Turku FURUNO FINLAND Activ Wärtsilä Ålandsbanken

  • STAF Online
  • STAF on Facebook

Turku

Wärtsilä

FURUNO FINLAND

Ålandsbanken

Activ

Danfoss

Danfoss

TSR Turku

STI

Turku

TSR Kotka

Kohti Espanjaa..

 
 
Malta – Sardinia – Palma  – Benalmadena 22 – 02.10.2016
 
Kippari Matti, perämies Arimo
1-vahti Anni, Juha, Nuppu
2-vahti Emma, Paiste, Sten
3-vahti Irma, Silja, Eeva, Mia

Ma 31.10.
 
Maanantain kuumuudessa virittelimme genaakkeria vuoroin ylös, vuoroin alas, käynnistimme moottorinkin mutta pääosin kuljimme tuulivoimalla ja yritimme jopa vähän hidastella ettemme olisi saapuneet Benalmadenaan keskellä yötä, pimeässä.
 
Viimeinen kokonainen meripäivä kului miehistöltä kirjojen parissa, niinkuin vapaahetket aluksella yleensä kuluvat. Aurinko, meri ja aaltojen tuuditus luovat täydellisen hetken kirjoihin uppoutumiselle. Tässäpä onkin lista matkallamme luetuista kirjoista:
 
Steve Crowe: Yachting pages
Mihaly Csikszentmihalyi: Flow- elämän virta, tutkimuksia onnesta, siitä miten kaikki sujuu
Brad Grimes: CTS-D Certified Technology Specialist- Design
Paula Hawkins: Nainen Junassa
Heikell, Michell: Mediterranean Almanac
Peter Hoeg: Susanin Vaikutus
Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa
Milan Kundera: The unbearable lightness of being
Tuomas Kyrö: 700g
Tuomas Kyrö: Kunkku
Le Monde Diplomatique: Ympäristö Atlas
Rosamund Lupton: Mitä jäljelle jää
Jonathan Lyons: Viisauden talo- länsimaiden arabialainen perintö
Max Manner: 72 h
Liza Marklund: Lyckliga gatan
Eero Ojanen: Tien filosofia
Aki Ollikainen: Nälkävuosi
Matti Rönkä: Eino
Antti Tuomainen: Synkkä niin kuin sydämeni
Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät
Kari Välimäki: Sikafarmari

Su 30.10.   Viimeinen legi Alicante – Benalmádena
 
Vaikka ilta oli joillakin venähtänyt, lähtö oli reippaasti aamukymmeneltä. Hieman asiaa helpotti se, että yöllä oltiin siirrytty talviaikaan ja saatu nukkua ylimääräinen tunti. Valitettavasti alkumatka tehtiin taas konevoimalla. Iltapäivällä tuuli virisi sen verran, että nostettiin genaakkeri. Säätöä aiheutti skuuttipisteen viritys keulassa, sillä Vahinessa ei ole nykypursien tapaan genaakkeripuomia. Jonkin ajan kuluttua tuuli taas laantui; genaakkeri alas. Sitten tuuli taas nousi ja genaakkeri ylös. Ja sitten taas alas. Yön se sai kuitenkin levätä makkarassa mantookiin kiinnitettynä. Iso ja mesaani jäivät kuitenkin ylös, genoa avattiin.
 
Aamu valkeni kauniina, niin kuin se vain voi aavalla horisontilla valjeta. Tulipunainen pallo kohosi pilvien takaa, rannikon vuoret saivat ääriviivat ja kylät muuttuivat vähitellen valkoisiksi, siirryttiin instrumenttinavigoinnista perinteiseen tähystykseen perustuvaan purjehdukseen. Samalla ohitettiin matkan viimeisen legin viimeinen niemi, Gata. Benalmádenaa emme saavuta vielä maanantaina, mutta todennäköisesti tiistaina aamuyöllä, siis hyvissä ajoin ilmoitetusta etuajassa.
 
La 29.10.    Tankkaamassa Alicantessa
 
Kolmosvahdin leidit alkavat toipua Eevan menetyksestä ykkösvahtiin. Viimeinen vuorokausi on osaltamme ollut perin puuhakas. Paljon on purjeita nostettu ja laskettu. Lauantaiaamuna seurasimme auringonnousua. Täällä Välimerellä taivaanrannan maalareilla näyttää olevan pastellisävyä paleteissaan. Niin kaunis on meri ja korkea taivas.
 
