Turku Ålandsbanken FURUNO FINLAND Activ Wärtsilä

  • STAF Online
  • STAF on Facebook

FURUNO FINLAND

Turku

Wärtsilä

Ålandsbanken

Activ

Danfoss

Danfoss

Turku

STI

St.Marten-Le Marin

KE 18.2
Olemme saavuttaneet tämänkertaisen purjehduksen määränpään. Blogia ei ole päivitetty pariin päivään sillä maanantaipäivän vietimme Dominicalla missä veneretki vei meidät viidakkoseikkailulle Pirates of Caribian maisemiin.
Illalla nostimme ankkurin ja aloitimme toisen yöpurjehduksen. Toisessa vahtivuorossa tuuli nousi ja matka taittui sellaisella vauhdilla että miehistö ei pysynyt sängyissään. Salonki olikin suosittu paikka, jopa niin että paikkansa saattoi menettää vessakäynnin aikana.
Aamuvahdin jälkeen vaihdettiin laivan kulkusuuntaa ja äkillinen vesisade kasteli uuden vuoron vahdit läpimäräksi. Tähän päälle vielä tuuli yltyi hetkellisesti ja aalto pyyhkäisi kannen yli antaen vesiryöpyn jo muutenkin märälle miehistölle.
Loppumatka Martiniguelle tultiin moottorin voimin, mutta matka oli kovin töyssyinen ja kuoppainen. Mutta perille päästiin, onneksi ja toisaalta suureksi suruksi. Illalla käytiin jäähyväisillallisella ja aamulla laivan siivous ja herkullinen brunssi vielä yhdessä ennen kun jokainen jatkoi matkaansa kukin suuntaansa. Upea reissu, upea miehistö, loistavat oppilaat. Erityisesti jään kaipaamaan Nooran naurua, valtavaa elämän iloa ja hyvää ruokahalua. Samoin kuin Henrikin poikamaista vallattomuutta, jonka alla oli pesunkestävä ja erittäin ammattitaitoinen perämies.
Lopuksi
kiitos kuuluu kapteenillemme Eskolle, joka jaksoi ja jaksoi ja jaksoi neuvoa opastaa ja rauhoittaa, erityisesti  niissä paniikinomaisissa hetkissä, joita täysin kokemattomille purjehtijoille pitkin matkaa silloin tällöin tuli. Vaikka se yksi laivan mutkittelu, pysähtyminen ja kääntyminen johtui erittäin vaikeista meriolosuhteista ja puuskittaisesta tuulesta, eikä oppilaasta!
Helsningar från oss alla!



15.2.2015 Sunnnuntai
 
Apua! Yleensä, tai melkein aina, kun mut istutetaan tällaisia kirjoittamaan, tuhoan minä omat tekstini monen monta kertaa ja loppujen lopuksi kaikki edellisetkin kirjoitukset. Eli kun nyt luet tätä on jotain poikkeuksellista tapahtunut: Seppo on oppinut seivaamaan!
 
Aamulla lähdettin Guadeloupen hienosta Marina de Fortesta (Huom.oikeinkirjoitusasua saa
korjata) Lokikirjassa lukee: ”9.15 purjeet ylös Iso+Meisseli+Rullat”. Ota tuosta nyt sitten selvää? Mutta yritänpä arvata. ”Iso” on helppo. Sehän tarkoittaa tietysti Stuuraa! ”Meisseli” on hauskaa merimieshuumoria.
Arvaan, että sillä Lokin pitäjä on tarkoittanut Main Stay Sailia, Ja ei se oikeastaan mikään arvaus ole, nainhän minä omin silmin kun keskistaagiin vedettiin jotain rättiä! ”Rullat” on helppo. Tietysti ”Fore” eli Fore Stay Sail ja Jib, koska sitä kolmatta ”rullaa”eli ”Flaikkaria” (Flying Jib) ei näkynyt.
No, tämä nyt on tällaista kielellä kikkailua. Mielestäni olisi reilumpaa sanoa ihan suomeksi vaan, että nostettiin FOKKA ja KLYYVARI, mutta JAAGARIA  ei käytetty, koska tuuli oli kova. Kova tuuli? No näillä pirun meisseleillä Päivi ohjasi itsensä 10-kerhoon, samoinkuin Mia vähän myöhemmin. Siis ajoivat yli kymmentä solmua! Siinä oli isolla katamaraanilla ihmettelemistä kun Helena lipui meisseleineen ohi. Hyvä tytöt!
 
