Wärtsilä Ålandsbanken Activ FURUNO FINLAND Turku

  • STAF Online
  • STAF on Facebook

Activ

Wärtsilä

FURUNO FINLAND

Ålandsbanken

Turku

Danfoss

TSR Kotka

Turku

TSR Turku

STI

Danfoss

S1259


Paluuylitys

Torstai 9.4.2015 ja perjantai 10.4.2015. Koordinaatit 38°32' N, 28°37' W, Faialin saari Azoreilla, Hortan satama
 
Olimme päässeet onnellisesti legimme päätesatamaan keskiviikona 8.4. Ennen seuraavan legin alkua ohjelmassa on lepoa, loppujuhla ja rutiineihin littyvä loppusiivous sekä aluksen huoltoa.
 
Torstaina kaikki halukkaat saivat lähteä naapurisaarelle kipuamaan tulivuori Picon huipulle, 2351 metrin korkeuteen. Sää oli täydellinen, maisemat huikeat. Likkuminen vertikaalisuuntaankin onnistui kaikilta osallistujilta sujuvasti. Perämies Jusalla havaittiin kiipeilyvauhdista päätellen olevan myös jonkinlaisia vuorikauriin ominaisuuksia.
 
Päätösjuhla pidettiin Peter Cafessa, joka on toiminut valtameripurjehtijoiden kantapaikkana jo vuodesta 1918. Kapteeni pyysi jokaista nimeämään yhden merkittävimmän kohokohdan. Tehtävä oli haasteellinen, koska kohokohtia tuntui riittävän kymmenittäin. Selvästikin monella kohokohdiksi nousi hyvässä merenkäynnissä kannella koetut hetket, etenkin öiseen aikaan tähtitaivaan alla sekä yhdessä toimiminen. Oppilaiden ikähaitari oli noin 50 vuotta; nuorin ja vanhin saivat kunnian esittää kiitokset mukana olleille ja erityisesti päällystölle hienosti hoidetusta purjehduksesta, hyvästä ja turvallisesta huolenpidosta.
 
Perjaintaina 10.4. aamupäiväisen loppusiivouksen jälkeen kapteenimme Pertsa esitti puolestaan omat kiitoksensa, jakoi legin suorittaneille kotiinlähtijöille todistukset  arvosanalla 3215 merimailia. Kapteeni luovutti aluksen seuraajalleen ja samoin kotiinlähtijät poistuivat aluksesta. Lähtöhetki ei kuitenkaan ollut näin hetkellinen, sillä sekä matkan jatkajilla että kotiinlähtijöillä jää hyvin aikaa istuskella Hortan kahviloissa. Kun kurkistaa kadulle auki olevasta Cafe Peterin ovesta sisään, näkee varmasti tuttuja.
 
IV-vahti haluaa esittää kaikkien puolesta suuret kiitokset ja kehut päällystölle. Pertsa on kapteeni, johon voi luottaa.
Rauhallisuus ja ammattitaito on ihailtavaa. Aluksen käsittely satamissa herättää selvää ihalua myös satamalaitureilla.
Perämies Jusa ja kansimies Helena ansaitsevat suurkiitokset loputtomasta uutteruudestaan ja sitkeydestään. Heidän vastuuntuntonsa purjehduksen kaikenpuolisesta onnistumisesta saa erityismaininnan. Purjehduksen aikana joka yö kuusi tuntia vastuuntuntoista valvomista päivätehtävien lisäksi on suoritus, johon  harva pystyy. Erityismaininta Helenalle kärsivällisestä ja hyvästä opetuksesta. Pekalle kiitokset koneiden huollosta. Vaativissa olosuhteissa laitteet saattavat temppuilla. Legillämme olosuhteet olivat haasteelliset ja pikkuvikoja ilmeni. Voimme kuitenkin todeta, että alus on erinomainen haastavissa olosuhteissa ja pitää miehistön tavoin kovista tuulista. Purjelaivasäätiölle kiitos ainutlaatuisesta mahdollisuudesta toteuttaa omia unelmiamme. Atlantin ylitys pohjoista reittiä Azoreille asti on ollut purjehdus, joka jää elämään mielessämme.
 
Seuraava legi Dubliniin alkaa viralliseti 12.4.2015. Matkaa jatkaa perämies Jusan ja kansimies Helenan lisäksi 7 oppilasta ja uudet tulijat.
 
IV-vahti: Timo, Pauliina ja Kaisa (saa jatkaa ensisellä kokoonpanolla seuraavalla legillä)



Lauantai 4.4.2015
koordinaatit 39°22' N, 31°10' W, Lajes das Floresilla, Azoreilla
 
Lauantai-aamu valkeni komean kuutamon jälkeen tuulisena ja ajoittain sateisena, kylmän rintaman ylittäessä laivamme. Tästä johtuen mukavan reipasta 18m/s myötätuulta piristettiin välillä 24m/s asti nousevilla puuskilla ja toisaalta kevyemmillä kohdilla. Tuntuu hassulta kun tuulimittari näyttää vielä 14m/s ja fiilis on, että tuuli loppui ja tekisi mieli saada lisää poweria purjeista.

Näillä eväin matka joutui, ja aamupäivällä taivaanrantaan ilmestyi jotain odottamatonta, joka poikkesi normaaleista aalloista, aluksista ja linnuista. Lähempää tarkastellen tämä kummallinen näky paljastui Floresin saareksi, ja värikin muuttui aluksi havaitusta utuisen harmaasta vihreäksi. Neljän aikoihin töijattiin laituriin Lajes das Floresissa ja päästiin ihmettelemään kuivaa maata. Jostain syystä laiturille kiivenneet purjehtijat olivat kovin yksimielisiä siitä, että tämä valtava betonimuodostelma keinui, jopa enemmän kuin oma aluksemme. Suurta ihmetystä tuotti myös pystysuora keittiö, paikallaan pöydillä pysyvät tavarat sekä heilumaton punkka.
 
