ARC 2017 Gran Canaria – St Lucia

 

     ARC 2017 avomeripurjehdus Gran Canaria – St. Lucia  

 

19.11.2017
Klo 10.45 irrotimme köydet Las Palmasin laiturista. Paikallisen torvisoittokunnan ja Suomi 100 v. Hula Hula-tanssin tahtiin lähdimme aallonmurtajien ulkopuolelle lähtölinjan tuntumaan odottamaan klo 13.00 starttia.
Lähtö onnistui täydellisesti ja pääsimme matkaan kärkijoukossa 4-5 metrin koillistuulella.  Tuuli nousi melko pian 10 m/s. Nostettiin iso, genaakkeri ja mesaani. Pian noston jälkeen genaakkerin sukan kiinnityslenkki petti ja keräsimme genaakkerin merestä takasin kannelle. Sitten genaakkeri nostettiin ylös ilman sukkaa ja saatiin kaikki purjeet hyvin vetämään 8-9 solmun vauhtiin. Iltapäivän puhdetöinä Anssi korjasi mesaanimaston tuennan puupalikoilla, jotka kiristettiin pannalla tiiviisti maston ympärille.
Purjehdimme auringon laskuun todella kauniissa maisemissa paljon purjeveneitä ympärillä ja Kanarian saarten valot alkoivat jäädä taakse. Yövahdit alkoivat pyöriä ja otimme tuntumaa myötätuuliajoon pimeällä.
Vauhti saatiin välillä yli 11 solmua. Noviisipurjehtija Antti oli ensimmäistä kertaa ruorissa ja purjehti 10 solmua. Hymy oli hänellä herkässä. Öinen tähtitaivas oli upea.
Aamun valjettua virittelimme virsikirjan, jolla saimme veneen hyvään vauhtiin. Matka etenee mukavasti auringon helliessä meitä. Näimme kaukana edessä myös ison delfiiniparven, joka esitti meille taidokkaita hyppyjä.
 
21.11.2017
Anun lahjoittamassa joulukalenterissa aukesi matkan kulun mittariksi kolmas luukku. Vasta muutama päivä matkattu ja jo alkaa tottumaan laivaelämän rytmiin. Kolmessa vuorossa toimitaan ja puuhaa riittää yllättävän paljon. Kansivahti hoitaa ohjauksen, stand by ruoanlaiton ja siivouksen ja vapaavuoro nukkumisen ;-)
Viimeinen Kanarian saari, Hierro, näkyi vielä tummana hahmona aamulla taivaanrannassa. Muiden veneiden valoja näkyy yöllä vielä satunnaisesti, mutta pian nekin häipyvät horisonttiin. Sitten ollaan yksin ulapalla. Aamupäivällä veneen suuntaisesti ui jonkin aikaa valasparvi, jonka Riikan haukankatse huomasi aaltojen lomasta. Komeita olivat suihkut ja komeita olivat valaatkin. Yksinäinen pikkulintu seurasi valaiden matkassa. Mistä lienee tänne ulapalle eksynytkin?
Otettiin ensimmäiset merivesisuihkut etukannella. Vähän oli aluksi kylmää, mutta tulipa mahtava olo! Lounaaksi saatiin parsakeittoa ja jälkiruoaksi kahvin kanssa neljä palaa suklaata. Ruoka on ollut hyvää ja kokkisota on julistettu. Jokainen vahti panee parastaan pentterissä.
Päivällä riittää touhua, mutta yöpurjehdus on ainakin näin ensikertalaiselle mahtava kokemus. Tähtiä on lukemattomasti enemmän, mitä koto-Suomen taivaalla näkyy. Tutut tähtikuviot, mutta silti niin eri näköiset. Planktonia syttyy ja sammuu veneen vanavedessä. Huomattiin, miten yksi tähdistä liikkui nopeasti ja nykäyksittän. Päätettiin että se on ufo (eli tunnistamaton lentävä esine) kunnes toisin todistetaan. Tuuli pyöri ensin kiusallisesti ympyrää ja saatiin tuntea reikätuulen temput.
Aamulla tuuli oli sen verran tyyni, että trimmattiin purjeet sopivaksi ja päästettiin ruori vapaalle. Vene meni melkein itsestään toivottua reittiä eikä peräsin hidastanut matkantekoa.
26 28.846' N
20 18.646' W
III-vahti, Antti, Kari ja Sari
 
