Ålandsbanken Wärtsilä Activ Turku FURUNO FINLAND

  • STAF Online
  • STAF on Facebook

Activ

Turku

FURUNO FINLAND

Ålandsbanken

Wärtsilä

Danfoss

Danfoss

STI

Turku

Hortasta Dubliniin

22.4.2015, klo 11.10 sijainti 53°17,9' N, 06° 8,3' W
 
Laiturilla
 
Pautsi: Mä voisin luututa lattiat, ja mennä sitten suihkuun.
Ammu: Mä voisin pestä vessat, ja mennä sitten suihkuun.
Timo: Mä voisin tiskata, ja mennä sitten suihkuun.
Auli: Mä voisin mennä NYT suihkuun, koska mä imuroin jo!
 
WELCOME TO DUBLIN!
 
P.S. Ylitettiin muuten Atlantti. Perussettii.
 
IV-vahti kiittää ja kuittaa

21.4.2015, sijainti 51°53,3' N, 05°51,3' W
 
London calling
 
Blogin päivitysvuoro kuuluu vahdille, jolla on siivousvuoro. Tässä yhteydessä tulee yleensä kurkattua mitä muut ovat kirjoittaneet. Edellisen päivityksen pohjalta havaitsee miten vahtien kiertokulku vaikuttaa matkan loppuvaiheen merkittävien havaintojen kokemiseen. Eilisen koiravahdin jälkeen univelkoja kuitatessa maahavainnot ovat menneet autuaasti ohi ainakin kirjoittajalta. Kannelle tullessa utelin että joko on maata näkynyt. ”Joo, monta tuntia sitten, kato tonne oikeelle.” Ja siellähän se Irlannin rannikko, koko komeudessaan...
 
Kännyköiden kuulumisesta myös sen verran, että sittemmin olemme koukanneet sen verran etäälle rannikosta, että kenttiä ei ole saatavilla toistaiseksi.
 
I-vahdin tiistaiaamu alkoi merivahdilla klo 4. Pohjoiseen tulo on lisännyt mukavasti valon määrää. Neljältä ei ole enää pimeä, eikä auringonnousua tarvitse kauaa odottaa. Tänä aamuna auringonnousu olikin erityisen upea, ajoimme suoraan kohti punaisena merestä kohoavaa palloa.
 
Aamupuhteisiin kuului purjeiden nosto, mikä saikin mukavasti päivän käyntiin ja lihakset lämpimiksi. Ja mahtavaahan se on purjehtia, vaikka hieman kauemman määränpäähän pääsy kestäisikin. Tuuli on siis täysin vastainen ja vauhtia on haettu lähes naapurin rannikolta saakka.
Tämänhetkisen arvion mukaan Dubliin saavuttaisiin keskiviikkoaamuna.
 
Meri näyttää tällä hetkellä uskomattoman vihreltä ja aurinko paistaa hienosti. Eläimistä matkalaisia ilahduttaa rannikon läheisyydessä erityisesti delfiinit ja erilaiset aallonharjoja hipoen liitävät lintulajit. Purjehdus maistuu kaikille ja kunkin ohjausvuorosta pidetään varmasti kiinni pitkin hampain. Osalla on jo tiedossa tarjolla olevat minuutit ruorissa tulevasta saapumisajasta riippuen... =)
 
Innolla kohti Irlantia siis.
 
I-vahti: Aino, Asko, Titta, Jussi

20.4.2015, sijainti 51°14' N, 09°32' W
 
II-vahti heräsi oma-aloitteisesti maanantai-merivahtiin, joka alkoi klo 4.
Edellinen vahti oli laskenut purjeet ja vastatuuleen jatkettiin konevoimin. Meillähän on kuitenkin se aikataulu. Kauniin auringonnousun ihastelun jälkeen kansimies Helena (onneksemme aivan erinomainen
kouluttaja) piti purjekoulutusta. Tähän mennessä kirjoittajan taitotaso on riittänyt vain sormella osoiteltujen köysien käsittelyyn eivätkä termit tai nimitykset ole välttämättä sanoneet mitään. On tehty mitä on osattu, jos on osattu.
 