Merivahdit vaihtuivat myös ankkurivahtiin, ja purjeoperaatioiden spekulointi saaren tarjonnan pohtimiseen. Satamassa muutama purjehtija jätti aluksen ja lähti viettämään loppulomaa omatoimisesti saaria katsellen. Illalla nautittiin sitloodassa rommit onnistuneen ylityksen kunniaksi.
 
III-vahti: Veera, Ville, Matti ja Ilkka


Tiistai 7.4.2015. Koordinaatit 38°40.8' N, 28°12,2' W, Velas, San Jorge, Azorit
 
Purjehdimme yön yli seuraavalle saarelle, San Jorgelle. Matkaa kertyi navakan luoteistuulen vallitessa 144 mailia, eli suunnilleen saman verran kuin on matkaa Turusta Maarinhaminaan ja takaisin. Pikkuinen siirtymämatka siis. Vaatetusta kannella tarvittiin jo runsaasti. Villavaatteet ovat tarpeen jo näillä leveyspiireillä vesillä ollessa.

Samanlainen entinen tuttu reipas vauhti jatkui. Koko legillämme syntyi aluksen 23 vuotisen historian nopein ylitys välille Bermuda Azorit (Floresille 8,5 vuorokautta ja Floresilta Velakseen 16 h). Harjoituset eivät olleet tehneet meistä vielä kuitenkaan aivan täydellisiä mestareita: yön purjehduksen aikana vapaapudotukset ja eri suuntiin kohdistuvat G-voimat keulakajuutassa pitivät kaikki keulakajuutan kansalaiset hereillä. Maan vetovoima voitti sivuttaiset vetovoimat: tavarat siirtyivät kajuutan lattialle. Siellä majaileva miehistö sen sijaan siirtyi eri suuntaan vetävien voimien seurauksena vähitellen kukin aluksen keskiosan messiin torkkumaan. Aamulla kippari ohjaili aluksen kunnioitusta herättävällä ammattitaidolla satamalaituriin. Toinen uusi saari tutustuttavana. Saimmekin heti kuulla aivan unelmaisista mahdollisuuksista, kuten lämpimästä makeavesisuihkuista ja mahdollisuudesta pestä pyykkiä. Harvaan asutuilla saarilla me olemme se paikallinen matkailunähtävyys.
 
Valtameripurjehduksen aikana monet maassa tutut asiat pääsevät uuteen arvoonsa.

  • Mitä onkaan aistia puhtaan pyykin tuoksu? Vahtiryhmämme jäsenellä on varastossa vielä puhdas vaatekerta, jota omistaja välillä salaa imppaa unelmoiden puhtaista ja suolattomista vaatteista. Nyt jo huvenneen vaatekerraston tilalle on ostettu upouusi shampoopullo, jonka tuoksu suorastaan hivelee haistajan tuoksuhermoja.
  • Kuinka autuaallista onkaan saada nukkua koko yö rauhassti)a ilman että uni on pätkittäistä ja sänky viskoo nukkujaa arvaamattomiin suuntiin.
  • Pukeutuminen. Maissa esimerkiksi housut saa jalkaan ilman useampaa kaatumista ja kumpurointia, eikä sitä varten tarvita tarttumakahvoja.
  • Lämmin makeavesisuihku. Aaah, aivan autuaallista.
  • Ruuanlaitto tasaisella alustalla. Kuinka helppoa se onkaan, ei mitään vaikeuskertoimia. Maissa voi uuniluukun noin vaan avata ja sujauttaa astian uuniin.
  • Tiskaus kraanasta tulevalla kuumalla ja makealla vedellä, jossa tiskiaine vaahtoaa. Liian helppoa ollakseen totta.
  • WC:ssä käynti. Miten helppoa se onkaan maissa. Ei tarvitse tähdätä takamustaan liikkuvaan maaliin tai pitää kiinni mistään. Paperitkin saa laittaa pyttyyn, eikä niitä tarvitse lajitella erikseen poistopumpun tukkivaan jätteeseen.
Tosin on huomattava, että kaikesta tästä huolimatta valtameripurjehdus kuunarillamme on ehdottomasti ainakin blogin kirjoittajien mielestä upeaa ja nautinnollista. Kuunari Helena pääsee oikeuksiinsa vasta kovassa tuulessa valtamerellä. Silloin se muuttuu varsinaiseksi formulaveneeksi, jota on nautinto purjehtia. Sitä paitsi kirjoittajilla (supistunut IV-vahti) on havaittu kyky adaptoitua vallitseviin olosuhteisiin. Floresilla kului 2 yötä ennen kuin yksikään IV-vahtilainen vaivautui (kylmään) makeavesisuihkuun, vaikka takana oli yli 2 viikkoa yhtäjaksoista eloa meriveden kyllästämissä vaatteissa ja hiuksetkin – niillä joilla on – olivat hyvää vauhtia muuttumassa rastafa-mallisiksi.
 
IV-vahti: Charlie (Timo) ja toistaiseksi 2 enkeliä (Pauliina & Kaisa)

Maanantai 6.4.2015
 
Toinen yömme Floresin saarella sujui rauhallisesti. Aamiaisen jälkeen totesimme, että satama-altaassa vesi pumppaa ylös alas niin voimakkaasti, että on viisaampi irrottautua kaijasta ja siirtyä ankkuriin ennen kuin kiinnitysköytemme kuluisivat poikki. Muutama henkilö lähti vielä saarelle seikkailemaan. Kuljetukset hoidettiin dingillä eli kumiveneellä. Hiljaisella laivalla suoritettiin ahkerasti erilaisia siivous- ja huoltotehtäviä ja valmistauduttiin lähtöön. Klo 16, kun viimeisetkin seikkailijat olivat palanneet laivalle, koneet käynnistettiin ja poistuimme satamasta. Purjeet saimme nostaa reippaassa 10 m/s tuulessa ja purjehdus kohti Sao Jorgen saarta alkoi vauhdikkaasti.