Estimaatti Dominicalle oli klo 18 aikaan, mutta ankkuroimme Portsmoutin edusutalle jo klo 14.45 .
”Vanhat ystävämme” informoivat meille heti kohta  Portsmouthin lähiajan
tapahtumat: Beach Party alkaa klo 7 illalla ja Festarit klo 4 aamulla.
Siinä välissä voi kuunella ystävällisesti kaupungin (kylän) nuorten musiiikkiesityksiä mantereelta. Hyvin kuuluu, ensimmäiset veneet nosti jo ankkurin.

14.2.2015 Lauantai
Standby-vahdin vapaapäivä ja ystävänpäivä. Heräsimme ilman herätystä ajoissa selvittelemään, mistä saisimme kyydin katsomaan saaren maankuuluja vesiputouksia. Kun ensin näytti siltä, että sataman autovuokraamolla ei olisi vapaita autoja, lähti kapteenimme Esko selvittelemään josko saisimme taksin. Koska hän ei itse ollut lähdössä, arvelimme hänen kaipaavan hieman omaa rauhaa taksin järjestyessä lopulta hyvinkin nopeasti..
 
Pääsimme määränpäähämme, jossa kävimme ensin ihmettelemässä paikallista sademetsää ja sen jälkeen tähänastisen reissumme ehdotonta kohokohtaa, vesiputousta, johon pääsi uimaan. Vesi oli hohtavan kirkasta ja meriveteen verrattuna ihanan virkistävää. Monille kokemus oli yksi mieleenpainuvimmista uimapaikoista koskaan. Rohkeimmat saivat kunnon niskahieronnan uskaltautuessaan suoraan putouksen alle. Päädyimme samalla lukuisten turistien kotialbumeihin-suomalaisia hulluja lukuunottamatta suurin osa tyytyi ihailemaan putouksia sopivan välimatkan päästä kuivin jaloin.
 
Efter ett uppfriskande dopp fortsatte vår färd via ett lokalt romdestilleri mot strandstaden Gosier där vi njöt av en smakande lunch och simmade igen. Havsvattnet kändes varmt efter det svala i vattenfallet. Den perfekta dagen kronades av ett sambakarnevaltåg som avslutades på stranden med trummor och dans och lokala rytmer.
 
Kun runkomiehistön jäsenenä on pitkään merellä ystävänpäivä tuntuu entistäkin tärkeämmältä. Vaikka yhteydenpito on välillä vaikeaa ja aikaeron vuoksi epäsäännöllistä olette mielessämme ja kaipaamme teitä.
Kovasti terveisiä sinne kauas!


13.2.2015
Tyynessä ankkuripaikassa erittäin hyvin nukutun yön jälkeen heti aamulla Les Saintsin satamaan ja tutustumaan saareen. Oikein idyllisen rantakadun lisäksi saari tarjosi laguunin uimista varten ja Fort Napoleon -nimisen linnakkeen. Linnakkeelle oli melkoinen kiipeäminen (varsinkin kun eksyimme matkalla kaksi kertaa), mutta vuoren päällä odotti todella hienossa kunnossa oleva rakennus ja upeat näköalat alas ankkuripaikalle.
Ankkuroidut veneet näyttivät kylpyleluilta.
 
Kylältä mukaan tarttui pieniä ostoksia. Patonkia oli luonnollisesti ostettava, kun Ranskankielisellä alueella oltiin, mutta joidenkin muiden peruselintarvikkeiden saatavuudessa oli hieman ongelmia. Purjehtimaan lähdettiin kahdentoista kieppeillä, ja purjeiden nostaminen alkoi sujua jo rutiinilla. Ensimmäisen kerran emme purjehtineet tuulta vastaan, ja tasaisessa sivutuulessa purjehtiminen oli pelkkää nautintoa.
 