22.11.2017
Yö purjehdittiin ”sotkuisissa” tuulissa jolloin suunnan pitäminen oli todella haasteellista. Todennäköisyyksien mukaanhan meidän pitäisi olla purjehtimassa myötätuuliin, mutta tällä kertaa tuulet ovat tulleet usein suoraan nokasta. Ilmeisesti näin on noin 20% ajasta, osasi kippari kertoa.
Pimeässä tehty venda ei mennyt ihan ”putkeen” mikä johti siihen, että venda piti saattaa loppuun koneen avulla. Taivaanrannalla salamoi ja niinhän siinä kävi, että saimme hieman vettäkin niskaan. Yö oli todella kuoppainen ja nukkuminen oli haasteellista. Toki keinuntaan alkaa tottua ja näin ollen kyllä se unikin silmään tulee.
Päivät täällä kuluvat verkkaisesti rutiineja noudattaen, maisemakaan ei paljoa muutu. Usein vahtien välissä on hyvä saada nukutuksi tunti tai pari. Pisimmät välit vahtien välissä ovat 6h mittaisia. Toisaalta täällä saa virkistykseksi paljon auringonvaloa ja seura piristää, ehkäpä unentarve täällä merellä ei ole niin suuri.
Tänään päivän rutiiniin tuli muutos, kun virveli pärähti ja koukkuun oli tarttunut dorado, eli  kultamakrilli. Kun saalis oli saatu nostettua veneeseen, kaadoimme sen kiduksiin tujauksen rommia, joka tainnutti kalan välittömästi. Kipparimme hoiti kalan perkaamisen rutiinilla ja veriroiskeet avotilasta huuhdeltiin huolella. Tämän päivän porsaan ulkofile-päivällinen vaihtuikin sitten kala-ateriaksi. Sushiriisit ja wasabit on kyllä ostettu, mutta dorado ei ole parhaimmillaan sushikalana, joten päätynemme valmistamaan sen joko pannulla tai keitoksi.
Tuulen suunnan käännyttyä suotuisammaksi päätettiin nostaa genaakkeri. Ison genaakkerin nostaminen vaatii malttia ja huolellista valmistautumista. Vene kulkee hyvin ja vauhtia on saatu pidettyä yllä. Sijoituksestamme ei ole tietoa mutta usko on kova, että hyvin menee :)
25 33,8` N
22 39,1` W
II-vahti Annika,Risto ja Eero
 
23.11.2017 torstai
Eilen illalla juuri ennen kuin olimme nostamassa viehettä yöksi ylös merestä, siima alkoi juosta rullasta ja kala oli tarttunut koukkuun - taas. Samat manööverit tehtiin eli vauhtia hieman pois ja kalan väsytystä vedessä kunnes kippari nosti koukulla jo toisen, suuremman doradon kannelle.
Illalla tuuli moinasi ja yön aikana käynnistimme sisudieselin. Laskettiin iso purje ja yö ajettiin koneella noin hiukan alle 6 solmun vauhtia, mainingit olivat pitkiä ja laakeita, eivätkä hidastaneet vauhtia.
Aamuyöstä saimme muutaman pisaran vettä ja osittain tähtitaivas oli pilvessä.
Aurinko nousi klo 7.30, eli olimme ylittäneet aikavyöhykkeen. Tänään siirrämme siis kelloja tunnin taaksepäin.
Lounaaksi lll-vahti valmisti mahtavan kalakeiton, alkuruokana paistetut perunakuutiot à la aglio :) Aivan mahtava makuelämys :) Meri oli edelleen tyyni ja saimme mahdollisuuden taas merivesisuihkuun etukannella. Niin virkistävää!
Pääsimme purjehtimaan: genua, iso ja mesaani nostettiin sillä tuuli alkoi hieman viritä - vaikkakin  vastaisena.
Eero korjasi päivällä ison ratsastajan, josta hänelle annettiin +3 pistettä :)
Delfiiniparvi kävi tervehtimässä Vahinea aamupäivällä, jonka l – vahti missasi nukkumalla vapaavuoroaan. Edes kavereiden huudot eivät saaneet meitä hereille.
Kippari piti oppitunnin, jossa käytiin läpi reittiä, tuuliennusteita ja aloitelaatikon ehdotuksesta sovimme, että iltapäivävahti kirjaa sijaintimme merikarttaan joka päivä. Kartta ripustettiin seinälle.
Tällä hetkellä matkaa on taitettu noin 600 mpk.
24 58,1` N
24 34,8` W
 I – vahti
Anssi, Anu, Kirsi ja Riikka
 