Sunnuntai 5.4.2015 Lajes das Flores, Azorit
 
Sunnuntaiaamu maissa valkeni ensin sateisena kirkastuakseen kuitenkin puolilta päiviltä. Osa oppilaista lähti perämiehen ja täkkärin kanssa vaellukselle jo yhdeksän aikaan aamulla, osan seuratessa taksilla perässä myöhemmin. Kahdella tilataksilla kierrettiin sitten koko Floresin saari ja katsastettiin kaikki seitsemän kraaterijärveä. Maisemat olivat kovin kauniit tuoden välillä mieleen Irlannin tai Englannin nummialueet.
Korkeuserot olivat huomattavat - tasainen niitty saattoi päättyä äkkipudotukseen. Saaren vulkaaninen alkuperä näkyi joka paikassa laavakiven muodossa. Laavakivi ja sammal pidättivät vettä, joka hiljalleen edellisen yön sateiden jälkeen kerääntyi puroiksi ja päätyi kauniiden vesiputousten jälkeen pieniksi joiksi ja lopulta mereen. Kovin vehreä on saari ja varmasti uskomattoman kaunis myöhemmin keväällä, kun vielä enemmän kasveja on kukassa. Parin viikon sinisen tuijottelun jälkeen riitti vihreydessä tälläkin hetkellä ihmeteltävää. Tapasimme kierroksellamme sattumalta myös saaren ainoan suomalaisen,Tinon. Hän on asunut Floresilla yhdeksän vuotta ja
 
II-vahti uudella kokoonpanolla: Heikki, Kaisa ja Ninni

Perjantai 3.4.2015
koordinaatit 39°13' N, 34°23' W, arviolta vajaa vuorokauden purjehdusmatka Floresille
 
Edellisessä kirjoituksessamme jaoimme muutamia otteita koiravahdista, joka on vahtivuorona kiistämättä omaa luokkaansa. Seuraavaksi tarkoituksenamme on perehdyttää rakkaita lukijoitamme merellisen ruoanlaiton saloihin.
 
Se on osoittautunut aluksella herkeämätöntä tarkkuutta vaativaksi taitolajiksi kuten muutkin arkiaskareet, kuten: vessassa käyminen (parhaimmillaan oikealta vasemmalle muuttuvassa 45 asteen lattiakulmassa), tietokoneella kirjoittaminen (käytössä on viisisormijärjestelmä, jossa toisella kädellä pidetään kiinni pöydästä ja toisella kirjoitetaan), suihkussa käyminen (vaativuustaso riippuu halssista), syöminen (lautanen karkaa herkästi naapurille tai neste kippaa tsunamin osuessa sekunneissa syliin), sekä nukkuminen (punkassa pysyminen on verrattavissa mihin tahansa staattista jännitystä vaativaan urheilusuoritukseen).
 
Mikäli hieman kokemattomampi kotikokki saa joskus mahdollisuuden yletä Helenan byssakokiksi, suosittelemme lämpimästi tutustumaan seuraavaan muistilistaan.
 
Byssakokin muistilista:
Konsultoi perämiestä ruokaan liittyvissä asioissa ja raaka-aineiden saatavuudessa. Varaudu ajattelemaan luovasti ja korvaamaan tuoreet raaka- aineet purkkimuonalla.
Pue yllesi asianmukaiset varusteet. Pitävät kumisaappaat ovat suurta plussaa. Kelistä riippuen myös sadetakki tai bikinit saattaa olla tarpeen, kun aluksen päälle huuhtoituva aalto saattaa kattoluukun kautta välillä muistuttaa merellisistä olosuhteista.
Pidä ruoka ja tarvittaessa itsesi mahdollisimman loitolla yläpuolelta raakitorvesta vuotavasta merivedestä. Käytä pyyhettä vuodon hillitsemiseksi.
Hae tukipisteitä halssista riippuen. Paarpuurin halssilla kokatessa on suositeltavaa pitää keskivessan ovi kiinni, jotta kovalla nopeudella hallitsemattomasti liikkuessasi pysähdyt jo ennen wc:tä.
Käsittele ja säilytä veitsiä varoen ja harkitusti (ellei sinulla ole erityisiä ambitioita tuottaa tuskaa kanssamatkustajillesi).
Lämpötilan noustessa yli 30 asteeseen pyydä merivahdeilta tarkkaa ja ripeäliikkeistä luukkuvahtia keittiön kattoluukulle.
Pyydä konemieheltä aina lupa käyttää keittiön sähkölaitteita, jotta sähköä riittää.
Ruoan valmistukseen suosittelemme jarrumattoja sekä tarpeen vaatiessa teippiä esimerkiksi leivinpaperin kiinnittämiseksi pöytään tai paistolevyyn. Erittäin suositeltavaa on myös poistaa teippi ennen paistotoimituksen aloittamista.
Opettele valmistamaan herkullista ruokaa myös erityikoisruokavalioita tarvitseville.
Siirrä ruoka uuniin koordinoidusti vähintään kahden kollegan kanssa; yksi avaa uunin oven, toinen nostaa ruoan uuniin ja kolmas pitää toista pystyssä. Jos ruoka kulkee pidemmän matkan, suosittelemme neljättä henkilöä avuksi ruoan siirtokoreografiaan. Neljäs henkilö voi myös tarpeen vaatiessa pyytää merivahdeilta hetkellisesti ruoanlaittoon paremmin soveltuvaa kurssia.
Kotikokki voi kotona harjoitella ruuanlaittoa tasapainolaudan kanssa, vaikka sillä ei saakaan aitoa tuntumaan todellisiin olosuhteisiin. Voi myös tehdä mielikuvaharjoituksen, että millainen kauppalistasi on, kun teet 2 lämmintä ateriaa päivässä 21 henkilölle 3 viikon ajan ja varaudut siihen, että esimerkiksi pakastin ottaa lopputilin, kuten meille kävi onneksi vasta tänään aamulla.
 
Näillä ohjeilla syntyi tänään III-vahdin valmistama pääsiäispäivällinen:
lammasta punaviinikastikkessa ja rosmariinijuureksia sekä salaattia.
Päivän kruunasi leffailta herkkuineen lähestyvän maan kunniaksi.
 
IV-vahti: Pauliina, Keiju (Auli), Ammu (Kaisa) ja Timo

Torstai  2.4.2015
 
Sivuutettu Torstai ilman hernekeittoa.

