Ålandsbanken Turku Wärtsilä FURUNO FINLAND Activ

  • STAF Online
  • STAF on Facebook

FURUNO FINLAND

Ålandsbanken

Activ

Turku

Wärtsilä

Danfoss

Turku

STI

Danfoss

Cherbourg-Vigo-Lissabon

14.10.2014    Lissabon – Cascais Marina

Olemme saapuneet määränpäähämme. Viimeinen vihuri jota edellisessä blogissa kuvailtiin jo monin sanoin, puhalsi itsensä loppuun muutamassa tunnissa. Saimme siis loppuajan nauttia alle 10m/s puhaltavista tuulista ja rauhallisesta merenkännistä. Saavuimme Cascais:n edustalle noin klo
3:00 aamulla joten kipparimme päätti että makaamme ankkurissa aamukoittoon.
Tällähetkellä olemme laiturissa ja harmiksemme huomaamme ettemme olekaan laiturin kallein vene. Vieressämme makaa nimittäin noin 35m pitkä moottoroitu koti jonka hintaa uskallamme vain arvioida. Olemme siis jonkun jalkapalloilijan kesähuvilan vieressä.
Mutta loppusanoiksi haluamme kiittää kaikkia blogin lukijoita, nitäkin jotka jaksoivat muistuttaa missä on uusia kahvinkeittimiä (ei löytynyt), ja teitä kaikkia jotka jaksavat lukea meidän joskus väsynyttäkin huulenheittoa. Näihin kuviin ja näihin sanoihin, Lissabon lopettaa

Purjehdusoppilaat: Kaisa, Merituuli, Olli, Satu, Sami, Tommi, Torsti, Veli-Pekka, Virpi.


13.10.2014 Lissabonin edustalla
Lissaboniin on matkaa enää kolmisenkymmentä mailia ja koko biskajan typhoonin läpi mamminut III-vahtikin sai tänään osakseen pikku teaserin siitä miltä meri voi tuntua. Keskipäivän myräkkä suolasi vahtia ja Vauhti-Kaisa joutui ruoratessaan ottamaan porukan leveimmän ajoasennon Hellun ruorin takana. Tukka putkella, suojalasit silmillä ja keskittynyt ilme kasvoilla painoi Kake Hellulla menemään ja kuvitteli ilmeisesti olevansa Team SCA:n pinkin paholaisen ruorissa halkomassa Atlantin aaltoja. Taisi siinä oikeasti tulla tämän reissun nopeusennätyskin.

Vanhan sanonnan mukaan meri ottaa ja meri antaa ja tällä kertaa keskipäivän kirnu otti Hellun dingistä Tohatsun ikuiseen syleilyynsä.
Suurehko aalto hyökkäsi takaoikelta ja riuhtaisi kyseisen peräpäristimen mukaansa eikä vieressä tusannut täkkäri ehtinyt kuin karjua PERÄMOOTTORI ja sitten olikin jo myöhäistä. Paljon seilasit ja jonkin verran pärisit, kunnes tulppasi kastui. Olkoon nämä Tohatsun muistosanat. Päristimen ohella meri on vaatinut itselleen yhden pelastusrenkaista, jonka toinen murhanhimoinen aalto vei mukaansa jo Biskajalla. Biskaja otti myös omakseen yhden älykkään puhelimen, jolle allekirjoittanut joutui hankkimaan korvaajan jo Bayonassa.

Muutama sananen vielä edellä mainitusta Tohatsun kuolemaa läheltä seuranneesta täkkäristä. Tämä Ahvenanmaan oma poika ja lahja suomalaiselle merenkululle meni hankkimaan itselleen merimieshenkisen piipun ja unohti nimetä kyseisen kapistuksen. Kollektiivinen raati nimesi kyseisen korsteenin espanjalaishenkisesti José:ksi. Jos Henkka mitään muuta enää väittää niin se ei pidä paikkaansa! Hänen piippunsa on José. Siitäkin huolimatta, vaikka joku vääräleuka saattaisikin keksiä jonkin kuluneen vitsin Henkasta ja hänen imemästään espanjalaisesta herrasmiehestä.