Yön aikana oli II-vahdin seinän ulkopuolelle ilmaantunut A4-kokoelma, joissa oli kaikkien aluksessa matkaavien nimet ja nimien perässä ikonit.
Selitys asialle paljastui aamuseminaarissa, jossa kerrottiin kyseessä olevan eräänlaisen ”hall-of-famen”.Papereihin saisi kirjoittaa positiivisia kommentteja matkakumppaneista. Kirjoittajan huumorintajua oli uskallettu kokeilla lisäämällä nimen perään ämpäri-ikoni. No, olivathan ne ensimmäiset päivät aika taistelua, josta selvittiin vahtikavereiden sekä muiden tuella ja kannustuksella.
 
Aamuseminaarissa julistettiin kilpailu siitä, kuka tekee maahavainnon ensimmäisenä. Havainnon tekijän koko vahti palkittaisiin. Tämä jälkeen alkoikin kiivas taisto parheimmista tarkkailupaikoista ja -välineistä (vain yhdet kiikarit). Tarkkasilmäisimmäksi havainnoijaksi osoittautui IV-vahdin Pauliina, joka klo 12.35 julisti sen klassisen ”maata näkyvissä”-ilmaisun ja korjasi potin vahdilleen. Me muut jäimme kateellisina nuoleskelemaan suunpieliämme.
 
Aamun yllätysuutinen oli myös suihkuvuoro vapaavalintaisesti tänään tai huomenna. Olimme kehittynet merimiessuihkujen ottamisessa niin paljon ensimmäisen kerran veden törsäämisen jälkeen, että napsahti tämmöinen yllätyspalkinto. Perämies Jusa kertoi aamuvahdissa, että olemme olleet hyvin säästeliäs porukka. Keskimääräinen kulutus makean veden käytössä olisi tällä porukalla noin 200 litraa vuorokaudessa, jossa olimme onnistuneet pysyttelemään (siis lukuunottamatta tuota yhtä suihkuepisodia). Kuten varmasti teksteistä ilmenee, täällä matkatessa olemme niin elämän perusasioiden äärellä: ruoka, puhtaus, turvallisuus ja hyvä matkaseura.
 
Päiväseminaarissa II-vahti sai olla ylpeä nuorimmaisestaan, kapteeniopiskelija Valtterista, joka piti luennon vesiliikenteen säännöistä. Havaintovälineinä hän käytti hytin lattialta kerättyjä crocseja. Meidän on hyvä varautua siihen, että muita aluksia näkyy enemmän kuin yksi vuorokaudessa tai kaukanan taivaanrannassa.
 
III-vahti on päättänyt ilahduttaa meitä muita ja vaivaa parhaillaan pullataikinaa. Pian aluksen muut sisäpiirin haisut tulee ohittamaan odotettu ja kaivattu korvapuustien tuoksu.
 
Olemme hetki sitten saapuneet kännyköiden verkon kantoalueelle ja saaneet tietää kotimaan vaalitulokset. Tulosta ja sen seuraksia pohditaan myös täällä Helenalla aurinkoisella Pohjois-Atlantilla kohti Dublina matkaten.
Millaiseen Suomeen mahdamme palata..
 
II-vahti: Heikki, Niina, Sirpa, Tokko ja Valtsu



Sunnuntai 19.4.2015. Sijainti 49°23' N ja 11°45' W.
 
Lauantaipäivän teema oli Paluu Karibialle, osa 2. Tuuli tyyntyi päivän mittaan kokonaan ja muutamia tunteja tuulen nopeus ylsi 0,5 m/s, suunnasta tosin hankala sanoa. Svelli oli päivällä melkoista, joka ei täysin sopinut kuvaan, varsinkin kun otetaan huomioon sen suunta, joka tuli mantereelta.
Illaksi sekin tosin tyyntyi ja keliä voi kuvata sanalla rasvatyyni.
Uskomaton fiilis ja rauha keskellä Atlanttia.
 