24.11.2017 perjantai
Kylmää rintamaa kohden
Mitä syntyy, kun kylmärintama kohtaa lämpimän? Tässä tapauksessa mahtava kylmärintama eri elementteineen. Torstaina kolmosvahdin vahtivuorossa klo 20.00-23.00 kylmärintama näkyi tummana rintamana edessämme. Perässä ilma oli mitä upein, keulasuuntimassa leveä tummeneva taivaanranta. Meno oli jo varsin kuoppaista, niin sisällä kuin kannella. Ruorissa vastainen 9 kn vauhti tuntui kovalta. Tuuli suhisi ja aallot nostelivat Vahinea ylös alas.
Meno tahtoi muuttua kovin kuoppaiseksi ja päätimme hieman vähentää/säätää purjeita. Lepovuoro alkoi klo 23.00, mutta nukkuminen oli työlästä - keulapunkka on jokseenkin lennokas paikka nukkua isossa ja poukkoilevassa aallokossa.
Aamuyön vahtivuoron alkaessa klo 05.00-08.00 tosituuli puhalsi ajoittain 20 m2 vauhdilla. Ruorimiehelle (naiselle) kuului komento: nyt tarkkana ruorissa - menemme rintaman ali (koska emme pääse ylikään). Mielenkiintoinen ilmiö, jännittäväkin – tuuli pyöri voimakkaasti ja ruoria sai kääntää, hetken perästä vettä tuli armottomasta - runsas ja makea suihku kesken ruorinpidon. Tämä toistui, kun olimme rintaman toisella puolen. Kuoppainen meno ajoi osan porukasta punkkaan. Jostain syystä keittiöväkikin (kokkivuoro) meni lakkoon. Emme saaneet lounasta perjantaina, mutta maukkaat voileivät toimivat aina.
T.G.I.F (thank god it`s Friday)
24 12.299 N
26 52.721 W
III-vahdit Sari, Kari ja Anssi
 
27.11.2017 maanantai
Toinen purjehdusviikko alkoi eilistä toistaen sään puolesta. Upea kirkas tähtitaivas ja lempeän lämmin yö.
Aurinko nousi jälleen siniselle taivaalle ja tuulesta ei ole tietoakaan.
Koneajo jatkuu pasaatituulia odotellessa. Niin kiire ei meillä sentään ollut, ettemmekö olisi ehtineen hyödyntää oivaa uimapaikkaa kohteesta 19 33,6 N ja 31 41,5W. Siinä oli juuri pohjaan 5000 m ja siellä ei ollut vielä kukaan muu koskaan käynyt uimassa. Niinpä kapteenin määräyksellä kävimme kaikki meressä kokeilemassa syvänmerenuintia. Yksinäinen fregattilintu kierteli laivan ympärillä. Ne lentävät näköjään uskomattomia matkoja, sillä lähimpään saareen alkaa olla jo matkaa. Myös lentokaloja näkyi pieninä parvina.
Iltapäivän ohjelmassa olikin sitten spinnusulkeiset. Suunnittelimme ja harjoittelimme spinnupurjeen noston ja saimme sen myös alas. Olemme siis valmiit, kun huomenna pasaatituulet käynnistyvät ja pääsemme kunnon laukkaan spinnun kanssa.
19 10.662 N
32 07.359 W
III-vahti Kari, Sari ja Antti
 
28.11.2017 tiistai
Noniin, tänään aamupalan jälkeen päästiin nostamaan spinnu mukavissa myötäisissä tuulissa. Voisi kai sanoa, että johan niitä myötäisiä odotettiinkin. Elämä veneellä muuttuu yllättäen aika paljon helpommaksi, kun kallistus ja terävien aaltojen aiheuttama heittely ja ryske puuttuu.
Veneen spinaakkeri on, kuten veneen koko (65 jalkaa) ja maston korkeus (24,5 m) huomioiden arvata saattaa, valtava. Nosto sujui kuitenkin ongelmitta. Tuulet ovat puhallelleet sellaiset 7-8 m/s ja vene kulkee mukavasti. Koko yön ja vielä aamun vene nimeltä Julia purjehti parin mailin päässä meistä. Julia on brittiläisten seilaama, muistaakseni 60-jalkainen Beneteau, oikeanpuoleinen laiturinaapurimme Las Palmasista. He lähtivät aamulla yllättäen eri halssilla etelään päin spinnutellen meidän jatkaessa suorempaa kurssia kohti St. Luciaa.
Aamupäivällä veneen peräosassa virvelin kela pärähti ja siellähän kala oli huijattuna taas syötissä. Taisi olla jo reissumme neljäs kala. Kala vaikutti isolta ja veto oli kova. Emme halunneet liiemmin hidastaa vauhtia tässä vaiheessa, joten kierrätimme siiman vinssin kautta ja vinssasimme kalan veneen luo. Yksi vinssasi ja toinen kelasi siimaa takaisin kelalle samalla. Siimaa olikin päässyt paljolti ja pitkällisen vinssailun jälkeen saimme kalan veneen vierelle. Kippari nosti kookkaan doradon veneeseen.
Edellisten tapaan tainnutimme kalan rommilla. Samaan aikaan meille oli juuri valmistunut erinomainen tortilla-ateria lounaaksi, joten kala jää odottamaan kylmään illallisvalmisteluja. Saammekohan kalan tarjoiltuna jälleen maistuvan valkoviinikastikkeen kera, kuten edellisen.
Tässä vaiheessa kartalta mittailtuna alamme olemaan noin puolivälissä matkaa. Ajallisesti on tietenkin mahdotonta ennustaa, mutta luultavimmin jälkipuolisko menee nopeammin kuin tämä vastaisten tuulien hidastama ensimmäinen. Eteläisille leveyksille saapumisen huomaa, sillä kuuma alkaa olemaan myös öisin.
28°05' N
33°56' W
Annika, Eero, Risto, II-vahti
 
