Wärtsilä Activ FURUNO FINLAND Turku Ålandsbanken

  • STAF Online
  • STAF on Facebook

Turku

Wärtsilä

Activ

Ålandsbanken

FURUNO FINLAND

Danfoss

TSR Kotka

TSR Turku

STI

Danfoss

Turku

Dublinista Köpikseen

7.5.2015, sijainti 55º 41,06 N, 12º 35,79 E (Köpenhavn)
 
Voi hyvä kotiväki,
 
täällä ollaan, nimittäin perillä Kööpenhaminassa, ihanaa. Vähän riputteli taivas, mutta ei onnistunut pilamaan innostunutta tunnelmaa. Haikeaahan tämä tietenkin on, mutta nokka ja kokka tuuleen, jollain tavalla kuitenkin.
 
Meidän vahti aloitti aamun klo 4 paikallista aikaa, ja täytyy sanoa, ihana auringonnousu, ja tilaa ympärillä, vaikka ahtaalla ja vilkkaalla väylällä seilattiin. Ja kiitos kokeneen päällystömme, saavuimme perille määränpäähän tuskin seitsemän minuuttia myöhässä. Näissä olosuhteissa, mieletön suoritus. Täytyy myöntää, että koneet jauhoivat niin reippaaseen tahtiin, purjeiden lisäksi, että luulin nukkuvani konehuoneessa.  Muuta ei se mitään, meri tuuditti, kunnes 4-vahti ja Annika herätti marakassien tahtiin.
 
Päätimme juhlistaa viimeistä aamua aluksella superaamiaisella, ja kuinka ollakaan, sen ihan kruunasi paikallinen mereilijä tuomalla omalla pikkupaatillaan meille tuoretta leipää (ihanaa), hän kun oli tutustunut Helenaan viime kesänä Suomessa. Okei, tuoreet leivät siis, letut ja Orkneyn munien maistiaiset...siinähän sitä.
 
Ja muistattehan, tällä aluksella voi sairastua ns. Hellu-tautiin, eli että haluaa tulla uudestaan...kiitos taas tästäkin kokemuksesta...ensi kertaa siis...
 
Halauksia, toivoo I-vahti...


6.5.2015, sijainti 57º 31,7 N, 11º 12,0 E (Kattegatt)
 
Päivä alkoi poikkeuksellisissa olosuhteissa: sää oli mitä täydellisin, ja jopa keulahytissä nukkuvat kertoivat saaneensa hyvin unta! Päivä valkeni kirkkaassa auringonpaisteessa ja lempeässä sivutuulessa, joka oli koko yön kuljettanut alustamme hyvää yhdeksän solmun vauhtia.
 
Tanskan rannikko lähestyi ja kippari julisti perinteisen "kuka näkee maata ensimmäisenä" -kilpailun  alkaneeksi. Kilpailua ei ehtinyt kulua kuin viisi minuutia, kun kakkosvahtimme Tokko bongasi Skagenin majakan.
Matkamme avomeriosuus oli takanapäin ja jäljellä oli enää loppusuora kohti Kööpenhaminaa!
 
Reissun tähän asti kenties juhlallisimman lounaan saimme nauttia tänään!
Vähäisestä raaka-ainevalikoimasta huolimatta I-vahti loihti miehistölle peräti kolmen ruokalajin lounaan (kaikki ateriat tarjoiltiin suoraan pöytiin)! Ensimmäisenä listalla oli paistettua pekonia sekä punakaalia, jota seurasi suussasulava peruna-makkarapaistos. Jälkiruoaksi ravintolan tarjoilijat toivat kuhunkin pöytään suklaalautasen ja kaatoivat kuppeihin kahvia. Seuraaville ruoanlaittajille rima asetettiin korkealle!
 
Ohitettuamme Skagenin niemen suuntasimme kurssin kohti etelää, Kööpenhaminaa. Aamupäiväinen sivutuuli muuttui samalla, matkalla jo kenties liiankin tutuksi tulleeksi, vastatuuleksi. Koska osalla miehistöstä alkaa olla jo lievä kiire ehtiä torstaisille lennoilleen, ei auta muu kuin painaa moottori kuumana eteenpäin kohti maalia!
 