Päiväpuuhasteluna aurinkokannella oli tarjolla erilaista aktiviteettia, kuten rihmauskoulua ja sekstantin käyttöharjoitusta. GPS:n todettiin pitävän paikkaansa ja saimme varmistuksen olevamme Pohjois-Atlantilla, vaikka olosuhteet toisin antoivatkin ymmärtää. Oppilaiden askartelutaitojen huomattiin olevan erinomaiset ja useat Helenan köydet saivat uudet komeat rihmaukset. Styyran preventteri lyhennettin lisäksi oikeaan mittaansa ja köyden pää poltettiin sekä rihmattiin.
 
Iltaisen rauhan rikkoi noin 17 aikaan odotettu vieras. Ajovuorossa olleen III-vahdin tähystäjä havaitsi booksprötiltä Helenan styyran puolella noin
30 metrin etäisyydellä komean suihkun. Suihku muuttui eväksi ja tästä mustaksi seläksi. Ruorimies nosti välittömästi kahvan ylös ja kansi täyttyi purjehtijoista, joiden kamerat räpsyivät. Vajaa kymmenmetrisessä valaassa taisi olla pientä linssiluteen vikaa, niin rauhallisesti ja majesteellisesti se ui ohitsemme. Valas hengitti muutamia kertoja ja nosti välillä päätään vilkaisten häntä ihmetteleviä purjehtijoita. Kierrettyään lähes koko styyran puolen ja meidän lipuessa hiljalleen eteenpäin jäi valaskin hiljalleen horisonttiin. Upea kokemus – molemmille =)
 
Messissä alkoi jonkin ajan kuluttua tietysti jälkipuinti mikä valas oli nisäkkäitään. Pallovalaaksi veikkaus osoittautui vääräksi ja laji ilmeni Askon valaskirjan ja Matin kuvien perusteella kaskelotiksi, todennäköisesti varsin nuoreksi yksilöksi.
 
Upean päivän varmisti yllätys mahdollisuudesta käydä päivällä merimiessuihkussa edellisen kerran lutrailusta huolimatta. Illallisenakin oli vaatimattomasti tonnikalapihvejä ja ilta päättyi komeaan auringonlaskuun tyynellä Atlantilla.
 
Tyyneys ei riittänyt kovin pitkään, sillä yöllä pääsimme ensimmäistä kertaa tosissaan luovimaan ja sunnuntaina aamulla oli vuorossa Paluu Pohjois-Atlantille. Sadetta ei vielä saatu, mutta harmautta, viileyttä ja pärskettä riitti. Tuuli virisi noin 10 m/s, mutta vasta-aallokossa ja - virrassa luovien eteneminen söivät sekä nopeutta, että nousukulmaa ja lisäsivät kaupan päälle sortoa. Eteneminen Dublinia kohti oli siis hitaahkoa ja Islanti näytti Irlannin sijaan suunnaan puolesta helpommin saavutettavalta kohteelta.
 
III-vahti kuittaa. Esa, Matti, Melina, Sofia ja Tatja.