Täkkäreihin liittyy myös uusi seurapeli nimeltä KK. Lyhenne tulee sanoista kastele kansimies. Pelin idea on varsin yksinkertainen, aja aaltoihin niin, että roiskuu ja pidä huoli, että muut kannella olevat eivät kastu.
Kansimiehen kastelusta tulee +1 piste, mutta muista tulee -5. Yllättäen kukaan ei taida olla tässä pelissä plussan puolella... joko ruoraaminen on holtitonta tai koko kyljen mittaisen sortuvan aallon kohdistaminen puolen metrin mittaiselle kaistaleelle on vain ja ainoastaan liian vaikeaa.

Minkki-Crew



12.10.2014 Sunnuntai – Porto – Portugal

Yö-purjehduksemme heikoissa tuulissa eteni puoliksi moottoriavusteisesti aamuksi kuuluisan Rio Douron jokisuistoon jossa sumu sekä kova vastavirta yllätti seilorit. Mentiinkin pariksi tunniksi odottelemaa parempia aikoja ankkuriin minkä jälkeen eteneminen Douro Marinaan onnistui helpommin.
Oltiin turismin kovassa ytimessä sekä portviinin synnyinsijoilla joten päätettiin heti olla paikkakunnalla 2 yötä. Tämä kipparimme laatima suunnitelma osoittautui erinomaiseksi, koska Porto osoittautui sen kokoiseksi kaupungiksi että sen koluamiseen edes siedettävässä määrin tarvittiin kaksi päivää. Haikein mielin jätimme tämän kauniin ja historiallisesti tärkeän kaupungin taaksemme ja jatkamme matkaa kohti Portugalin pääkaupunkia Lissabonia. Tässä kirjoittaessa olemme päässeet jo merelle jossa tuuli puhaltaakiin rauhallisesti ja aallot kastelevat kantta. Jatkoa sitten jossain Lissabonin liepeillä.
I-vahti


9.10.2014 Bayona – Porto

Sunnuntai-maanantai yön myräkkä Biskajalla ei oikeastaan kestänyt kovin kauaa, mutta kyseisen synkän ja myrskyisen yön läpi runtanneet I ja II vahti joutuivat tekemään täyden yötyön kuljettaessaan Hellua hellästi, kuin työterveyshoitaja vanupuikkoa virtsaputkeen, läpi 8 metristen aaltojen. Vahdinvaihdon yhteydessä kuultu luonnehdinta ”kuin helvetti olisi valloillaan” piirtää jokseenkin realistisen kuvan puolenyön aikan kannella vallinneesta tilanteesta. Meri velloi vaakatasossa vastaaan neulanterävien suolatikkujen piiskatessa instrumetteja tihrustavia silmiä, ruorin pyöriessä s-marketin hedelmäpelin rullien lailla Hellun ryskytellessä vasten Atlantin aaltojen treffipaikalla vallinneita aaltorave:jä. 35+ solmuisen etelätuulen soittaessa rikiurkuja pääsimme osaksi näitä ihmissilmin koettuna jokseenkin kakofonisia bileitä.
Alkaneen viikon ensimmäisten tuntien takauma tuntuu jo tässä vaiheessa kovin kaukaiselta, lähes unenomaiselta episodilta, yhteisellä matkallamme kohti Lissabonin kirkkaita valoja ja sykkiviä öitä. Ennen saapumista tuohon maineikkaaseen merenkulkukaupunkiin töijaamme Hellun ainakin Portossa, ja jos vetistensalien suurvisiiri ja taivaallisen tuulettimen ohjailusta vastaava taho niin sallivat ehdimme mahdollisesti sisäistää töijausoluset vielä jossain vaihtoehtoisessa marinassa.
Hellun kölin puuduttaminen Bayonassa on pian ohitse ja on aika lähteä lönköttelemään kohti etelää ja uusia sekoiluja. Bayona tarjoili meille sateista säätä, mutta mukavan miljöön virkistäytyä ja palauttaa nestetasapaino skönarille sopiviin toleransseihin. Nyt on parempi jo jatkaa matkaa ja raportoida lisää Portosta.