29.11.2017 keskiviikko
Yö oli lämmin ja meidän merivahtivuoro oli klo 20.00-23.00. Purjehdittiin virsikirjalla.
Perämiehemme kertoi, että olemme tällä hetkellä kilpailussa hyvissä asemissa ja että valitettavasti osa kanssakilpailijoistamme oli keskeyttänyt mm. maston katkeamisen, meritaudin tai muun syyn vuoksi.
Yritämme aina järjestää kaikki tarvittavat tavarat valmiiksi seuraavaa vahtivuoroa varten, (esim. otsalamppu, vesipullo, hanskat, pelastusliivit ja valjaat), mutta jostain kumman syystä huomaamme unisina etsivämme näitä tavaroita pimeässä klo 04.45 jälleen kerran.
Aamuvyön vahdissa klo 05.00-08.00 edellinen vahtivuoro oli purkanut virsikirjan ja me purjehdimme leppoisasti sametin pehmeissä ja kosteissa tuulissa. Aika vahdissa kului jutellen ja kirkasta tähtitaivasta ihaillen, ja yritimme paikallistaa etelän ristiä mutta juuri eteläinen taivaanranta oli pilvinen.
Rauhan rikkoi veneeseen hypännyt lentokala, joka mätkähti kannelle sätkimään säikäyttäen urheat Atlantin ylittäjät. Tutkimme hetken kalan siipiä/eviä, ja autoimme sen lempeästi takaisin mereen.
Tätä blogia kirjoittaessa lämpötila kannella on +34,3 astetta.... Eli kyllä täällä tarkenee!
Matka kuitenkin etenee reilua 8 solmun vauhtia kohti St. Luciaa :)
17 02,6 N
36 13,8 W
I vahti Anssi Anu Kirsi ja Riikka
 
30.11.2017 torstai
Tänään on marraskuun viimeinen päivä. Aurinko syleilee meitä. Tänään juhlimme myös Antin nimipäivää – vahtivuoromme alkoi klo 05.00-08.00 onnittelulaululla ja suklaalla sitloodassa. Aamuyön vahdissa keulassa saattoi ihailla mitä upeinta fosforiplanktonia. Myös tähdenlentoja on bongailtu. Antti loihti maukkaan aamiaisen ja sai vielä kertaalleen onnittelulaulun koko porukalta.
Spinnu viritettiin keulaan heti aamupalan jälkeen ja se tahdittaa menoamme huisin pehmeään ja vauhdikkaaseen liikkeeseen. Itse olin ekaa kertaa spinnulla – hyvä että muistin hengittää, se verran jännää puuhaa. Kipparimme Pertsa on jakanut vinkkejä ruorinpitäjille – näistä on ollut suurta apua, ainakin minulle. Myös Eero kakkosvahdista on ollut suureksi avuksi niin spinnun laittamisen kanssa kuin ohjeistamisessa.
Päivä jatkuu mukavan leppoisissa tunnelmissa. Doradokalakeitto lounaaksi ja jälkkärinä suklaajäätelöä vadelmilla. Mutta missä ovat valaat? Nyt on mennyt pari päivää ilman eläinhavaintoja yksittäisiä lintuja lukuun ottamatta. Taidan siirtyä aurinkokannelle tähyilemään.
16 15.725` N
38 27.793`W
III-vahdista Sari, Antti ja Kari
 