Keskiviikko 1.4.2015

37°18' N, 41°56' W, noin 513 mailia Floresista länteen
 
Aamu valkeni aurinkoisena ja kevyttuulisena, joskin iso maininki tuulten jälkeen keinuttaa venettä. Aamuyön tunteina ahkeroi kakkosvahti nostaen ensin ykkösreivatun isopurjeen ja sitten vielä fishermanin nopeuttamaan ja vakauttamaan kulkua.
 
Päällikön huhtikuun ensimmäisen päivän aamuseminaarissa saimme vakavia uutisia. Picon tulivuori on purkautunut, ja tuhkapilvi on sulkenut koko Azorien saariston tämän hetkisen tiedon mukaan noin kolmen viikon ajaksi.
Kuunari Helena joutuu näin ollen jatkamaan matkaa suoraan Dubliniin kulkematta Azoreiden kautta. Asia aiheuttanee hankaluuksia purjehdusoppilaiden jatkolentoja ajatellen – sekä tietenkin myös ongelmia työpaikoilla. Palataan asiaan lähemmin myös blogeissa, kunhan saamme tarkempia tietoja. Kaikki Helenalla ovat kuitenkin kunnossa ja hyvissä sielun ja ruumiin voimissa odottamassa viikonlopun pääsiäisateriaa.
 
II-vahti (Harri, Kaisa, Mikko ja Ninni)

Tiistai 31.3.2015
36°40' N, 45°01' W, hiukan alle 700 mailia Floresista länteen
 
Yöllä koiravahdille tarjottiin kylmän rintaman myötä ensin 22 m/s tuulta vaakasuoralla vesisateella höystettynä, ja heti perään tuuli käännettiin pois päältä kokonaan Helenan jäädessä vellomaan varsin korkeaan aallokkoon. Hyteissä muut vuorot yrittivät nukkua, pitivät kiinni punkistaan ja kuuntelivat meren rytinää sen osuessa laivan keulaan ja kylkeen. Aamun valjetessa olot paranivat, ensin tuulen viritessä uudelleen ja sitten myös pilviverhon rakoillessa ja sateen tauotessa.
 
Päivän suurtapahtuma ja ehdoton kohokohta oli lounaan jälkeen tehty jiippi, joka vaihtoi viikon ajan yhdellä kyljellä olleen kallistuksen toiselle, ja järkytti siten sekä miehistön että kaiken irtotavaran maailmaa. Kävelykin piti opetella uudestaan sisäisen vatupassin uudelleenkalibroinnin myötä.
 
Positiivisena uutisena eilen reistannut apukone saatiin yön tunteina takaisin palvelukseen, ja tämän kunniaksi keittiö tarjosi jälleen lämmintä ruokaa. Venettä myös siivoiltiin sisältä ja lämmitettiin & tuuletettiin kosteutta ja hajuja ulos sisäilman ja elämän kirkastamiseksi.
 
Iltapäivän kuluessa sää on asettunut parhaaksi mahdolliseksi, aurinko paistaa ja reipas tuuli kuljettaa kohti Azoreita jo aikuisiin mittoihin kasvaneissa aalloissa, joita joku jo laskettelurinteisiinkin vertasi. Sään lisäksi vaihtelua jo hyvin asettuneeseen päivärutiiniin tarjosivat näköpiiriin ilmaantuneet alukset, ensin aamiaisen aikana bongattu rahtilaiva ja sitten päivällä nähty kalastusalus "Lomba Mauri", jonka löytymistä keskeltä Atlanttia ihmeteltiin. Myös eläimiä nähtiin pitkän tauon jälkeen, kun mereltä löytyi lintuja ja kilpikonnia.
 
III-vahti (Ville, Veera, Ilkka ja Matti)

30.3.2015

36°12,5'N, 48°10,1' W

Bermudan ja Hortan puolimatkan krouvissa, otteita eräästä koiravahdista Kello on 23.26. Keulan hytin punkissa on nautittu lennokkaasta painottomuuden tunteesta ja pyöritty punkan laidalta toiselle noin joka viides sekunti. Unta on kertynyt parhaassa tapauksessa muutama tunti – juuri sen verran, että koiravahtilaiset jaksavat avata silmänsä ja kammeta itsensä punkistaan linkouksen jäljiltä. Eräs vahdin jäsen onnistuu hukkaamaan housunsa hytin pimeyteen ja ahtauteen ennen kuin on saanut ne jalkaansa. Pukeutuessaan purjehdusasuihinsa alamessissä kaikki vahtilaiset onnistuvat unisinakin taidokkaasti välttämään katosta roikkuvien kaalien iskut. Charlie ja Charlien enkelit ovat valmiina palvelukseen.
Nelosvahdin ensimmäinen tehtävä osoittautuu mielenkiintoiseksi: kippari haastaa ensimmäisenä naviskaan eksyneen vahtilaisen soittamaan vastaan tulevalle Green Explorer-alukselle. Muita kulkijoita on vähän ja haluamme varmistaa, että Greenpeacessa ollaan hereillä. Kuulemma heiltä voi vaikka kysyä kelloa, jos ei muuta keksi.
Käy ilmi, että alus on matkalla Puolasta Yhdysvaltoihin, mutta puolalainen herrashenkilö vaikuttaa vastaheränneeltä, kysyy Karibialla vallinneita sääolosuhteita eikä vaikuta olevan sen kummemmin juttutuulella.
Poppoo kokoontuu seuraavaksi tähtien alle kannelle, jossa vallitsee varsin virkistävä 18 m/s puuskittainen tuuli. Vuorolaiset ihailevat nimikkotähtikuviotaan ”Spiraalia”, jonka havaitseminen saattaa aloittelevalta tähtien tähystäjältä vaatia hiukan mielikuvitusta. Tänä yönä tähtien tuiketta voi ihailla myös vedestä:
fosforiplankton kipinöi aalloissa kuun loisteessa (ja mainittakoon, että kipinöinti on reippaampaa Vauhti-Keijon taittaessa maileja noin kymmenen astetta annetuista koordinaateista oikealle). Yksi ajaa ja kaksi tähystää, neljäs laulaa sitloodassa Eppu Normaalin Vuonna 85. Charlie yllättää enkelit ja pelastaa vahdin ilmaantumalla paikalle mojovan kalasaaliin kera. Kyseessä lienevät parhaat salmiakkikalat, joita Pohjois-Atlantilla on tähän päivään mennessä nautittu.
Kaksi vahtilaista aloittaa jo perinteeksi muodostuneen yöllisen sitloodan jumppatuokion noin kello 01.35. Penkki on juuri sopivassa kulmassa, ja turvavaljaat takaavat hyvän pidon. Jumppatuokion keskeyttää kuitenkin ilmoitus toisesta lähestyvästä aluksesta, ja kaksi enkeliä ottavat haasteen vastaan. Europa Baylla ollaan enemmän juttutuulella, ja määränpäänä on kuulemma Meksiko. Hilpeyttä  radiovastaanottimen toisessa päässä saattaa aiheuttaa myös se, että ilmoitamme olevamme yövuorossa ja tehneemme juuri punnerruksia. Pian keskustelu kääntyy tequilaan ja jos oikein ymmärrämme, filippiiniläiselle keskustelukumppanillemme maistuu myös vodka. Kuittaamme ja toivotamme turvallista matkaa.
Viimeinkin, kello 02.00 koittaa hetki, jota on odotettu malttamattomina: vahtipäällikkö vaihtuu ja trubaduurimme perämies-Jusa saapuu kannelle laulamaan lupaamansa öisen balladin, Don Huonojen Hyvää yötä ja huomenta, johon muut yhtyvät heleillä äänillään. Koiravuoro sujuu rattoisasti, ja kello 03.30 käydään herättämässä seuraavat vahtilaiset. Lokikirjaan merkitään pakolliset tiedot, ja vuorosta selvinneet ryömivät takaisin punkkiinsa herätäkseen taas virkeinä aamiaiselle ja lounaanlaittovuoroon kello 7.30. Nelosvahti kuittaa.
Nelosvahti tunnetaan myös nimiltä: Pauliina (Vautsi-Pautsi, tekstin kirjoittaja), Auli (Vauhti-Keijo), Kaisa (Ammu), Timo (tekstin Charlie)