I&II vahti (Minkki-Crew)



8.10.2014 Bayonan satama

Saavuimme sittenkin seuraavana päivänä maihin vastoin kaikkia odotuksia. Tosin se vaati koko yön kestäneen pikkuisen tuulen ja noin 4 solmun menon ja lopuksi koneella ajoa pari tuntia. Mutta se kannatti. Paikalla oli odottamassa lauma delfiinejä ja erittäin avulias satamaviranomainen. Jostain syystä Espanjan viranomaiset halusivat tarkistaa kaikkien passit salamatkustajien varalta, tai ehkä he pelkäsivät että haluamme tulla pakolaisiksi heille. Onhan täällä kuitenkin +18 astetta ja sateista joten kai se kotiolot voittaa.
Mutta nyt keskitymme korjaamaan muutamia pikkuvikoja mitä biskajan rauhalliset meret aiheuttivat ja katsomme jos vaikka uni tulisi kun ei tarvitse pelätä putoavansa pediltä koko yötä.
T: Jälleen III-Vahti



ti 7.10.

Jossain päin Espanjan rannikkoa Emme ilmeisestikään ole uhranneet tarpeeksi vatsamme sisältöä tuulien jumalille koska kun saimme Espanjan rannikon näkyviin tuuli rupesi pyörimään kompassin ympäri. Tästä seuraksena näemmä rannikon mutta emme pääse sinne. Onneksi huumori kukkii tämänkaltaisessa tilanteessa koska kansimiehemme ilmoitti haluavansa takaisin Helgolandiin koska hän muisti jättäneensä sinne puolikkaan pullon rommia...
Toisena hyvänä puolena voi mainita että iso parvi pyöriäisiä tuli tervehtimään meitä ja kilpailemaan nopeudessa Helenan kanssa. Tosin kisa oli aika yksipuolinen juurikin tuulen kiukutellessa meille. Mutta onhan näitä sulavalinjaisia eläimiä mukavia katsella kun he pyörivät meidän ympärillä.
Sen myös huomaa että olemme purjehtineet jo viisi päivää (vai oliko se kuusi? Ei voi muistaa) yhteen menoon koska kaikki alkavat olemaan väsyneitä. Toisaalta koska meillä on ollut pieniä takaiskuja juurikin merenkäynnin takia, voimme hyvissä mielin ilmoittaa että suihkua ei ole voinut käyttää. Mutta emme anna tämän haitata. Toivottavasti saavumme tuossa lähellä olevalle rannikolle jossain vaiheessa tämän viikon aikana että pääsemme hankkimaan tuoretta kahvia päällystölle jotta he jaksavat meitä. Voisimme myös hankkia uuden keittimen koska vanha on aiheuttanut enemmän kiroamista kuin mikään muu asia tällä purjehduksella.
Mutta ei täälytä muuta raportoitavaa ole. Katsotaan seuraavassa blogissa mihin aikaan viikosta pääsemme maihin...

T: III-Vahti.