18.4.2015,  klo 12.15, sijainti 47°13' N, 14°20' W
 
Myrkyisen sään jälkeen tulee tyyntä. Niin tälläkin kertaa. Vaikka ei olekaan peilityyntä, on vaikea uskoa, että olemme Atlantilla Azoreitten ja Irlannin välillä. Eteenpäin liikutaan nyt konevoimin, aurinko paistaa.
Ilman lämpimiä vaatteita ja haalareita ei kannella kuitenkaan tarkene.
Mainingitkin ovat rauhallisia. Luvassa on kevyitä itäisiä tuulia. Kovat olosuhteet osoittivat aluksen erinomaisen merikelpoiseksi.. Mereen huuhtoutui yksi pelastusrengas ja yksi vinssikampi. Muita kulkijoita ei ole ollut näköpiirissä. Totesimme, että tavallisilla veneillä ei ole syytä tulla näille vesille ainakaan tähän aikaan vuodesta. Miehistömme voi hyvin. Ilmeistä ja jutuista päätellen kovakaan meno ei ketään pelästytä, pikemminkin vaan antaa lisää hymyä huuliin. Ainokaan ei pikkukolhuista hätkähtänyt, vaan on täysillä touhuissa mukana, yhtä aurinkoisena kuin aiemminkin. Kapteeni lupasi lahjoittaa riekaleiksi kuluneen maammelipun sille, joka veikkaa tarkimmin saapumisajan Dubliniin.
 
Karibialta asti seilannut IV-vahti on  reissun aikana suunnitellut simulaattoria, jolla testataan erityisesti tutkittavan sopeutumiskykyä ryhmätyöskentelyyn (haastavissa olosuhteissa). Simulaattorilla voi myös esimerkiksi testata, onko merenkulkualalle tähtäävä hakija sopiva alalle.
Simulaattorin tarpeen on  ensimmäisenä tuonut esille sosiaalispykologimme Pauliina. Työntekijöiden valintaa varten yrityksille tarvitaan uusia menetelmiä, joilla voidaan testata stressinsietokykyä ja ryhmätyötaitoja.
Ekonomi Kaisalla on erityisen suuri mielenkiinto kehittää maassamme PK- yritystoimintaa. Senkin puolesta uusi innovaatio on  tervetullut.
Esittelemme simulaattorin toimintaperiaatteen ja käytön:
Yleiset toimintaperiaatteet: Valitaan satunnaisesti parikymmentä toisilleen tuntematonta henkilöä ja suljetaan heidät samaan tilaan vähintään kahdeksi viikoksi, mieluiten neljäksi viikoksi. Poispääsy sallitaan aikaisintaan kahden viikon jälkeen.
Satunnaisgeneraattorilla valittujen henkilöiden kanssa eletään tiiviisti ja tehdään kaikki yhtä aikaa (sis. nukkumisen, pukeutumisen, ruuanlaiton, siivouksen, ulkoilun ym.). Poikkeustapauksena mainittakoon wc-käynnit, jotka saa halutessaan suorittaa yksin.
Liikkuminen simulaattorialueella: Ulkoilu sallitaan rajatulla alueella, pääsääntöisesti hihnaan kiinnitettynä. Henkilöiden liikkuessa ulkona heidän päälleen heitetään vuoroin suola- ja sadevettä, joiden ruiskutuspaine vaihtelee satunnaisesti. Osallistujien suihkussakäyntiä sisätiloissa rajoitetaan merkittävästi.
Lattiaa ja sänkyä kallistellaan eri suuntiin erilaisilla ja yllätyksellisillä nopeuksilla, välillä hurjemmin ja välillä rauhallisemmin hitain hyllivin liikkein, mikä aiheuttaa useimmille osallistujille suurella todennäköisyydellä alkuun pahoinvointia.
Osallistujien keskittymiskykyä testataan ulkotiloissa esimerkiksi kehottamalla henkilöitä tuijottamaan himmeästi valaistuja mittareita pilkkopimeässä. Mittareiden jatkuviin muutoksiin tulee reagoida oikein liikkein simulaattorin tasapainon säilyttämiseksi.
Nukkuminen ja vuorokausirytmi: Kotisängyn levyes jaetaan kolmella tai neljällä ja korvataan petauspatja liukuvalla materiaalilla.
Makuuhuoneeseen eli niin sanotulle levitaatio-osastolle majoitetaan vähintään viisi henkilöä ja huoneen lattiapinta-ala rajataan siten, että vain kaksi henkilöä pystyy seisomaan tilassa samanaikaisesti (hyvin läheisessä kontaktissa).
Maallinen omaisuus sijoitetaan levitaatio-osastolle retkikassin kokoiselle alueelle, minkä jälkeen tavarat sekoitetaan sopivasti kaverin tavaroiden kanssa, täysin riippumatta niiden puhtausasteesta.
Vuorokausirytmi sekoitetaan ja unirytmiä häiritään erilaisin keinoin.
Sängyn poikittais- ja pitkittäisliikkeiden lisäksi henkilöiden kasvoille tiputetaan vesipisaroita juuri ennen nukahtamista sekä säännöllisin väliajoin läpi yön. Pisaroiden kuuluu valua ennen kaikkea tyynylle, jolloin kuiva tyynypinta-ala vähenee noin kahdella kolmasosalla.
 