II-vahti  Sirpa, Susanna, Tokko, Juha, Jani


5.5.2015, sijainti 57º 00 N, 005º 32,3 E
 
Aamuyöstä tuulen yltyessä purjehtijoiden apuna ollut kone sammutettiin ja pian saatiin jo purjepintaakin vähennellä, kolmosvahdin urheiden jäsenten ottaessa raikkaan merivesisuihkun etukannella. Pikkuhiljaa näkyvyys heikkeni jaohittamamme porauslautat peittyivät sateen taakse. Vahdin vaihtuessa taivaalta tippui vaakasuorassa jotakin kovaa ja terävää kasvoihin. Vanha vahti poistui sisään hanskoistaan vettä puristellen. Uni tuli nopeasti, muistellen kuitenkin eilistä – maakravun mittakaavassa isohkoa - delfiiniparvea, joka hyvän aikaa leikkisästi seuraili alustamme.
 
Lounasaikaan tuttu ryske jatkui ja messin ikkunaluukkujen pitävyyskin käväisi keskustelussa. Kertaan tässä jo tutuksi tulleet haasteet paitsi keittiötyöskentelyssä, myös tarjoilussa ja aterioinnissa, vaihtelevissa kulmissa ja erinäisiä levitaatio- ja kiihdytystiloja kokien. Iloinen tiimihenki ja tilannekomiikka pelastaa monta tilannetta: lautaset ja kupit kulkevat ketjussa jo istuvien käsissä samalla kun lautasen omistaja kiipeää reittiä kapyysistä sohvanreunalle.
 
Aamupalaksi tarkoitettu oolantilainen pannukakku viivästyi lounaan jälkeiseksi, eikä näin ehtinyt parantamaan vettyneen ja ehkä jo hiukan väsyneen oloisen miehistön mielialoja, mutta tällä hetkellä paistos on uunissa ja viimeisten tietojen mukaan pysyy myös paistoastiassa, eli odotukset ja mieli ovat korkealla. Yön aikana olemme ehtineet useammankin maan alueelle ja näillä näkymin määräsatamaan saavuttaneen kahden ja puolensadan merimailin taipaleen jälkeen.
 
III-vahti eli Emma, Erika, Jatta, Salomon ja Jukka


4.5.2015, sijainti 56º00. 78 N, 2º 00, 52 E
 
Eilinen merivahtimme sujui märissä tunnelmissa ja kaatosateen keskellä kiitimme onnea siitä, että meidän kohdalle oli sattunut iltapäivän lyhyt kaksituntinen vahtivuoro. Aluksen kuivatustilat ylikuormittuivat pian ja syvä kylmä kosteus valtasi mielemme kun painuimme pehkuihin.
 
Keskellä yötä laivan keittiöstä kuului ihmeellistä kolinaa. Osa vahdistamme oli paennut levitaatiohuoneesta nukkumaan salongin puolelle ja saikin ensimmäisenä tietää päivän suuresta yllätyksestä: III-vahdin raitapaitatiimi eli Emma ja Erika olivat kesken koiravahtinsa ruvenneet leipomaan pullataikinaa.
 
Aamuvahtimme kohokohta oli kuitenkin se, kun siirryimme takasin itäiselle pallonpuoliskolle kello 04.43. Miikka sai kunnian olla ruorissa.
 
Pullantuoksu, auringonpaiste sekä vihdoin ja viimein seuraksemme saapunut myötätuuli nostavat kummasti tunnelmaa laivalla. Myös aamupalaveri sai suunpielet nousemaan miehistöllä korviin; ensimmäistä kertaa Bena lupasi muuta kuin Churchilin tarjoamaa verta, hikeä ja kyyneliä.
 
Nyt emme kuitenkaan ehdi kirjoitella enempää, sillä aurinkokansi odottaa meitä ja tahdomme päästä nauttimaan vaudin hurmasta. Nelosvahti kiittää ja kuittaa.