ma 6.10. keskellä Biskajanlahtea
Tuuli ja aallokko tarjosivat reippaan vastuksen ilta- ja yövahtilaisille keskiyöhön asti. Tuulta oli 20 m/s ja Helena otti vauhdikkaita ilmalennolta tuntuneita pyrähdyksiä aallonharjoilla vain jysähtäkseen aaltoon niin, että 100 tonnia terästä ihan soi. Yöunet olivat lepovuorossa kevyenpuoleisia mainitusta syystä. Keskiyön jälkeen aallokko tasoittui tuulen ollessa noin 13 m/s ja III vahtimme vietti vauhdikkaan klo 04-08 merivahdin ohjaillen tuulikulman avulla. Tuulikulmalla ohjailu oli uusi kokemus ja sitä suositellaankin ohjausperusteeksi kovemmassa kelissä.
Auringon noustessa oli aika ensin paikantaa erinäisistä lepopaikoistaan ja sitten herätellä seuraava vahtivuoro. Aamupalaa ei ehditty ajattelemaankaan edellisen illan ja yön rehkimisen väsyttäminä, vahtiin vain. Päivällä haasteita tarjosivat tiski- ja siivousvuorot keikkuvassa laivassa. Voisimme perustaa ihan oman Vino Shown, kaikki on vinossa kulloisen halssin mukaan. Myös seuraavaa satamaa odotellaan kuin kuuta nousevaa suihkun toivossa. Laivassa vitsaillaankin ettei kenenkään parane peseytyä ennen toisia ettei toisten hyvin hautunut tuoksu iskisi vastaan liian aromikkaana. Tarunhohtoiseksi kehuttu Biskajanlahti on tarjonnut oikein rapsakkaa ja aurinkoista purjehduskeliä. Aaltojen suunta vaihtelee yllättävästi hetkittäin ja silloin saadaan komeasti vettä kannelle ja jopa sisäportaisiin asti soljumaan. Tuulessa on kuitenkin jo lupaus tulevasta lämmöstä. Osa purjehtijoista odotteleekin jo shortsikelejä ja uikkaritkin on toiveikkaasti pakattu matkaan. Sadepuuskaisen tuulen tieltä laskettiin iltapäivällä isopurje vakaasti kapteenin ohjauksessa. Viime kädessä raskas puomi ohjattiin paikoilleen kansimiehen lihasvoimalla ja yhteistyössä nohevien purjehdusoppilaiden kanssa. Päivällisen pihvi ja perunat maistuivat jo melkein kaikille, osa uinahtelee sohvilla keräten voimia seuraaviin merivahteihin. Biskaja olisi kohta selätetty, kohti Espanjan Vigoa.
III vahti: Sami, Olli ja Kaisa



5.10. sunnuntai – Helena Cherbourg-Lissabon: jossain Atlantilla

Tuuli oli moinannut eilisestä ristiaallokosta ja III vahtimme eli pintapelastaja Sami, edellisen legin konkari Olli ja allekirjoittanut, vietti vuorokauden ensimmäiset tunnit vapaalla rauhaisasti mammien.
Illalla olimme onnekkaasti nähneet Merituulen blogin jo mainostamat leikkisät pyöriäiset, jotka esittelivät meille hyppytaitojaan. Ne tulivat parin, kolmen pyöriäisen ryhmissä uteliaasti ihmettelemään Helenan menoa.
Aamupalaksi mallikas vahtimme loihti ruokaisan aamiaisen. Merisairaus oli päästänyt useimmat meistä ilkeistä pauloistaan ja ruoka maistuisi varmasti monelle.Herkullinen pekoniaamiainen munakokkelin ja maalaispateen kera sekä runsaasti tuoreita hedelmiä teki odotetusti kauppansa. Aamuauringossa Atlantin mainingit olivat komeita katsoa. Näky, jota ihailemaan jotkin meistä olivat tälle matkalle halajaneetkin. Syntymäpäiväsankari Sami nosti kapteenin Pertsan juhlan kunniaksi tarjoaman rommimaljan. Lauloimme kaikki kannella  onnittelulaulun ja nautimme messevät jäätelökakkupalat.
Rommipullosta olikin pelkät pohjat jäljellä edellisten legien juhlahetkien vietoista ja pullo hyvästeltiin Atlantin aaltoihin kapteenin liikuttavien saatesanojen saattelemana. Tuuli yltyi sääennusteen mukaisesti iltapäivästä ja olimmekin hyvissä ajoin reivanneet isopurjeen kapteenin ja kansimiesten ohjeistuksella. Meille on tarjolla jälleen hieno
purjehduskeli: reipasta tuulta ja ainakin yksi venda jo tehty. Kirkasta auringonpaistetta Atlantin aalloilla, upeaa menoa!
III vahti: Sami, Olli ja Kaisa