Simullaattorin kehittämistä ja markkinointia varten alukseltamme löytyy tarvittavaa ammattitaitoa. Monialaosaajien lisäksi joukossa on mm.
puuseppä, takoseppä ja I       T-osaajia. Auli ja muu ekonomijoukkomme
osaa laskea kannattavuuden. Myös tuotantotalouden näkökulma on huomioitu.
Toimittajamme vastaavat osaltaan viestinnästä ja markkinoinnista.
 
Kipparmme Bent on käynyt aikanaan läpi vastaavan testauksen, nauttinut siitä niin paljon, että on vaihtanut arvostetun valkokaulustyönsä pysyvästi simulaattorioloisuhteita vastaavaksi eli kouluttautunut laivakapteeniksi. IV-vahti, kuten ilmeisesti legin muutkin jäsenet, ovat nauttineet testiolosuhteista. Ryhmätyöskentelytesti on osaltamme sujunut onnistuneesti ja onnellisesti.
 
IV.vahti: Timo, Pauliina, Kaisa ja Auli


17.4.2015,  klo 14:30, sijainti 45°50' N, 16°56' W
 
Neljä vahtia ja meri
 
Vähän vaikea saada alkua jutunjuureen, sen verran paljon on tapahtunut ja useissa unen ja vahtivuorojen rytmittämissä minipäivien sarjoissa. Mutta vauhtia on riittänyt. Atlantti on tarjonnut sitä mitä tänne ollaan tultu hakemaan. Tuulta ja massiivisia aaltoja on piisannut, kaikille tarpeeksi.
 
Ykkösvahdilla eilinen alkoi koiravahdilla, sysimustia rintamia liikkui tähtitaivasta tummentamassa ja tuulta tuomassa. Tähtitaivas oli mahtava tähdenlentoineen ja ennen kaikkea tuomalla valoa pimeyteen. Mahtavaa purjehdusta pimeydessä kookkaassa Atlantin aallossa ja rapsakassa tuulessa.
 
Tosiaan maininki ja tuuli sen mukaista, että oikeasti sai pitää kiinni myös sisällä toimiessaan. Meidän aamupäivän kokkivuorolla Aino lensi kuin märkä rätti veneen poikki keittiöstä vessan oveen. Ruhjeita ja revähdyksiä, mutta onneksi ei käynyt pahemmin. Alapunkissa nukkuminen on vauhdikasta, ahteri roikkuu kirjaimellisesti kokonaan reunan ulkopuolella myrksylaidan varassa.
 
Iltapäivän vahti tarjosi reissun toistaiseksi upeimman purjehduskokemuksen, tuulta koko vuoron ajan 16-22 m/s ja mainingit massiiviset. Vaikka heikompaa olisi ehkä hirvittänyt jo kannelle katsominen, veneelle on valikoitunut porukka, joka lähes taistelee vuoroista päästä ohjaamaan (nyt tosiaan elämänlankaan kytkettynä teki mitä vaan). Ykkösvahdin osalta täytyy mainita ryhmämme kuopus Titta, joka ohjailee tyynen rauhallisesti ja tarkasti kuin kello, oli keli kuin keli, pimeä tai valoisa.
 