Sunnuntai 29.3.2015
33°34'N, 53°14' W
 
Länsirintamalta ei mitään uutta.
 
Yöllä on soiteltu kahdelle lähistöllä olleelle laivalle. Asianosaiset varasivat oikeuden kertoa yksityiskohdat omalla blogivuorollaan. #@!..
 
Runolliseksi heittäytynyt kippari paljasti sunnuntaiaamun seminaarissa seuraavaksi määränpääksi Azorien Floresin, jonne matkaa on reilu 1100 merimailia.
 
Sekalaisia muistiinpanoja:
 
Vauhti on hieman rauhoittunut (220 merimailia / päivä) Hytin kattoluukun saranaa fiksailtiin eli vettä ei tiputa enää  sisään Definition of sailing: Art of getting wet and sick while simultaneously travelling slowly nowhere with high expences. Eli suomeksi: Kuin seisoisi kylmässä suihkussa ja repisi seteleitä.
Kuivauskaapissa on muhevat aromit kun seitsemäntoista seilorin vaatteet kuivuvat webaston lämmössä
 
I-vahti (Aino, Heikki, Jukka, Sirke, Tuomas)

Lauantai 28.3.2015

34°14'N, 57°04' W
 
Viime vuorokausi (27.3.2015) toi mukanaan uskomattoman 260 nm etenemisen kohti Azoreita. Matka on pisin vuorokausietenemä kuunari Helenalla sekä kippari-Pertsalle että perämies-Jusalle. Eilen juhlimme myös Jusan 360.
meripäivää Helenalla kääretortun ja loistavien pitsojen voimin, jotka IV- vahti onnistuneesti valmisti erittäin kovassa keikutuksessa tanssahdellen.
Nyt yritämme ajaa noin 14 m/s etelätuulessa suoraan reittilinjaan verrattuna hieman etelämmäksi, jotta saavuttaisimme seuraavan matalan eteläreunan ja saisimme vauhdikkaat laitamyötäiset.
 
Tänään, lauantain kunniaksi miehistö on saanut huuhdella merivesisuihkun jälkeen itsensä kymmenen sekunnin makeavesisuihkulla ensimmäistä kertaa lähdön jälkeen. Lisäksi pyöräytettiin lämmityslaitetta kosteuden poistamiseksi veneestä. Matkustajamukavuus siis alkaa olla kohdallaan, ja myös keittiön yllättävä merivesisuihku on taidettu saada poistetuksi käytöstä.
 
Perjantai 27.3.2015

33°05.9'N, 61°42.0' W eli noin 160 nm Bermudasta itään
 
Torstain iltapäivä ja ilta kului kevenevässä tuulessa ja pehmenevässä aallokossa Bermudaa kohti purjehtien, ja auringonpaisteesta nauttiessa siivottiin viime yön ryskytyksen jäljiltä syntyneet varustekasat ja kuivateltiin kastuneet vaatteet. Aallokon lisäksi veneen joka kolkassa velloi kova spekulaatio, ja aikaisemmat pohdinnat flying jibin tai fishermanin nostosta ja laskusta sekä seuraavan ruokailun menusta vaihtuivat Bermuda-kortin ja tuulikartan ihmettelyyn. Illan aikana huhut kulkivat villeinä, ja hyviä perusteluja esitettiin sekä suoran purjehduksen että Bermudan-käynnin puolesta.
 
Yön pimeydessä Pertsa teki
lopullisen päätöksen vauhdikkaan avotuulipurjehduksen puolesta, ja kansivahti trimmasi purjeet uuteen asentoon, kohti Azorien saaristoa ja ohi Bermudan, josta nähtiin lopulta vain kaukaisuudessa loistavat valot.
Suoran reitin puolesta puhuu tuuliennuste, joka lupaa nyt seuraaviksi viideksi päiväksi kahta reipasta 10-15m/s etelätuulialuetta jotka kuljettavat Helenaa kohti Azoreita rivakasti ja kohtuullisen mukavasti.
Myöhäisemmällä lähdöllä näiden kyydistä olisi jääty, jolloin tilalle olisi tarjottu koneajoa pläkässä ja isossa vanhassa mainingissa. Näistä lähtökohdista valinta oli lopulta selvä, tänne tultiin purjehtimaan isoa kovaa, ja nyt sitä on tarjolla roppakaupalla, maa on yliarvostettua ja saarille ehtii myöhemminkin.
 