4.10 Lauantai –  Bay of Biscay

Heräsin aamulla siihen, että rullasin melko kapeassa punkassani eestaas pomppien. Olimme lähestymässä kanaalin suuta ja kannella odotti melkoinen ristiaallokko sekä vesisade päin näköä. Aallonharjat olivat sen mukaisia, että oli ruorissa roikkumista, enkä ole ennen moisia pärskeitä kahlannut.
Läpimärkänä, vähän kylmissään, mutta suu messingillä meni nopeusennätykseni rikki(14,6 solmua!) Nyt on hyvä buugi päällä ja vielä kun aurinkokin alkoi möllöttää taivaalla! Tosin kaikki aluksella eivät arvostaneet maininkia niinkään ja muovipussia kului(nokkelimmat teippasivat pussin kahvoista korviin).Vahtitoverini Satu (joka avustaa blogia kanveesissa sohvalla) toivoi lähinnä ”haudan rauhaa”. Iltaruuaksi pyöräytimme tarpeeksi tulista ja tuhtia chili con carnea, joka toivon mukaan pysyy lautasella ja useimpien vatsassa. Vettä oli valunut pyssän lattialle niin että loiske kävi ja essun lisäksi oli kumpparit pakollinen kokkausvaruste. Kupu täynnä kömmin kannelle iltavahtiin juomaan kahvia ja nauttimaan paisteesta ja pärskeestä, kun kuului huuto: pyöriäisiä paapuurissa! Veijarit sukkuloivat ja hyppivät pitkän tovin Helenan kanssa ja seilasimme yhdessä auringon laskuun Biskajan puhurilla. En nyt keksi juurikaan mitään lisättävää tähän hetkeen. Pari yksisarvista.
II-vahti – Merituuli ja Satu


03.10 Sateenvarjokylä, taskurapujuhlat ja tiikintuoksuinen french manicure

Päivät ovat soljuneet leppoisasti ranskalaiseen tyyliin Cherbourgissa satamaelämästä nauttien ja miehistön vaihtuessa. Intouduimme jopa pieneen soitantaan ja laulantaan kannella illallisen yhteydessä ja merikoululaiset keräsivät viimeiset pisteet kotiin.
Porukka on nyt vähentynyt jonkin verran ja itse käytin heti tilaisuutta hyväkseni ja vaihdoin leveämpään punkkaan. Kuun vaihtuessa on syksyinen sää yllättänyt sen verran, että oli pakko lähteä shortseja etsimään ja kaivaa aurinkolasit hollille. Kävimme laiturin päästä ostamassa vielä sätkivää sapuskaa, jotka nimesimme Herbert ja Albert junioriksi.
Kavereilla oli sen verran enemmän panssaria, että rapuveitset sai hakea konehuoneen työkalupakista, mutta askartelu kannatti! Muutenkin olemme nauttineet fransmannien keittiöstä täysin rinnoin ja pelkästään kaupan juustohylly saa polvet veteläksi. Olemme myös ehostaneet vanhaa ladya hiomalla ja öljyämällä ja kaunotar kerääkin nyt ihailevia katseita satama-altaassa. Kävimme sitten täydentämässä muonavarastoja sen verran, että eiköhän Biskajasta (ja muutamasta ydintalvesta) selvitä.
Nousuveden aikaan iltapäivällä oli aika irrottaa köydet ja lähteä taas menemään vilkutusten saattelemana kohti kanaalin ruuhkaa. Au Revoir!

II-vahti  –  Merituuli




Bayona 9.10 UTC 0700

© STAF Suomen Purjelaivasäätiö | Site Engine By Megative Tmi