1.12.2017 perjantai
Päivämäärä näyttää joulukuuta, mutta fiilikset ovat hyvinkin epäjouluiset. Joulun tunnelmaan selkeästi vaaditaan kylmää sekä lunta, joululauluja ja kauppoihin ilmestyvät joulusuklaapinot.  Oikeastaan ainut asia mikä joulua ja tätä hetkeä yhdistää on odottava tunnelma. Täällä alkavat katseet pikkuhiljaa kääntymään perille pääsyyn; lasketaan maileja maaliin, mietitään mitä tehdään perillä, missä käytäisiin Karibialla ja minä päivänä saavutaan Martiniquelle.
Vene-elämä tuntuu jo rutiininomaiselta. Ihmiset tuntuvat tottuneen toistensa läsnäoloon ja ahtaaseen oleiluun. Asiat myös luistavat paremmin ja toisaalta on enemmän hetkiä, kun hieman tylsistyttääkin. Oman kirjani olen jo muutamaa sivua vaille lukenut loppuun, onneksi on toinen kirja plakkarissa sekä muutama äänikirjakin. Pientä ironiaa silloin tällöin saa myös Arttu Wiskarin Purjehdus on turhaa- biisistä ;)
Viime yönä edellinen vahti oli bongannut valtavan rahtilaivan liikennöimässä. Lisäksi vanha tuttumme Julia ristesi reitillämme. He ottivat radioyhteyden ja kertoivat, että olivat saaneet 2 kalaa, joista toinen oli 10-kiloinen tonnikala! Olikohan paino pyöristetty vähän ylöspäin ;) He jatkoivat spinnutellen pohjoisemmaksi. Toivotettiin hyvät matkat ja että St. Lucialla tavataan! Katsotaan kenen reittivalinnat osoittautuvat paremmiksi.
Aamupäivän II-vahti oli vapaalla ja makoilin keulakannella. Taisin hieman nukahtaa, mutta Kari herätti minut sanoen, että eipä lentänyt kala kauaksi päästä. Havahduin ja Kari piteli lentokalaa sormiensa välissä. Oli kuulemma laskeutunut viereeni. Olisin varmaan saanut pienimuotoisen slaagin, jos olisin herännyt siihen, että lentokala räpyttelee kasvoilla.
Tänään emme ole nostaneet spinnua, sillä tuulet ovat olleet toistaiseksi napakoita. Lisäksi olemme tulleet jo niin etelään, että parempi olisi päästä mahdollisimman paljon länteen. Toisaalta tuuli on aika lailla suoraan idästä. ”Virsikirjalla” siis painellaan menemään, eteneehän se matka näinkin. Paljon lämpimiä ajatuksia on myös kotona odottavissa. Terveisiä kaikille sinne: Täällä on kaikki hyvin!
14° 43' N
41° 02' W
Annika, Risto, Eero, II-vahti
 
2.12.2017 lauantai
Päivät ovat olleet lämpimiä ja kokkaus on yhä hikisempää puuhaa. Silti ruoka on ollut herkullista, esim. lounaaksi saimme sitruunaista (käytimme viimeisen sitruunan) katkarapurisottoa, joka oli menestys!  Tästä eteenpäin joudumme käyttämään mielikuvitusta tuoreruokavarojen vähetessä...
Onkohan niin että lämmöllä on ollut pieni vaikutus juttujen tasoon... Mutta hauskaa on ollut niin, että tätä voisi myös markkinoida eräänlaisena nauruterapiapurjehduksena :)))
Yövahdissa on jo pitkään pärjännyt shortseilla ja t-paidalla. Lähes täysikuu on valaissut matkaamme kuin ajaisimme päivänvalossa. Emme voi valittaa, kun tämän lisäksi saimme kuulla akustista kitaraa ja laulua vuoromme viihdykkeeksi – tunnelma oli kuin elokuvissa.
Viime yövahti sujui lämpimässä myötätuulessa purjehtien ja aalloilla surffaten, tuulta noin 11 m/s ja vauhtia parhaimmillaan 10 solmun luokkaa. Liikennettä emme nyt havainneet toisin kuin edellisenä yönä, jolloin ohitimme 1.5 mpk etäisyydeltä port by port Amsterdamiin matkalla olevan rahtilaivan, pituudeltaan 200m.
Edellinen vahti oli tehnyt valashavainnon lähellä venettä, mutta se oli jäänyt vahvistamatta ja nyt eräät väittävät näkevänsä valaita (tai ruotsalaisia sukellusveneitä) jatkuvasti. Meressä on lauttoja sargassolevää.
Tänään teimme maittavan pekoni-perunamunakas aamiaisen, jonka jälkeen nostimme tunnelmaa railakkaalla yhteislaululla.
Mahtava seikkailumme jatkuu iloisissa tunnelmissa kohti 1000 mailin rajaa.
13 44,4 N
43 43,3 W
I vahti Anssi Anu Kirsi ja Riikka
 