Yön ja aamun tunteina noussut etelätuuli tarjosi sitä mitä luvattiin, ja Helena on kiitänyt aalloilla tasaisen kovaa vauhtia. Ruorimiesten ja -naisten kasvojen hymyistä on voinut lukea että meno maistuu, ja aiemmin harvojen valittujen herkkuna olleesta kymppikerhosta on siirrytty ylempiin lukemiin, kovimpana noteerauksena kakkosvahdin yöllä ajamat 15kn huiput, useimpien kilvoitellessa 11- ja 12 -klubin jäsenyyksistä. Koiravahdille ja aamuvahdille tarjottiin hyvä aamujumppa neljältä yöllä tehdyssä flaikkarin laskussa. Sitä todella tuntee purjehtivansa kun nykii kangasta alas mastosta toistakymmenmetrisessä tuulessa kallistelevalla keulakannella kansivalojen loisteessa ja aaltojen pyyhkiessä kannen yli.
 
Aamulla pudotettiin vielä
iso 2-reiviin, jonka jälkeen pulkka on kulkenut tyytyväistä noin 11kn matkavauhtia reivatun ison, meinin, foren ja jibin vauhdittamana.
Pohjoisempi sijainti ja reipas tuuli ovat muuttaneet olot trooppisen paahtavista suomalaisille suotuisammiksi,, muttei kuitenkaan kylmiksi.
Kannella toki sadeasut ovat tarpeen ajoittain hyvinkin tuttavallisten aaltojen myötä, jotka pyrkivät meidän syliimme hyppimään jopa sitloodan suojissa. Sisälläkin on ilma raikastunut tuulien myötä ja tropiikki on pääosin tiessään, paitsi keittiössä voi edelleen tuntea päiväntasaajan lämmön ja ajoittain myös kosteuden raakitorveen roiskuvan veden myötä.
Kasvavan aallokon myötä sisätiloissa on nähty hyvin monipuolista tanssin ja akrobatian yhdistelmää, kun jokainen liike pitää suunnitella tarkkaan ja katsoa uusi tukipiste seuraavan aallon keinahdukselle ennen aaltojen välissä tapahtuvaa muutaman askeleen singahdusta. Ihailtavasti keittiövahdeilta tämä tankojen ympäri tanssittava tango kuitenkin taittui, ja maittavaa sapuskaa on saatu taas pöytään, kera tuoreen leivän.Viimeisen
12 tunnin saaliina on 130 mailia, varsin kova saalis siis, ja lisää lähdetään metsästämään.
 
III-vahdin puolesta, Ville.

Torstai 26.3.2015
30°11,9'N, 65°15,9' W eli noin 135 merimailia Bermudasta etetään
 
Nelosvahtimme heräsi aamuneljältä, tai no, heräsi ja heräsi, ne nukkuivat jotka pystyivät, kuten merimiesoppilaamme Tuomas, joka vietti sitkeästi yönsä keulassa trooppisessa kieputuksessa. Vauhtia riitti ja vastatuuli ja vuorotteleva vasta- ja sivuaallokko piti huolen siitä, että varsinkin keulahyttimme muistutti lähinnä tehokkaan pesukoneen megalinkousohjelmaa.
Jos aallonväli oli venettä lyhyempi, pääsimme välillä leikkimään vapaapudotusta, kun ralliveneemme rynkytti kohti Bermudaa... Haasteita aiheutti eniten punkassa pysyminen, kun välillä sänky oli perämies-Jusan mukaan ”joku 145 astetta vinossa”.
 
Keula ja merivahti pestiin säännöllisesti merivedellä, ja esim. keittiön tuuletusjoutsenkaula tarjosi päivällisen tekijöille säännöllisiä virkistäviä suihkuja. Uunin lämmittämässä keittiössä, ja tuuletusluukkujen ollessa kiinni merenkäynnin takia, ne olivat jopa miellyttäviä.
Verenpaineet nousivat lämmössä tosin välillä yli kiehumispisteen, mutta silti miehistömme sai nauttia uskomatonta gourmee-ruokaa: tonnikalapihvejä ja uunijuureksia, NAM!
 
No niin, me siis heräsimme aamuneljältä ja hämmästykseksemme nyt piti ensimmäisen kerran kaivaa jopa pitkähihaisia purjehdushaalarien alle! Kun kippari-Pertsa käänsi kylkeä ja aamukuuden kieppeissä nosti auringon taivaalle, selvisi, että edellisen vahdin kalastaja-Ville oli vetänyt magneetin lailla puoleensa lentokaloja. Aamun valjettua keräilimme näitä luonnonoikkuja kannelta ainakin neljä...
 
Vauhdin hurmaa on siis riittänyt tällä Ralli-Hellulla. Lähes kaikki ovat rikkoneet jo 10 solmun vauhtirajan, eli liittyneet kymppikerhoon. Tyylejä on monia, hyvin keskittyneesti kieli keskellä suuta, tai kieli ulkona suun pielessä kuin Vaahteranmäen Eemelillä, hymyssä suin suunpielet korvasta korvaan tai rennon letkeästi jutustellen. Matka on taittunut omassa rauhassa ilman ulkopuolisia näköhavaintoja.
 
Aamuun mennessä tuuli hiukan moinasi, joten nostimme lisää purjeita vauhdittamaan menoa. Moottorilla kuluneina päivinä jäimme aikataulusta jälkeen, joten uhkana oli että Bermuda jää ajanpuutteen vuoksi väliin.
Purjerallilla aikataulu on saatu kiinni, mutta vieläkään ei ole varmaa käymmekö tankkaamassa hedelmiä, vihanneksia, hankkimassa Bermuda-shortsit ja kellon, vai otammeko lupaavat tuulet haltuun ja vain vilkutamme Bermudalle ja rynnistämme tuulispurtilla suoraan kohti Azoreita. Sen päättää Jumalasta seuraava (ylöspäin) oleva Pertsa ja vedentekijät Jusa ja Pekka eli  (=itseään kutsuvat runkomiehistön jäsenet).
 