Mainitsemisen arvoista myös purjemanööverit kovemmassa kelissä. Pimeää, tuulta kunnolla, vene vinossa ja Atlantti pyrkii kannelle. Nämä luovat hyvät edellytykset saada adrenaliinit liikkeelle, näillä tuulilla purjeita alas kiskoessa.
 
Illan mittaan tuuli vielä nousi, huiput oli 25,8 m/s, tuulen keskipuhallus yli 20 m/s useamman tunnin ajan. Kaikki aivan fiiliksissä. Timo ja Jusa keikkuivat pukspröötissä kuvaamassa, toivottavasti tuli onnistuneita otoksia.
 
Tänään ylitettiin puolimatkan krouvi. Keli rauhoittunut selvästi.
Vahtivuorossa tuli aamulla aito hätäännys että loppuiko se tuuli nyt kokonaan. Mutta näytti se mittari vielä yli 11 m/s. Pikkuhiljaa eteenpäin.
 
1 Vahti



16.4.
 
Sijainti:
44º 59.1N
020º 35.6W
 
Ennen kuin kakkosvahti ehti aloittaa omaa merivahtiaan kello neljältä, hytissä saatiin esimakua keleistä. Vesi ryskyi Helenan kylkiin, keinutti ja vatkasi. Käytävän puoleisessa laidattomassa alapunkassa sai (ja saa
yhä) treenata lihaksia nukkuessaankin.
Jo edellisenä iltana kannelle tarvittin lisävoimia, kun purjeita vähennettiin.
Helena puski hyvällä vauhdilla kohti pohjoista. Pyörteinen tuuli pani purjehdusoppilaat töihin. Ja ne, jotka eivät kaikkiin töihin pysty, ottivat tuntumaa luonnonvoimiin nauttimalla tihkusateesta ja kylmästä tuulesta hytisten hiljaa paikoillaan.
Aamuvahdin aikana maisema oli tuttu: merta, merta, merta ja merta. Siellä pärske, täällä tyrsky. Ensin pimeässä, sitten harmaassa aamussa. Yhden laivan ja sateenkaaren näkivät ne kakkosvahtilaiset, jotka jäivät kannelle, kun pari muuta laskeutui keittämään aamupuuroa.
Kapteenin aamuseminaarissa saimme palautetta makean veden käytöstä.
Lotrasimme vettä niin paljon, että toista suihkua ei taida tulla. Matkaa on jäljellä melkein viikko. Kylmää merivettä saa toki käyttää peseytymiseen, mutta se on jäätävän kylmää.
 
Tätä kirjoittaessamme keräämme voimia alkuillan parituntiseen merivahtiin.
Makoilemme punkissamme, yksi pelaa iPadilla, toinen lukee kirjaa ja kirjoittaja jatkaa kokovartalon lihaskuntoharjoituksia läppäri vatsallaan.
Helena kallistuu välillä hörppäämään merta kannelle. Siitä kertovat komea jylinä ja jämäkät loiskeet kylkeä vasten. Tuuli ei ole hellittänyt aamusta. Keskituulen arvioidaan olevan 18 m/s.
 
Matka taittuu ja muukin sujuu hyvin. Horisontissa keikkuva keula on kohti Dublinia!
 
II-vahti eli dream team*)
Niina, Sirpa, Tokko, Heikki ja Valtteri
 
*) Nukumme aina kun mahdollista.
 
PS. Sirpa lähettää terveisiä: Tuli ämpärireissu


Keskiviikko 15.4.2015. (Merellisesti vain purjehduspäivä.) Sijaintimme 42°36'N ja 23°43', matkaa Dubliniin noin 975 nm ja Corkiin 835 nm.
 
Aamulla oli ainakin ryhmämme vanhimmalle, Matille, paluu Karibialle. Päivä alkoi auringonpaistella jo aamuseminaarin aikaan, jolloin tehtiin päivän ensimmäiset t-paitahavainnot. Ei ihan pärjää eilisaamun valashavainnolle, mutta kuitenkin... Lämpöaalto jatkui iltamyöhään asti ja aurinkorasvapurkit piti kaivaa takaisin esille, josta huolimatta laivalla esiintyi useampiakin punanenäisiä purjehtijoita.
 