3.5.2015, sijainti 57º 50,3 N, 1º 29,7 W (Pohjanmeri)
 
Kapteeni Bena ja perämies Tomi sanoi että ylitetään Pohjanmerta ala- banaanilla (!?), näin kierretään Pohjanmeren keskellä jylläävää matalapainealuetta. Käytännössä tämä tarkoittaa konekryssiä vastatuulessa ja -aallokossa. Tuuli (noin 16 ms ) kaakosta  ja iso aallokko pitää huolen siitä että paatin sisällä jatkuu perinteinen vinoshow. Toki ollaan pikkuhiljaa opittu yhä paremmin liikkumaan, kokkaamaan ja tiskaamaan 45 asteen kulmassa. Sillä osalla ykkösvahtia jolla ei ole meritautia on nyt edessä siivousvuoro, eli päästään harjoitteleman tasapainon kehitystä vessanpesussa ja imuroinnissa.
 
Ykkösvahti on ymmärtänyt purjehduslomailun aikana harrastaa avara luontomatkailua, ja on bongannut paitsi delfiinejä ja yhden lunnin merellä, myös osan miekkavalasta (matkalla Guiness-tossu kauppaan) Stromnesin satamassa.
 
Temps de chien sur la Mer du Nord. Esperons que le vent contraire nous abandonnera un jour!
 
I-vahti: Pärre, Saana, Kira, Katri ja Valtteri
 
 
Ps. Bena puhui aamulla jostain tyyntymisestä ja myötätuulesta, mutta me kyllä luotamme että kova vastatuuli jatkuu!



2.5.2015, sijainti  58º 57,8 N, 3º 17,7 W (Stromness)
 
Kaksi yötä samassa satamassa riittää. Kapteenin mielipide on samalla käsky valmistautua Pohjanmeren maininkeihin. Lähdemme iltapäivällä Scapa Flown suojaisen lahden kautta takaisin avomerelle. Taktiikkana on suunnata kaakkoon kohti Alankomaita ja siten välttää itsepintaisesti paikallaan pysyvää matalaa. Kunhan saavutamme sivumyötäisen, korjaamme kurssia Tanskaan. Yksi vuorokausi pitäisi olla leppoisaa, sitten alkanee vaativampi osuus. Mutta kun jo tulomatka Irlannista Skotlantiin oli tarpeeksi kuoppainen, tuskin mikään yllättää edessä olevalla Pohjanmerellä.
 
Haikeina, mutta kiitollisina parista päivästä Orkneylla, jätämme The Royal Scotish Innin ja muut kantapaikkamme taakse. Ring of Brodgar ja Maeshoewen neoliittikautinen hautakumpu asemoivat oman paikan historiassa ja kokemukset oikeaan kohtaan; 5200 vuotta verrattuna kahteen viikkoon Helenalla.
 
Aurinko paistaa, tuuli on kohtalainen, alus tankattu ja putsattu. Olemme valmiita. Täältä tullaan, Pohjanmeri!
 
 
II-vahti: Jani, Juha, Sirpa, Susanna ja Tokko


1.5.2015, sijainti  58º 57,8 N, 3º 17,7 W ("Strömsö")
 
Wappu Stromness satamassa. Erittäin hyvin nukutun yön (laiva Ei heilunut) jälkeen väki heräili kuka milloinkin. Aamiainen oli tavanmukaan runsas ja maittava. Wappuaaton höyryt tuoksuivat laivassa ja 3-vahti siivosikin ja tuuletti aluksen lattiasta kattoon... Laiva tuli niin siistiksi että vahti päätti ettei kahvia saa enää keitää kulussa ja vessoja saa käyttää vain satamissa. Näin varmistetaan että Helena on siisti kun saavumme Turkuun!
Myös 3 metrin vuorovesi piti vahdin valpaana.
 
Paikallinen polttoaineen myyjä toimitti tankkiautolla 1100 litraa polttoainetta laivalle. Samalla kun aine valui tankkeihin vaihdettiin kaksi yötä sitten kulussa katkennut Jibin skuutti uuteen.
Väki laivalta vieraili Stromness kylällä ja osa myös Kirkwall kaupungissa.
Mukaan tarttui matkamuistoja ja erinomaista paikallista "elämänvettä"
Laivalle hankittiin myös ruokaa matkalle kohti seuraavaa satamaa. Lähtö kohti Pohjanmerta ja Köpistä alkaa huomenna puoliltapäivin.
 
3-vahdin nuoriso-osasto lähti kylille keilaamaan ja Valtteri hävisi taas...Tosin koko keilahallia ei edes ollut vaan kyseessä oli jonkinlainen kesällä ulkona pelattava pallopelipaikka. Silti Valtteri siis hävisi.
Mutta Valtteri onkin 1-vahdista eli haaste oli jo alunperin mahdoton koska 3-vahti on laivan virallinen"Aurinkovahti"!
 