IV-vahti: Kaisa, Keiju, Pauliina, Timo, ja vähän I-tiimiin lainattu Tuomaskin
 
P.S. Helena ja Jusa lähettävät synttärionnittelut Eliakselle ja Juhalle:)

Keskiviikko 25.3.2015
 
Iltapäivällä saatiin legin ensimmäiset ja oikein trooppiset sadekuurot.
Useampikin oppilas kasteli itsensä perin pohjin, osa huvikseen, osa merivahdissa. Kuurojen välissä isopurje ja sen keräämä vesi toimi makeavesisuihkuna.
 
Sadepilvien mukana tuli myös kauan toivottua tuulta, joka ei kuitenkaan kestänyt kauan kerrallaan.
 
Purjesulkeiset aloitettiin aina kun tuuli tarpeeksi (nosto) tai tuuli tyyntyi niin, että purjeet lepatti ja paukkui (lasku). Toistoja tehtiin aika paljon yhdelle päivälle ja se oli hyvää harjoitusta rankempaa keliä ajatellen.
 
Merkintöjä oppilaslokista (omituiset sanat on eri purjeiden nimiä):
 
klo 1900: Nostettu flaikkari, jibi, fore, main ja iso 1. reivi klo 2000: Laskettiin flaikkari klo 2100: Voimakkaita sadekuuroja klo 2200: Laskettiin edellisen tunnin aikana kurssi n. 335 astetta (vaikeaselkoinen käsiala) klo 2400: Fore ja jib laskettu klo 0820: Main laskettu, kaikki purjeet alhaalla klo 0910: Iso 2. reivi, flaikkari, jibi, fore ja main ylös klo 1400: 1h ja 9Nm ? 9Kn keskinopeus
 
I-vahti (Aino, Heikki, Jukka, Sirke)

Tiistai 24.3.2015
 
Terveisiä lähes arktisilta vesiltä, kravun kääntöpiirin pohjoispuolelta!
Viime yönä noin kello yhdentoista aikaa ylitimme Kravun kääntöpiirin ja poistuimme siis tropiikista. Lämpötilassa  ei kuitenkaan ollut havaittavissa suuria muutoksia sillä aamupäivä oli kuuma ja tuuleton, kuten edelliset päivätkin. Välillä tuuli kuitenkin nousi yli 4 m/s ja saimme nostaa kaikki kuusi purjetta ylös – ja sitten taas alas, kun tuuli jälleen laantui. Perämies-Jussin trim and fit -koulutus tuo mukavaa vaihtelua ja ajankulua vahteihin. Vaihtelua tuli myös gps:n toimivuuden tarkastamisesta sekstantin avulla. Tuntui toimivan.
 
Säätilan muutosta ennakoivat horisonttiin kohoavat pilvet, ja ennen päivällistä saikin laivallinen nauttia makeavesisuihkusta kannella.
Oppilaat varustautuivat makeavesisuihkuun uimapuvuin ja shampoopulloin ja puhdasta tuli! Illansuussa pilvet toivat myös mukavan suuntaisia ja voimakkaampia tuulia sekä sadekuuroja, jotka toivottavasti enteilevät säätyypin muutosta ja matkanteon joutuvuuden paranemista.
 
Noin kello 18.00 aikaan tehtiin myös selvä valashavainto muutaman uloshengityssuihkun muodossa. Valaan sukeltaessa piirtyi valtava pyrstö taivaanrantaa vasten selvästi.
Heti valaan poistuttua tuuli yltyi 12m/s ja päästiin kunnon matka vauhtiin.
 
Terveisiä koti-Suomeen: Ninni lähettää synttärionnittelut kummitädille ja muut kakkosvahtilaiset kaikille tutuille.
 
II-vahti eli Harri, Kaisa, Mikko ja Ninni

Maanantai 23.3.2015
22°28.8'N, 63°40.2' W eli noin 580 nm Bermudasta etelään.
 
Yö oli sujunut samoissa merkeissä edellisen illan kanssa, eli tuulta ei juuri ollut ja koko yö edettiin koneella. III-vahdin päivä alkoi aamuvahdilla, eli 04-08. Pilvet auringon noustessassa muistuttivat aivan saaria. Näin ei kuitenkaan ollut, sillä lähimmälle saarella oli todellisuudessa matkaa parisataa merimailia. Aamuvahtiin kuuluu merellä myös aamiaisen valmistus ja puuronkeitto aloitettiinkin hyvissä ajoin.
 
Aamupalan jälkeen koitti normaaliin tapaan aamuseminaari, jossa käytiin läpi eilisen ja tulevan päivän sääilmiöitä sekä odotettavia tapahtumia.
Seminaarin jälkeen kapteeni julisti myös uintitauon, joka otettiinkin suurella ilolla vastaan.
 
Uinnin jälkeen alkoi purjejumppa, sillä neljään metriin sekunnissa kohonnut tuuli tarjosi mahdollisuuden puurjehtimiseen. Kaikki kuusi purjetta nostettiin ja vauhtia saatiin reilut neljä solmua. Suuntakin oli kohtuullisen oikea, noin 15°, joka ei ollut kuin 20° pielessä tavoitekurssistamme. Iloa ei kuitenkaan riittänyt pitkään vaan lounaan jälkeen jouduimme toteamaan tuulten tyyntyneen ja jouduimme laskemaan purjeet ja siirtymään risteilymoodiin.
 
III-vahdin puolesta, Matti.