Samalla patongeista loihdittiin herkullisia burgereita, ja miellyttävän tasaisessa merenkäynnissä sekä ruoan valmistaminen että tiskaaminen sujuivat keskimääräistä helpommin – keittiön toki edelleen ollessa hirmuisen kuuma. Tätä kirjoitettaessa Guadeloupen satama on parin merimailin päässä, ja luvassa on kapteenin lupauksen mukaan reitin ensimmäinen laituripaikka eli ensimmäinen yö ilman ankkurivahtia.


11. -12.2.2015

Yövyimme St.Kitts Basseterran edustalla  ja pidimme samat hyviksi todetut ankkurivahtivuorot. Keinuimmekin aikasmoisisessa aallokossa koko yön.
St. Kittsillä oli lievästi sanottuna ruuhka amerikkalaisista turisteista, joille elämä oli tehty suhteellisen helpoksi: risteilijältä ulos, ostokset kätevästi ”ostoskaduilta”, parit cubalibret ja takaisin risteilijälle. No jokainen matkustaa tyylillään.
Torstaina 12.2. nostimme purjeet  ylös noin klo 16 ja suuntasimme kohti Guadeloupea. Tiedossa oli ainakin kahdelle oppilaalle elämän ensimmäinen yöpurjehdus. Matkaamme ohjasi loistavasti valaiseva puoli kuu ja etelän risti. Aluksi jännitti aivan mielettömästi, mutta kansi- ja perämiehen ohjeet ja höpötykset helpottivat kummasti.
Jossain vaiheessa tuuli tyyntyi kokonaan ja jouduimme käynnistämään moottorit, harmi, mutta siihen meidän oli tyytyminen.
Iltapäivällä kapteenimme ohjasi meidät  Les Saintesin poukamaan.
Ankkureiden kolahdettua pohjaan hyppäsimme täysin tyyneen mereen. Kuuman päivän jälkeen se oli taivaallisen ihanaa.
Olemme syönneet koko alkumatkan erinomaisen hyvin, mutta 12.2. meillä oli erityinen päivällinen.  Perämiehemme Henrik sai monen viikon yrittämisen jälkeen kalan koukkuun.  Valmistimme tuosta tonnikalasta päivällisen uuniperunoiden kera, nautimme aterian kynttilän valossa täysin tyynessä kelissä. Elämä on ns mallillaan.
Huomenna sitten jatkamme matkaa Guodeloupelle vierailtuamme enisn Les Saintesin laguunilla.
Sitä piti vielä sanoa, että purjehduksen, hyvän ruuan, hienon ilman, meren, seuran jne lisäksi meillä on myös kielikylpyä och det är bra det.


9.-10.2.

Matkaan lähdettiin kuuden oppilaan ja nelihenkisen miehistön voimin Saint Martinilta kohti Martiniqueta. Ensimmäinen pysähdys tehtiin Philipsburgin edustalla. Seuraavana aamuna herätys oli ennen kello kuutta. Isopurjeen ylösvetämiseen tarvittiin kaikki purjehdusoppilaat. Matka jatkui kohti etelää. Blogia kirjoitettaessa St Kitts on näköetäisyydellä ja toiveena on ehtiä satamaan päivänvalolla, tarvittaessa moottorin avulla.

Kun mukana on vain kuusi oppilasta, majoitus laivassa on kohtuullisen väljää, mutta samalla vahdeissa on vain kaksi oppilasta kussakin. Tunnelma hyteissä olisi kahdellakymmenellä oppilaalla varmasti tiivis.

Aurinko paistaa kauniisti ja hajanaiset pilvenhattarat eivät juuri tarjoa suojaa. Tuulen voimakkuus on vaihdellut kahdeksan ja kahdentoista metrin sekunnissa välillä, ja sen avulla on liikuttu viidestä seitsemään solmun nopeudella.


       
       



© STAF Suomen Purjelaivasäätiö | Site Engine By Megative Tmi