3.12.2017 sunnuntai
Eilen iltapäivällä kokoonnuttiin sitlooraan juhlistamaan viimeisen tonnin alkamista. Piiskaryypyt vedettiin tietysti Pohjanmaan kautta. Kapteeni ohjeisti myös ensimmäisen kerran menettelytavoista Karibialle saapumisen jälkeen. Pianpa sekin aika koittaa...
Kolmatta päivää ollaan menty samalla halssilla ja virsikirjaa katsellen.
Ihan hyvää vauhtia ja kurssia matka etenee. Mutta tänä aamuna mielen virkistykseksi tehtiin jiippi ja vaihdettiin halssi toiselle puolelle. Näillä mennään taas kohti maalia, reipasta 150 merimailin päivävauhtia.
Joka aamupäivä merkitään karttaan paikkamme merellä. Se konkretisoi matkan etenemistä ja pitää mielialan korkealla. Puolen päivän aikaan tapahtuva satelliittiyhteyden otto ja kilpailusijoitusten saapuminen on päivän odotetuin tapahtuma...
Yöllä saatiin niskaan pari reipasta trooppista sadekuuroa viilentämään auringon kärventämää nahkaa. Saatiin myös nauttia yöpurjehduksesta täysikuun valaisemalla merellä. Aamusta taivaalle piirtyi sateenkaari ja melkein päästiin koskettamaan sen reunaa. Tässä ehkä vähän merilisää.
Lentokaloja nähdään nyt koko ajan ja muutama niistä on päätynyt kannellekin ihmeteltäväksi. Kannattaa tosin ihmetellä aika nopeasti, sillä kuivalla maalla lentokalat tuoksuvat melko voimakkaasti.
12 53.523 N
46 36.847 W
III-vahti Antti, Sari ja Kari

4.12.2017 maanantai
16. päivä merellä ja rutiinit alkavat toistaa itseään. Karibiaa lähestyttäessä kosteus tuntuu lisääntyvän ja kaikki vaatteet alkavat jo olla todella nihkeitä. Kosteutta on myös tehostettu muutamaan otteeseen isoilla aalloilla, jotka heittävät vettä avoimista kattoluukuista. Olemme edenneet vauhdikkaasti ja parhaimmat surffit ovat siivittäneet Vahinen 13 solmun nopeuteen. Viime yönä saimme tutustua ensimmäisen kerran kunnon trooppiseen sateeseen. Vettä tuli kaatamalla ja tuuli voimistui hetkessä huimiin lukemiin tuulen suunnan samalla kääntyessä monta kymmentä astetta. Oloa veneessä voinee verrata pesukoneen ”kirjopyykki” ohjelmaan. Meidän vahdin aikana keskellä yötä tuuli pääsi myös kertaalleen totaalisesti yllättämään ruorimiehen ja iso pääsi vahingossa väärälle puolelle veneen jäädessä piihin. Tilanteen selvittämiseksi oli käynnistettävä moottori, jonka avulla saimme purjeet ja veneen taas oikealle kurssille. Seuraavan tunnin ajan ammattimainen kipparimme sitten vastasikin ruorin pyörittämisestä.
Vielä on muutama päivä jäljellä mutta mieli täytyy pitää pois maaliintulosta ja keskittyä veneen kuljettamiseen vauhdikkaasti kohti St Luciaa. Tämän hetken arvion mukaan olisimme perillä torstain ja perjantain välisenä yönä.
Risto ja Eero lähettävät kotiin terveisiä (ikävä on). Täällä kaikki hyvin mutta maaliin pääsyä odotamme kyllä malttamattomasti.
13 22 597 N
49 44 078 W
II Vahti Eero, Risto ja Annika
 
5.12.2017 tiistai
Matka jatkuu virsikirjalla kohti St Luciaa. Tänään on sateiden ja eilisen pilvisen päivän jälkeen taas aurinkoista. Saimme VHF-yhteyden lähellämme purjehtivaan kilpakumppaniimme Knotty Girliin. He kertoivat seuranneensa meitä 2 viikkoa ja odottavansa tapaamistamme St Lucialla tervetulomaljojen merkeissä. Anssin kerrottua heille purjehtivamme länteen ja uskovamme vahvasti löytävämme St Lucian sieltä, olivat he hyvin vaikuttuneita navigointitaidoistamme.
Keittiövuorossa tarvitsemme jo runsaasti mielikuvitusta päivittäisen Trans Atlantic -menun toteuttamiseen. Silti ruoka on ollut erittäin herkullista. Eilen söimme mm. couscous-tonnikalasalaattia, itsetehtyä hummusta, broilerin fileitä chili-valkosipulimaustettuna, pistaasi-pestokastiketta, paistettuja herkkusieniä ja chevreä. Dinnerin kruunasi jäätelö ja pakastemarjat.
Tänään valmistaudumme huomiseen itsenäisyyspäivän viettoon. Suunnittelemme päivän ohjelmaa ja illan menuuta hikisissä tunnelmissa.
Anssi, Anu, Kirsi, Riikka ja kaikki muutkin lähettävät terveisiä kotiin.
13 42,8 N
52 58,8 W
I Vahti Anssi, Anu, Kirsi ja Riikka
 
