan saarelle myöhemmin maanantaina, mutta hurjan matkavauhdin vuoksi lähestyimme satamaa jo heti auringon noustessa. Kesti riittävän pitkään löytää Helenalle laituripaikka, jonka jälkeen matkustusasiakirjojen kanssa säädettiin noin
2,5 tuntia, lopputuloksena vapaa liikkuminen Brittiläisillä Neitsytsaarilla. Ensimmäistä kertaa Helenan historiassa myös Jolla sai virallisen nipun asiakirjoja todisteena olemassaolostaan.

Ensimmäiset kuljetukset rantaan ovat lähdössä, samalla aloitamme tutustuminen paikalliseen elämäntapaan ja siitä nauttimiseen.

Vahti I Anna ja Katri (Jussi ja Kaitsu)



© STAF Suomen Purjelaivasäätiö | Site Engine By Megative Tmi