Päivän taittuessa kohti iltaa tehtiin komein delfiinihavainto kuukausiin!
Ilta-auringon laskiessa mailleen saapui paikalle peräti kaksi delfiinilaumaa. Parhaimmillaan nähtiin kuusi delfiiniä yhtä aikaa ilmassa ja kaiken kaikkiaan esitykseen osallistui reilusti useampia delfiinejä, kuin katsojia.
 
Aamuyön vuoroon heräsimme klo 04 täysin muuttuneeseen keliin, jota illalla taivaanrantaan nouseet pilvet olivatkin jo ennakoineet. Taivas oli pilvien peitossa ja edellisyön komea tähtitaivas oli tyystin kadonnut. Edellinen vahti oli saanut kunnon suihkun taivaalta, mutta meidän vahdissa vain tihkutti aika-ajoin. Onneksi yö oli vielä lämmin. Aamu valkeni harmaana, mutta etenimme kymmenen solmun vauhtia 10-12 m/s takamyötäisessä tuulessa suoraan Dublinia kohti. Aallot olivat vielä pieniä, jonka vuoksi kyyti oli vielä edellispäiviä tasaisempaa.  Aamuseminaarissa kapteeni yllätti meidät iloisesti lupaamalla merimiessuihkun, joka on käytännössä peseytyminen kylmällä merivedellä ja päälle pikainen parin litran makeavesihuuhtelu.
 
Yön ja aamun aikana purjeita on vähennetty, koska reitille on odotettavissa kylmärintama. Karibian säät näyttävät vaihtuneen vaihtelevaan, mutta vielä toistaiseksi lämpimään Pohjois-Atlantin säähän.
Nyt tuuli on noussut 14 m/s ja nelosvahdin porkkanakakku tuoksuu messissä.
 
Kolmosvahti, Matti, Esa, Sofia, Tatja ja Melina


14.4.2015 klo 14, koordinaatit 40°32' N, 26°07' W
 
Tänään aamupäivällä nostimme purjeet, ja meno on ollut huomattavasti tasaisempaa sen jälkeen. Viimeisetkin pahoinvoivat alkavat toipua. Päivä on pilvipouta, tuulta noin 6-7 m/s ja matkaa Dubliniin vielä yli 1100 mailia. Oletettavissa tuolle matkalle on hyvin vaihtelevaa säätä. Aamulla teimme myös valashavainnon, aivan aluksemme läheltä, noin 10 metrin päästä.
 
Palataanpa vielä hetkeksi valassaarrelle Faialille, Hortan satamaan.
Siellä on tuhansittain eri alusten graffiteja maalattuna, hieno perinne.
Helenan logo sieltä myös löytyy. Nyt entistä ehompana, ja lisättynä viimeisillä vuosiluvuilla. 17 kertaa on käyty vuosina 1994-2015, mikä on jo itsessään harvinaisuus siellä. Maalaaminen venyi pitkälle viimeiseen iltaan, koska auto ajoi ruokatauolla maalipurkkien yli ja jouduimme aloittamaan urakan lähes alusta. Lopputulos on silti hieno.
 
Kannella järjestetään uusille tänään solmukoulutusta. Meidän vahtiryhmä nro 4 jatkaa edellisen legin kokoonpanolla. Syvennetäänpä hieman kokoonpanoamme viime kerrasta.
Meitä on 4 sissiä ja 1 viestimies, 3 kaunotarta ja 4 ahkeraa. Yhteensä siis 4.
 