Aamuvahdissa pääsimme historiallisiin tositoimiin, sillä nostimme genaakkeerin! Matti, Arimo ja Sten tosin hiukan auttoivat. Siinä sitten yritettiin opetella sen sinivalkoisen veijarin sielunelämää. Tuulta oli vain pari kolme metriä sekunnissa, mutta vauhdin saimme ajoittain seitsemään solmuun. Ikävä kyllä tyvenessä ei tämäkään purje auta, joten se lysti jäi alle tunnin pituiseksi. Makkara pakattiin ja jätettiin kannelle näytille, sillä olimmehan menossa Volvo Ocean Racen lähtösatamaan. Päivällä ajettiin sitten enimmäkseen koneella ja kauhisteltiin Espanjan rannikon arkkitehtuuria. Erityisesti Benidormin legopalikat saivat kaikkien yksimielisen tuomion kamaluudellaan.
 
Päivälliseksi teimme taas hurmaavaa kalakeittoa. Kylläinen miehistö rantautui Alicanten satamaan ennen seitsemää. Tankkasimme dieseliä vaivaiset 500 litraa, minkä jälkeen Arimo sai uudelleen osoittaa verratonta taskuparkkeeraustaitoaan. Ilta oli vapaa. Kaupungilla oli hirmuinen vapunkaltainen kuhina, sillä oli Halloween. Osa miehistöstä eksyi paikallisten juhlijoiden joukkoon ja vietti rattoisan ja tapaksisen illan ennen kuin kolisteli kajuuttaan yön pimeinä tunteina.
 
Loppusyvennys: mikä tässäkin Vahinen seikkailussa on parasta? Elämä tässä ja nyt.
 
 Pe 28.10.   Palmasta Ibizzan rantavaloihin.
 
Saimme nauttia Palman verkkaisesta perjantaiaamusta poikkeuksellisen pitkään sillä generaattorin ja pakastimen kompressorin korjaajat vierailivat aluksella aamupäivällä. Kauppapartio saikin vinkiksi ostaa loppulegille jääkaapissa ja kuivakaapissa säilyviä ruokatarpeita. Paikallisen supermercadon runsas valikoima aiheutti rajoituksista huolimatta runsaudenpulan. Ne kalatiskit! Päivällä miehistö ehti vielä kierrellä ylellistä Palmaa, ihailla laitureissa vierekkäin keinuvia kiiltäviä jahteja ja niiden kannella loputtomasti hääräileviä ja puunailevia miehistöjä ja rantabulevardin huojuvia palmuja.
 
Otimme irti laiturista kolmen aikoihin iltapäivällä ja suuntasimme kohti Ibizzan ja Formenteran välistä kapeaa salmea. Isopurje nostettiin miltei heti satamasta päästyämme ja myöhemmin mesaani sekä genoa, 5 m/s pohjoisenpuoleista tuulta kuljetti Vahinea kohti iltavahdin komeasti nimeämää ”Baleaarien porttia”. Oranin sheikin hulppea jahti ohitti meidät kuninkaallisella kiireettömyydellä.  Auringonlasku oli uskomaton kun kultainen kiekko hupeni pilvettömään horisonttiin ja tähdet syttyivät taivaalle helpottamaan suunnan pitämistä. Vai olivatko ne lentokoneita...vai sateliittejä?
 
 
To 27.10.   Myrskyävältä mereltä Palman suojaan
 
Torstain vastainen yö alkoi raukeana. Planktonit ja polyypit taisivat säikähtää yli seilaavaa Vahinea ja syttyivät hohtamaan veneen pimeässä vanavedessä kilpaa tähtitaivaan kanssa. Pian koiravahdin tultua vuoroon tuuli kuitenkin nousi yli 17 metriin sekunnissa. Ranskan Rivieralta alkunsa saavat mainingit keikuttivat venettä niin, että ensimmäistä kertaa purjehduksen aikana sänkyihin nostettiin korkeammat reunukset estämään putoamista. Kaikki taisivat nukkua huonosti – jos ylipäätään nukkuivat. Samalla saatiin kuitenkin kokea todellista avomeripurjehduksen huumaa.
 