6.12.2017 keskiviikko
Itsenäisyyspäivä merellä. Harvoin on tuntenut sellaista hartautta ja kiitollisuutta maailman parhaasta kotimaasta kuin tänään, 65-jalkaisen palan isänmaata kuljettaessa meitä Suomen lipun alla. Sari oli hoksaavaisesti ladannut isänmaalliseen juhlaan sopivan soittolistan puhelimeensa ja laittanut matkalaukkuun siniristilipun messin koristelua varten. Perämies Maarit oli hankkinut jo hyvissä ajoin ennen matkan alkua savustetun peuranpaistin Suomesta juhlaillallista varten. Aamupalapöytä oli koristeltu Kirsin tuomin juhlavaloin. Tämä lupaili hyvää.
Aamu alkoi kapteenin toivottaessa juhlallisesti miehistön jäsenet, vahti kerrallaan, tervetulleeksi itsenäisyyspäivän juhlaan Sibeliuksen Karelia suiten tahdittamina. Koko seremonia tallentui I-vahdin tekemien humorististen, mutta yllättävän tarkkanäköisten esittelyjen myötä videolle.
Juhla jatkui lipunnostolla, Finlandia-hymnin kaikuessa ja meren kohistessa taustalla. Taisipa muutama hikikarpalo vierähtää silmänurkasta, helteinen aamu kun oli, siniristilipun noustessa juhlallisesti mesaanimaston nokkaan liehumaan.
Tämän jälkeen kapteeni piti juhlapuheen ja saimme kohottaa kuohuviinimaljat jäähdytetyistä laseista 100-vuotiaan Suomen kunniaksi. Jokainen vahti piti puheen, joissa kaikissa valotettiin niitä ajatuksia, joita itsenäinen Suomi meille merkitsee. Toivotamme nuorelle kansakunnallemme onnea ja pitkää ikää. Vasta aika näyttää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta epäilemättä se tulee olemaan valoisa. Ajatuksemme ovat kotona luonanne ja toivotamme teille yhteisesti hyvää itsenäisyyspäivää.
Kilpailu edistyy mukavasti. Yllättäen olemmekin taas kärkikahinoissa.
Plotterin näytöllä näkyy jo määränpää, jolle saavumme loppuviikosta. Vähän haikealtakin tuntuu, että pitkä matkamme alkaa olla lopuillaan. Mielialaa nostaa kuitenkin se, että tänään sää salli lopultakin spinaakkerin noston ja saimme puristettua solmun verran lisää vauhtia. Se tekee 24 mailia lisää vuorokaudessa. Seuraamme nousevan auringon ja samaan aikaan näkyvän upean täysikuun välistä suoraa linjaa kohti St Luciaa...
14 15.764 N
56 13.935 W
III-vahti: Antti, Sari ja Kari
 
7.12.2017 torstai
Edellispäivän juhlallisuudet ovat ohi. Puhun varmaan kaikkien puolesta, kun sanon että oli varmasti yksi elämän mieleenpainuvimmista itsenäisyyspäivistä. Harvoin sitä myöskään saa juustokakkua, joka on tehty Atlantilla. Aloitimme tänään normaalisti totta kai heti aamun valjettua nostamalla spinnun ja keittämällä puuron. Näillä toimenpiteillä lähtee hyvä purjehduspäivä liikkeelle. Tässä päivän alettua hyvinkin normaalisti ei ehkä ihmisistä huomaa, että tänään on meidän viimeinen kokonainen purjehduspäivä ARC:ssa ja voi olla, että tämä blogiteksti on viimeinen, joka kisareitiltä lähetetään. Ainakin mikäli kaikki menee odotetusti.
Tällä hetkellä etäisyytemme maalista on arviolta noin 160 nm ja saapunemme huomenna aamulla perille. Tarkempi aika jää nähtäväksi.
Ilmoille on lentänyt ajatuksia, että milloinkahan maa tulee ensimmäisen kerran näkyviin ja varmaan monia mietityttää myös, miltä silloin mahtaa tuntua. Toisaalta eihän se kenellekään yllätyksenä tule, että sieltä se maa ennen pitkää ilmestyy näköpiiriin. Porukassamme on myös useampi Atlantin ylityskonkari, joille kokemus ei tule täysin uutena. Tätä purjehdusta voisi kai luonnehtia maratoniksi tai joksikin muuksi pitkäkestoiseksi urheilusuoritukseksi. Alku mentiin rauhallisesti keskittyen tasaisen hyvään matkantekoon. Puolivälissä alkoi hieman turhauttaa matkan vain jatkuessa ja jatkuessa vaikka jo niin pitkään oltiin tultu. Puolivälin jälkeen ajatukset siirtyivät pikkuhiljaa maaliin.
Maalilinjan ylittyessä, tai ehkä jo maan näkyessä, valtaa varmaankin suuri helpotuksen tunne; vihdoinkin. Ikään kuin hyvä elokuva tai kirja, joka pitää yllä jännitystä loppuun saakka ja vain toivoisi, että saisi jo kuulla ratkaisun, mutta toisaalta ei haluaisi hyvän viihteen loppuvan.
Porukastamme löytyy onneksi myös kilpailuhenkeä ja vakuutan, että pää pysyy kylmänä eikä ote lipsu ennen kuin tulokset on ratkaistu. Tässä vaiheessa voisi todeta, että ikävöimme läheisiämme ja toivomme tapaavamme teidät pian. Mutta sitä ennen keskitymme vielä hetken siihen, että jokainen ajaa tarkinta mahdollista ajoaan ruorissa. Jokainen huomioi, että purjeista ja veneestä saadaan kaikki mahdollinen teho irti. Ajamme suuntaan jonka tuulessa purjeemme täyttyvät kauniisti ja purjehdimme nopeinta mahdollista reittiä kohti maalilinjaa kiertäen St. Lucian pohjoiskärjen.
14º 34' N
58° 30' W
II-vahti Annika, Eero, Risto