22.03.2015

Lat 20 astetta 28'

Lon 63 astetta 39'

Tultu vuorokausi Pricly Pear Caysta pohjoiseen kohti Bermudaa. Takana siis ensimmäinen yöpurjehdus. Tuuli on kuljettanut alustamme juuri sopivaa vauhtia. Matkanteossa on oikean purjehduksen makua, vaikka näin sunnuntaiaamuna meno muuttuikin kovin  rauhalliseksi sunnuntaipurjehdukseksi. Nyt kuusi purjetta ylhäällä. Miehistöstä vain pari on ollut uuvahtaneita keikutuksesta, mutta nyt kaikki vaikuttavat pärjäävän hyvin.
Miehistö on jaettu neljään vahtiin, joiden tehtävät vuorottelevat säännöllisesti. Nelihenkisen runkomiehistön lisäksi matkassa on 17 miehistön jäsentä (=oppilasta). Kussakin vahdissa on siis neljä  - viisi matkaajaa, joiden kanssa eletään yhteistä rytmiä, hoidetaan kansivuorot, kokkaukset, siivoukset ja muut tehtävät yhdessä vuorotehtävien mukaisesti.
Tänään IV-vahtimme tehtävänä on mm. blogin kirjoitus. Vahtiryhmämme asuu myös samoissa tilassa: IV-vahti on majoittunut aivan aluksen keulaan.
Pienessä tilassa nukutaan, säilytetään tavarat ja vaihdetaan vaatteet.
Vaikka merenkäynti on ollut rauhallista, on keulapiikissä hieman samanlainen olo kuin jossakin Linnanmäen laitteessa. Höysteenä sopiva lämpö ja kosteus – vielä. Sopu sijaa antaa. III-vahti hoiti yöllä koiravahtivuoron eli vuoron klo 12-04. IV-vahti nautti suunnattomasti vuorostaan klo 04 – 08, oikeasti. Keula suoraan kohti Pohjantähteä.
Etenkin koiravahdin aikana Etelänristi näkyi huikean kirkkaana. Bongattiin tähdenlehtoja. Aamun sarastaessa horisoitissa näkyi yksi toinen alus, rahtilaiva.
Päällystö hallitsee suvereenisti merenkulun. Kippari-Pertsalla on jo 12.
Atlantin ylitys veneellämme Hellulla. Ammattimerenkulkijat lukevat Atlantin vielä ”äidin tiskivesi -alueeksi”. Runkomiehistöön kuuluva Helena on aivan uskomattoman rauhallinen ja hyvä opettaja, siviliiammatinvalintansa (erityisopettaja) on taatusti täydellinen valinta hänelle. Miehistöstä löytyy jos jonkinlaista osaajaa, koko joukko eri ammattikuntien edustajia. Joukkueelta paljastuu myös muita erinäköisiä taitoja. DI-chefin johdolla aluksen miehistö sai nauttia kolmen Michelin- tähden Barracuda-keittoa, joka syntyi vieheeseemme jääneestä saalista.
Kippari muuten näytti, miten Barracuda tainnutetaan luonnomukaisesti, siis
luomuna: pieni ripaus rommia kiduksille ja kas, kala päättää päivänsä onnellisena. Muutenhan aluksella ei saa nauttia alkoholia.
Jäänmurtasuunnittelija Ville yllättyi aamulla itsekin, kun löysi piilevät leipurikykynsä valmistamalla tuoreet leivät.
IV-vahti haluaa esittäytyä ja jakaa alkumailien kommentteja ja kokemuksia:
Tuomas (oikeaksi laivakapteeniksi tähtäävä merenkulkija): ”Täällä on vähemmän v..tuilua kuin rahtilaivoilla”.
Keiju (=Auli): Vau, tästä lähtien voisi vaikka aina olla herellä klo 04 tähtitaivasta katsellen. Irti sähköposteista yms. (eli normaalista työstään).
Ammu (=Kaisa), selvää Duracell-energiaa, siviilissäkin moniammatillinen osaaja, kaikessa innolla mukana.
Pautsi-Pauliina, pystyy ongelmitta hoitamaan tarvittaessa aluksen vedenalaiset ongelmatkin ilman happilaitteita. Perehtyy parhaillaan ”Lyhyeen historiaan lähes kaikesta”.
Timo: IV-joukkueen vanhin, mutta ei toivottavasti kuitenkaan kömpelöin (toim. huom). Ainakin flaikkarin nosto Helenan kanssa ”pukspröötillä” (eli keulan ulommaisen tapin päässä) aluksen keikkuessa on ollut yksi ehdoton kohokohta.

Blogi by Timo, koko IV-vahtijoukkueen puolesta

21.3.2015
Klo 12 uusi miehistö astui laivaan. Osa aiemmin ja osa myöhemmin. Omat tavarat aseteltiin oman punkan perille. Tilaa ei ole paljoa mutta kaikki mahtuivat sisälle. Osa miehistöstähän on jo ollut edellisellä legillä ja jatkaa matkaa tuttuun tapaan. Kotiutumisen jälkeen tutustuimme toisiimme ja aloitimme koulutuskimaran. Saimme koulutusta niin purjehduksesta kuin merielämästäkin. Tämän jälkeen olimmekin jo valmiita aloittamaan suuren seikkailupurjehduksessemme. Nostimme purjeet iltapäivällä hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa. Hyvästelimme Saint Maartenin saaren ja otimme kurssin kohti viereistä, huomattavasti tasaisempaa Anguillan saarta. Parin tunnin merimatkan päästä olimme jo perillä. Matka meni leppoisasti aurinkoisessa säässä ja kevyessä tuulessa. Pimeän laskeutuessa laskimme ankkurit ja aloitimme iltapuuhastelut. Ankkurivahdissa ihmettelimme tähtiä ja vartioimme laivan pysymistä paikoillaan. Yö sujui rauhallisesti.
Merirosvot pysyivät loitolla ja ankkurikin piti. Aikaisin aamulla nostimme taas purjeet ja seilasimme pari tuntia viereiselle Prickley Pear Cays:lle, jossa polskuttelimme useamman tunnin snorklaillen ja uiden. Olimme siis päättäneet aloittaa suuren purjehduksemme turhia hötkyilemättä. Näin uudet merimiehet ja -naiset ehtivät tottua keinutukseen ja adaptoimaan tasapainoelimensä paremmin.



© STAF Suomen Purjelaivasäätiö | Site Engine By Megative Tmi