Laiva on herättänyt taas kerran huomiota satamassa ja kyselijöitä on laiturilla riittänyt. Laivalla vieraili myös kaksi suomalaista sukeltajaa jotka olivat lähdössä huomenna kohti kotia. Miehet olivat olleet näillä vesillä viikon sukellusreissulla. Vierailu Helenalla kruunasi heidän reissunsa.
 
3-vahti eli aurinkoiset Emma Erika Jatta Salomon Jukka


30.4.2015, sijainti  58º 57,8 N, 3º 17,7 W ("Strömsö")
 
Hyvää vappua kaikille toivottavat kuunarikuskit.
 
Päivämme alkoi jo aamuneljältä, jolloin ryhmämme jäsenet kömpivät unisina makuupusseistaan. Eräs ryhmämme jäsenistä tosin sekoitti pukiessaan housut ja takin. Aamuvahdin aikana aallokko oli ajoittain suurta ja tuuli käväisi jopa 20 m/s.
 
Muutaman tunnin aikana purjehdimme erittäin vaihtelevassa kelissä, tuuli muuttui muutamassa minuutissa ja saimmepa muutaman kerran myös raekuurot niskaan. Ohitettiin Skotlannin luoteiskulma jo varhain aamusta, mutta virtausten takia kuunarin eteneminen ei ollut niin nopeaa kuin janoiset oppilaat ja runkomiehistö olisivat toivoneet.
 
Ennen puoltapäivää rantauduimme kuitenkin Stromnessin satamaan. Tässä vaiheessa koko miehistö siirtyikin innokkaasti maihin ja tukeva maa jalkojen alta tuntui erittäin hyvältä miltei viikon tauon jälkeen. Tosin muutama nelosvahdin jäsen myönsi tuntevansa lievää heilumista myös maissa, jopa ennen satamabaarivisiittiä. Suurin osa oppilaista suuntasi maihin päästyään ensimmäiseksi lämpöiseen suihkuun, joka tuntui taivaalliselta.
 
Päivän aikana miehistö tutkaili Orkenyn saaria usealla tavalla.
Kulttuuriin tutustuttiin niin taidegalleriassa, rantabaarissa sekä whiskeytislaamossa. Viikon paikoillaan istumisen myös tavallinen käveleminen ja kaupunkiin tutustuminen tuntui upealta.
 
Koska oli vappuaatto, illallista vietettiin kerrankin koko miehistön voimin. I- vahti taikoi upean vappuillallisen, johon kuului muun muassa erinoimasta kalaa ranskalaisittain sekä tajunnanräjäyttävä jäätelöannos rapaperikompotteineen. Laiva koristeltiin vappuillallista varten Suomesta asti tuoduilla serpentiineillä.
 
Odotettavissa huomiseen asti korkeaa päänsärkyä sekä muita satama- aktiviteetteja.
Kirjoittanut: IV-vahti


Ke 29.4.2015, sijainti 58 astetta 47 N, 5 astetta 55,6 W (Hebridien meri)
 
Hyvä kotiväki,
 
kirjoitan nyt teille ensimmäistä kertaa täältä kaukaa taivaan ja maan väliltä. Luulen olleeni matkalla jo vaikka kuinka kauan, vaikka ei vielä viikkoakaan ole mennyt. Varmasti se osittain johtuu siitä, että olen ollut vuoteenomana useamman päivän, varmaan ymmärrätte, merisairauden kourissa.
Nyt olen kuitenkin saanut itseni pystyasentoon, ainakin toistaiseksi.
Matka alkaa tuntua nautittavalta, auringonnousun haluaa nähdä, ja odottaa luonnon ihmeitä (eilen delfiinejä).
 
Aamu siis aloitettiin auringon nousun aikaan ja aamiainen tarjoiltiin iloisissa tunnelmissa. Aamiaisen jälkeen vauhtia, purjeilla mennään vastatuuleen ja taas keikkuu. Jib, fore, staysail, isopurje kakkosreivissä (kaikkea sitä oppii vaikka vaakatasossa). Nyt on nimittäin kiire saavuttaa klo kaksi ensi yönä Stromness Orkneyllä, jotta ehdimme sopivaan vuorovesivirtaan. Merellä on ihanaa,  haastavaa ja kiehtovaa, mutta on mukava kerätä voimia maissa.
 