Kaisa (Ammu) on oikeasti merimiesnainen. Aina valmiina kannelle operoimaan, ja mitä kovemmat kelit, sitä innokkaammin. Hatunnosto! Veneen toiminnot ja askareet hallussa ja nainen tilanteen tasalla. On myös niin, että aluksemme musiikki on Kaisan juttelu. Eikä se oo mitätahansa höpinää.
Kaisa on yhtäaikaa syvällinen ja rohkea, ja tukee aina heikompia.
Kerrassaan ihana tyyppi.
 
Timo(Charlie) tavoittelee parasta kaikessa. Benchmarkaa muita tiimejä ja kertoo meille, miten voisimme toimia vielä paremmin, asiassa kuin asiassa.
Timossa on ainesta kilpapurjehtijaksi tai mihin tahansa. Kaikki tehtävät hän suorittaa yli edellisten ja odotusten. Timon aurinkoisuus on pelastanut monta alakulon hetkeä. Loistava tyyppi.
 
Pauliina (Pautsi) on älykäs ja tiedonjanoinen seikkailija. Hän oppii heti kaiken mitä kuulee tai lukee. Kun muut miettivät miten selvitä seuraavista käytännönaskareista, on Pauliina oppimassa maailmankaikkeudesta taas jotain uutta ja mystistä. Spiraalijuttuja. Täydellisyydentavoittelija jos kuka. Yövahdit vierähtävät huomaamatta hänen seurassaan. Huumori on -kuten ehkä arvaattekin, älykkäitä leimahduksia. Täydellinen sissi kannella ja sisällä. Mahtava tyyppi.
 
Entäs mä? Auli (Keiju, Vauhti-Keiju, Pauli-Keijo, Keijukainen....) Ainakin nimien määrästä vois päätellä että oon rakastettu. :) Aina ensimmäinen vahtipaikalla, mutta se taas johtuu vaan siitä, että nukun eniten.
Kirjoittelen hassuja matkatarinoita, joita saatan illan hämärtyessä lukea ryhmällemme. Silloin kaikki ovat hiljaa. Mutta ne ovat meidän juttu ne.
Keijuna teen myös omalaatuisia havaintoja -meri on minusta meri, mutta taivas on saanut uuden ulottuvuuden. Ja tiskiharja pysyy kädessä kelillä kuin kelillä. Iloinen lentotyyppi.
 
Ylävitoset! Vahtivuoro suoritettu -täydellisesti tietenkin.
 
Moraalivahti, Auli, Kaisa, Pauliina ja Timo


13.4.2015
 
Eilen 12.4. saatiin uuden legin osallistujat veneelle. Kaikki vahdit ovat siitä onnellisessa asemassa, että jokaisessa jatkaa vähintään yksi Karibialta matkaan lähtenyt, Helenan tavat tunteva. Kirjavalla taustalla porukkaa ympäri Suomea, mukavanoloinen kokoonpano!
 
Tänään 13.4. tankattiin vene ja lähdettiin reilut kolme tuntia sitten, klo
12:45 kevyessä tuulessa lumisilta Azoreilta kohti vihreää Irlantia. Picon huippu sai lumipeitteen lauantain aikana.Keli on mitä komein, aurinko paistaa täydeltä taivaalta, vain tuuli puuttuu, joten matka alkaa moottorin vauhdittamana.
 
Atlantin maininki vyöryy kivasti. Meidän vahti aloittii siivousvuorolla, mikä olikin sopiva startti. Tosin ilman merijalkoja pääalaspäin kannen alla keinuvassa paatissa meinasi tuoda mukanaan huonoa happea. Hetki raikkaassa ulkoilmassa horisonttia ihaillen sai kuitenkin vatsapurut kaikkoamaan. Ensimmäiset vatsantyhjennykset kuitenkin jo suoritettu.
 
Myös legin ensimmäiset delfiinit bongattu. Nyt takaisin ulkoilmaan Atlantin aaltoja seuraamaan.
 
Ykkösvahti, Aino, Asko, Titta ja Jussi



© STAF Suomen Purjelaivasäätiö | Site Engine By Megative Tmi