Aamu valkeni kuulaan tuulisena ja aurinkoisena, paljastaen vaahtopäiset mainingit. Auringosta huolimatta huput piti pitää visusti päässä, sillä ajoittain aallokko nosti virkistävää suolavettä meidän niskaan. Aamiainen oli voimakkaassa sivutuulessa edellisiä käytännöllisempi (voileipää ja kahvia). Mallorca siinsi jo horisontissa. Käsivarsia särki ruorin pitämisestä sivuaallokossa. Ensimmäistä kertaa bongattiin myös kaksi delfiinin selkäevää ulapalta. Parempaa kohtaamista delfiinien kanssa jäätiin kuitenkin vielä odottamaan.
 
Palman satamassa ei ollut sardinialaisen mooring manin sympaattisen avuliasta vastaanottoa, mutta kippari parkkeerasi Vahinen taidokkaasti vielä suurempien laivojen keskelle. Palmalle päästyämme nautittiin jälleen kunnon suihkuista ja käveleskelystä kiehtovassa vanhassakaupungissa. Tällä kertaa nälkä yllätti miehistön eri aikoihin, ja jälkeenpäin saimme kuulla mitä herkullisimpia tarinoita
 
Ke 26.10. Sardinian ja Mallorcan välisellä meriosuudella
 
Yksinäisen meren harmaa ja verkkainen aamu kolmosvahdilla alkoi englantilaisella aamiaisella. Aamuvahti oli paistanut pekonit, munat, tuoreet herkkusienet, pavut ja tomaatit. Tyyni keli mahdollisti aamupäivän aikana odotetun uintitauon, jolloin pulahdimme 23-asteiseen mereen allamme lähes 3 kilometriä vettä. Merivahdin iloksi tuuli alkoi ennen puoltapäivää viriämään, ja päästiin purjetöihin. Kaikki purjeet mukaan lukien mesaani ja fokka nostettiin. Lounastiimi valmisteli salaattiaterian tuoreella pinaatilla maustetulla tonnikalalla ja muilla maukkailla lisukkeilla. Valitettavasti pentterissä työskentely kaatoi Nupun jälleen merisairausvuoteeseen. Tuuli nousi ennusteen mukaan mukavasti yötä kohti ja matka kohti Mallorcaa eteni vauhdikkaasti. Touhukkaassa illansuussa syötiin sardinialaista mozzarellasalaattia, tuhtia makkaramuhennosta ja jälkiruoaksi hedelmäsalaattia. Pimeän laskeuduttua saatiin kokea luontoelämyksiä ja ihailtiin hohtavia meduusoja sekä tähdenlentoja. Yksinäinen pikkulintukin lennähti kannelle lepäämään. Vahinella oli nopeutta illan mittaan parhaimmillaan jopa 10 solmua ja yöllä tuulihuipuksi tuli lähes 20 m/s.


Ti 25.10. Cagliarista kohti Palmaa
 
Aamusumun (päässä olevan) hälvensi Nupun aurinkoinen brunssivalmistus joka tiesi vain hyvää päivää. Erinomaisen brunssin jälkeen kauppapartio hoiti elintarviketankkauksen, jonka oleellinen ainesosa oli iso purkki Nutellaa. Syntymäpäiväsankari Arimo taas suoritti vesitankkauksen. Tämän jälkeen irrotettiin köydet ja Vahine otti suunnaksi Mallorcan saaren syntymäpäivälaulu kaikuen kannella moottorin säestyksellä.
 
Purjeet ylhäällä ohitettiin Capo Teulada kärki, missä Italian asevoimat ampuivat lähdön kunniaksi kunnialaukaukset tykeillä ja konekivääreillä. Tuuli kuitenkin laantui pikkuhiljaa ja siirryttiin  kokonaan moottoriajoon. Illalla jyskytellessämme kohti kosteaa, lämmintä ja sumuista yötä söimme illalliseksi loistavaa välimerellistä kalakeittoa. Merivahdissa ei yöllä ollut juurikaan mitään seurattavaa javain yksi alus näkyi plotterissamme koko yönä. Meitä kuitenkin viihdytti poikkeuksellinen yöradio kun ilmeisen pitkästyneet rahtialusten miehistöt innostuivat laulamaan  ja vitsailemaan toisilleen VHF- radion kanavan kautta.