Älkää siis olko huolissanne siellä kaukana, porukka laivalla on mitä mukavinta, ja tietenkin oma I-vahti parasta ainesta, ei sille mitään voi.
Mukana on myös Miikka, reipas sämpyläntekijä Atlantin reissulta...siinä vanhat konkarit muistelevat menneitä.
 
Näiden seikkailujen keskellä ajattelen teitä lämmöllä...
 
Katri (Oulun mummo) ja I-vahti: Kira (från Sibbo), Saana (Turuust), Pärre=Pierre (Bretagne) ja Valtteri (ykkösvahtimme)
 
PS.Kira haluaa vielä paljastaa salaisen suomalais-ranskalaisen vappuaaton
illallisen: punakaalikesäkurpitsaraparperi puuro...vinkki vinkki, ehkä kaikki haluavat maihin syömään...



28.4.2015, sijainti 56º 28,7 N, 6º 51,1 W (Hynish Bay)
 
II-vahti herätettiin heti klo 3 jälkeen uniltaan avustamaan ankkuroinnissa. Kapteeni Bena oli päättänyt siirtyä Tiree-saaren poukamaan suojaan ja vahtiamme tarvittiin työvoimaksi. Edellisenä iltapäivänä alkanut keli oli jatkunut välillä hetkiksi laantuen ja oli syytä vähän levähtää raskaasta työrupeamasta.
 
Noin klo 16 maissa alkoi tuuli nousta 14-22 m/s ja aallonkorkeus 3-4 metriin aiheuttaen keulahytissä jatkuvia levitaatiohetkiä ja punkassa pysymisen haasteita. Myös meteli oli aaltoihin iskeytyessä melkoinen.
Kannella sai niskaansa milloin suolasen vesikylvyn aallosta tai vaihtelun vuoksi raesateisen kasvokuorinnan.
 
Kelistä huolimatta III-vahdilla oli ollut yöllä aikaa askarteluun ja I- vahti heräsi yöllä yllättäviin ääniin luulen jonkin menneen rikki. Yhteen punkkaan oli tuotu salaa metallipurkista rakennettu soitin, "sirpan rytmimuna", joka putosi keikunnassa rämähtäen lattialle. Edellisenä päivänä oli suunniteltu Helenan orkesterin perustamista ja soittimia piti innovoida sitä varten.
 
Ankkuroituamme jäimme päivystämään ankkurin 60 metrin ketjun pitävyyttä ns. reka-vahdiksi ja laittamaan aamiaista kello 8:ksi. Vahtimme aikana jotkut heräilivät ihmettelemään rauhoittunutta menoa ja keikkumien loputtua aamupala näytti tällä kertaa maistuvan kaikille. Ravittuamme itsemme kaurapuurolla ja keitetyillä munilla kapteeni ohjeisti huoltotyöt ja siivoukset ennen ankkurin nostoa ja matkan jatkamista.
 
Tänään I-vahti ilahduttaa meitä paistamalla lettuja lounaan jälkiruoaksi.
Tämänhetkisiä tunnelmia kuvaillaan:
viskipuutteeseen ei näköjään kuole
viime yötä pahempaa ei voi olla
ruoka on ollut hyvää
vasyttää, muttei nukuta
 
Ankkuria nostetaan parhaillaan (klo 12.15) hetkellisessä auringonpilkistyksessä. Luvassa oli länsi-lounaistuulta noin 15 m/s.
Matkaa seuraavaan kohteeseen Orkeneyn saarille on vielä jäljellä 210 mailia, joten toivomme suotuisia tuulia. Mieliala korkealla I-vahdin kokkaamat kasvissosekeitto ja letut nautittuna.
 
II-vahti: Jani, Juha, Sirpa, Susanna ja Tokko
 
Ps. Susanna lähettää terveisiä lapsille, ja kavereille KIITTI!