8.12.2017 perjantai
Maaliin saapuminen
Perjantaina 8.12. saavuimme odotetusti maaliin. Olin edellisenä yönä kannella ja näin jo rannan valot. Reittivalinnastamme johtuen ne olivat kylläkin Martiniquen valot. Nukuimme hetken ennen maaliintuloa ja miehistö herätettiin aamulla aikaisin ennen auringonlaskua kannelle. St. Lucian siluetti ja valot näkyivät selvästi ja suuntasimme kohti maalilinjaa auringon juuri noustessa. Valokuvaaja dinghyllä otti kuvia veneestä ja miehistöstä aamuruskon juuri valaistessa veneen kauniisti.
Maalilinjan ylittyessä torvi pärähti ja tuohon hetkeen matkan päättyminen jotenkin konkretisoitui. Linjan ylitysaika oli St. Lucian aikaa 05:50. Tästä tuli kilpailuajaksemme 18 päivää 20 tuntia ja 50 minuuttia.
Saavuimme kolmantena sarjassamme maaliin. Kilpakumppanimme Julia saapui jälkeemme, mille sitten yhdessä Julian miehistön kanssa nauroimme jälkeenpäin. Sen sijaan More Amore saapui meitä 1,5 tuntia ennen, mutta tasoitus ja konetunnit huomioiden voittanemme heidät.
Toinen matkan päättymisen konkreettinen hetki oli se, kun jalkansa sai ensi kerran laituriin. Jalat tuntuivat painavan paljon, jotenkin raskailta. Kai se johtui siitä, kun oli tottunut, että taso jolla seisot aina pettää hieman alta, mutta nyt se kohdisti voimaansa tasaisesti jalkoihin. Kisan järjestävät ottivat meidät iloisesti vastaan. Juhlistimme maaliintuloa croissanteilla, patongilla ja juomilla. Sinä päivänä kaikki olivat jotenkin väsyneitä. Juhlistimme makeavesisuihkulla ja pizzalla maaliintuloa vielä illemmalla.
Vietimme pari päivää St. Lucialla. Pesimme pyykkiä, nautimme maan läsnäolosta ja tapasimme muita purjehtijoita. Matka jatkuu seuraavaksi Karibian kierroksella. St. Vincent ja Grenadiinit kierretään, tarkoituksena maistella hieman lobsteria ja nauttia maisemista, vierailla rantahiekalla ja uida meressä sekä lökötellä. Vietämme aikaa ottaen vähän rennommin säännöllisen vahtivuorojärjestelmän sekä ajoittain väsyttävänkin purjehduksen jälkeen. Karibialainen elämäntyyli sopii tähän juuri hyvin.
Palaamme vielä kerran St. Lucialle palkintojenjakotilaisuuteen, jonka jälkeen siirtyminen Martiniquelle jää meille viimeiseksi purjehdukseksi tältä erää Vahinella. Suurin osa lentää 19.12.2017 takaisin Suomeen. Tämä jäänee viimeiseksi blogitekstiksi tällä miehistöllä. Kiitos seuraajille mielenkiinnosta, toivottavasti tästä on ollut ja tulee olemaan iloa läheisille ja niille, jotka ovat kiinnostuneet osallistumaan Atlantin ylityspurjehdukselle. Ei muuta kuin rohkeasti seikkailuun!
Koko miehistö