 
Ma 24.10 Gozo - Cagliari
 
Ykkösvahtina utuisen kauniin aamun aloittivat Anni, Juha, Nuppu ja Silja. Tuuli oli reipas ja suotuisa, vauhtia piisasi pulleilla purjeilla 8-9 solmun tahtiin. Nuppu pääsi ensikertalaisena vihdoin ruoriin. Puolen päivän jälkeen horisontissa alkoi siintää Sardinian profiili. Cagliarin St. Elmon satamassa meitä oli vastassa erittäin ystävällinen mooring man, joka ohjasi Vahinen kylkikiinnitykseen laituriin. Ensimmäinen yhteinen laituriin tulo sujui lähes ongelmitta.
 
Parin päivän purhjehduksen jälkeen koko poppoo oli tyytyväinen päästessään marinan suihkuun ja wifin pariin. Pyykkiä pistettiin pyörimään ja vaatteita kuivamaan. Arimo koitti saada generaattorin toimimaan, mutta sen korjaus taitaa jäädä Palmaan, joten luvassa on vielä jonkin verran moottorin käryn haistelua, jotta veneeseen saadaan matkalla sähköä.
 
Koko veneen miehistö lähti tutkimaan Cagliarin viehättävää kaupunkia. Sovimme tapaamisen klo 19.00 Piazza Dettoriolla ja jatkoimme siitä yhteiselle illalliselle. St. Elmon satamasta Cagliarin vanhaan kaupunkiin on matkaa noin 1,8 kilometriä. Kaupunki on italiaisen viehättävä ja mäkitreeniä piisaa. Kaupungin ravintoloiden tarjoilemat jäätelöt, ruoat, viinit ja muut herkut olivat erinomaisia. Koko miehistö palautui ajoissa veneeseen nukkumaan univelkoja pois, Paiste nukkui unet veneen kannella riippumatossa. Yö oli rauhallinen ja sateeton.
 
 
Su 23.10 Gozo - Cagliari
 
Kolmosvahti Irma, Eeva ja Mia
Todellinen purjehdus alkoi, kun purjeet nostettiin, myös mesaani, ja kolmosvahti pääsi harjoittelemaan ruorimiehen hommia tarkan ja tasapuolisen aikataulun mukaan. Lounaaksi saimme uudelleen kypsyteltyä pastaa ja päivällliseksi kolmosvahti tarjosi kalaa jaloimmassa muodossa, eli paneroitua pakastekalaa. Sten laittoi virvelinkin veteen ja lähetti Ahdille toivomuksen isohkosta tonnikalasta. Kokonaisen päivän virvelöinti tuotti tällä kertaa välimerellisen vesiperän. Kolmosvahdin päivän kruunasi seuraava yö: kuuta ei kuulunut ja tähtiäkin näkyi vain himmeän pilviharson läpi. Reipas tuuli ja aaltojen rauhoittava ääni loivat kuitenkin taianomaiset olosuhteet vauhdikkaalle purjehdukselle, joka sujui kuin tanssi 9-10solmun tahtiin.
 
 
La 22.10 Mgarr Gozo, Malta
 
Lähdimme Gozon saarelta, (samalta sataman E 20- paikalta kuin viime vuodenkin legillä!) lauantaina iltapäivällä kohti ensimmäistä etappiamme, Sardinian Cagliaria. Purjeita emme saaneet nostettua vielä lähtövuorokauden puolella ja jätimmekin Maltan horisonttiin konevoimin. Merellä oli runsaasti liikennettä ja laskimme ainakin kaksi kaasunporausalusta ja viitisenkymmentä muuta työalusta jo Maltalta lähtiessä. Vuoroihin jäjestäytyminen, vauhdissa kokattu ja nautittu pastalounas ja osalle miehistöä uuteen Vahineen tutustuminen täyttivät aurinkoisen iltapäivän. Yö toikin mukanaa toisenlaista säätä yövahdin ihmeteltäväksi: kylmää sadetta, ukkoskuuroja ja 17 m/s tuulta. Jatkoimme kuitenkin koko yön koneilla sillä tuuli laantui pian mutta upea salamanäytös jatkui koillisella taivaalla aamuvahdinkin iloksi. Sunnuntain aamupäivävahti ehti hädintuskin juoda kupin kahvia kun purjeet jo voitiin nostaa. Aurinko ja n. 12m/s tuuli tekivät ensimmäisestä kokonaisesta purjehduspäivästä täydellisen. Myös muu meriliikenne tuntui laantuneen ja ensimmäisen purjehdusvuorokauden kruunasi havainto isosta merikilpikonnasta!
 
 



© STAF Suomen Purjelaivasäätiö | Site Engine By Megative Tmi