Etappi: Isle of Islay - Kirkwall 27.4.
56º 34,35 N, 6º 13,19 W
 
Kellon ollessa 22.00 olemme saapuneet Port Elleniin. Rantautuminen tapahtui lähes tyynessä kelissä ja Helena saatiin laituriin. Kulku rantaan oli kuitenkin haastavaa, joten aluksen miehet tekaisivat tikkaista lankongin, johon kiinnitettiin vielä paukkuliivit turvaa tuomaan.
Innokkain miehistö suuntasi koemaistamaan paikallisia viskejä.
Suunnitelmissa oli aamulla mennä tutustumaan johonkin paikalliseen tislaamoon (tai vaikka kaikkiin), joita saarella on kahdeksan kappaletta.
Yön yli laivalla vahdittiin kiinnitysköysiä, joita vuoroveden vaikutuksesta yön aikana saattaisi joutua löysäämään ja kiristämään.
 
Kun miehistö aamulla heräsi hyvin nukutun yön jälkeen, oli edessä veneen siirto laiturin toiselle puolelle. Laituriin oli tulossa yhteysalus ja sille oli tehtävä tilaa. Siirto tapahtui "nopeasti" muutamassa tunnissa tuulen painaessa Helenaa kohti laituria. Laiva saatiin laituriin nätisti kahdeksalla köydellä ja lankonkiviritys valmiiksi. Miehistö olisi nyt valmiina lähtemään tislaamokierrokselle. Kapteeni kuitenkin tuo miehistölle ikävän viestin:Paikalla olevan yhteysaluksen moottori ei olekaan kunnossa, joten korvaava yhteysalus on saapumassa paikalle, joten Helenan on jatkettava matkaa. Niimpä siis tislaamot vaituivat aallokoksi.
Ilmassa oli lievää pettymystä. Mielikuvitusharjoitukset ovat nyt suuressa osassa ruokailua. Hyvällä mielikuvituksella kahvimukin voi kuvitella viskilasilliseksi.
 
Nyt olemme siis matkalla Kirkwalliin ja toivotaan, että miehistö voi paremmin kuin edellisellä osuudella.
 
III-vahti: Emma, Erika, Salomon, Jukka ja Jatta

1. etappi: Dun Laoghaire – Isle of Islay  26.4
 
Purjehduksemme alkoi aikaisin lauantaiaamuna kun lähdimme Dun Laoghairesta hylkeiden saattamana kauniilla kelillä. Purjeet nostettiin nopeasti ja lähes koko aluksen miehistö oli paikalla nauttimassa lähdöstä ja Irlannin rannikon maisemista.
 
Heti sataman aallonmurtajien jälkeen meri-VHF:stä kuului kuitenkin kovan tuulen varoitus.Sieltähän se tuuli (ja aallokko) sitten nopeasti tulikin.
Puolen päivän maissa IV-vahti teki ruuan, mutta spagetti bologneselle ei löytynyt montakaan syöjää. Myös innokkaiden kokkien määrä oli nopeassa laskussa. Päivän aikana tuulta oli pahimmillaan 17 m/s – tietenkin vastaisena. Ensikertalaisille avomeripurjehtiolle taikka maakravuille 30-
35 asteen kallistus tuntui hurjalle.
 
Ensimmäisen purjehduspäivän jälkeen kaikkia väsytti, mutta nukkuminen osoittautui keulapiikin hytissä hieman haastavaksi. Hytti tekee ylös- alas-liikettä 3-4 metriä ja hytti tuntuu ajoittain lähinnä vuoristoradalta. Laivassa hyttiä kutsutaankin välillä levitaatiohuoneeksi.
 
Sunnuntaina klo. 04.00 koitti ensimmäinen yövuoro, jolloin tarkkailimme kaukana horisontissa näykviä Naton sotalaivoja. Muuta liikennettä merelle ei paljon näkynyt. Mansaaren kohdalla teimme ensimmäiset yömanööverimme, jotka sujuivat yllättävän mukavasti.
 
Tällä hetkellä olemme matkalla Isle of Islayn saarelle. Aurinkoisesta kelistä huolimatta tuuli puhaltaa niin kovaa, että vakimiehistö otti välillä laivan haltuunsa.
Tämänhetkinen sijainti: 55º 10,05 N, 5º 41,10 W
 
Kirjoitti IV-vahti eli Anne, Annika, Jyrki, Miikka ja Kari



© STAF Suomen Purjelaivasäätiö | Site Engine By Megative Tmi