Turku Wärtsilä Ålandsbanken Activ FURUNO FINLAND

  • STAF Online
  • STAF on Facebook

Activ

FURUNO FINLAND

Turku

Wärtsilä

Ålandsbanken

Danfoss

Turku

TSR Turku

STI

TSR Kotka

Danfoss

K1301

Miehistö: Kapteeni Pertsa, Perämies Matti
Päivi A. ,Päivi I. , Päivi M. , Auni, Eeva, Ilkka, Markus, Pate, Tom, Virpi

Keskiviikko 24.2.2016
Yksi meistä heräsi onnittelulauluun ja sai kahvit punkkaan (alussa mainittu punkki). Kävimme kaikki halaamassa synttärisankarin. Sen jälkeen alkoikin raivoisa siivous katosta lattiaan. Saimme kipparin hyväksynnän puhtaudelle ja passit takaisin. Oli loppukuvan aika ja siinä sitten halasimme perämiehen ja kipparin. Kiitokset heille; sekä reitin valinnasta ja hyvästä yhteistyöstä. Ja lopuksi hyvä me! Tulemme tapaamaan loppukaronkan ja rapujuhlien merkeissä syksyllä Geneven järven rannalla. Enchantės!💞💞💞.

Tiistai 23.2.2016
Aamulla alkoi horisontissa näkyä maata. Näimme Saban saaren ja myös Anguilla alkoi häämöttää. Kryssimme edelleen pitkillä halsseilla. Aamiaisemme koostui jääkaapin jämistä, samoin lounas. Superpurjehdus jatkui kuitenkin jo toista vuorokautta. Saavuimme St Martinin satamaan ja oli aivan ihastuttavaa kiinnittyä laituriin, rynnätä sataman suihkuun ja nostaa malja hienolle purjehduksellemme. Päätösillallinen vietettiin paikallisessa 'Le Galion'-ravintolassa, jossa olikin jo meille tulopäiviltä tuttu tanskalainen tarjoilija. Istuessamme nyt yhteisen pitkän pöydän ääressä oli hetki katsoa kulunutta viikkoa ja sen huippuhetkiä. Jokainen meistä oli sydämellä mukana ja ilahduttavasti erilaisia ; ihana paparazzimme tallensi matkan tavalla, josta emme vielä tiedä. Luontokuvaajamme kuvasi mm ruskopelikaanin ja muut BVI:n linnut. Kokkimme olivat upeita aamiaisella ja pitkin päivää. Illan kirkasti tiskijukkamme musiikki. Erilaisia osaajia löytyi, kun tarvittiin mm bloggaajat ensikertalaisina😇😇

Maanantai 22.2.2016 Anegada / St. Martin
Suunnitelmiimme tuli heti aamulla muutoksia johtuen tuulesta. Snorklaus riutalle ei enää houkutellut. Lähdimme aamutuimaan painamaan vastatuuleen ensin koneella ja ennen purjeiden nostoa vedimme dinghin kannelle. Dinghiin oli tarttunut hummerirysä ja olimme vetäneet sitä perässämme ties kuinka kauan aikaa. Puoshaka meinasi lähteä rysää irrotettaessa. Kippari hyppäsi dinghin ja asia saatiin hallintaan. Ennen lähtöä valmistimme ruuat koko pitkälle, yli vuorokauden mittaiselle paluupurjehdukselle. Nousimme vastatuuleen loivasti pitkillä halsseilla. Oli kuuma päivä, lämpötila nousi 34 asteeseen. Tiikkikansi poltti jalkapohjia. Lempeät mainingit keinuttivat ja meillä oli purjehtimisen superpäivä. Päivän päätteeksi nousi kauniin vaalean oranssinen täysikuu valaisten reittiämme. Toisinsanoen purjehdimme kuunsiltaa pitkin! Rohkeimmat meistä olivat ruorissa yötä myöden sekä aamulla. Sisällä veneessä oli aikamoinen ryske. Vastatuuleen purjehtiminen oli hidasta, muuta jätimme kuitenkin lopulta Virgin Gordan taaksemme, vaikka se tuntuikin kestävän ikuisuuden.

Sunnuntai 21.2.2016
Herkullisen aamiaisbrunssin söimme leppeämmässä aallokossa. Totesimme aamun energialatauksen 'pitävän meidät kasassa missä säässä vain'. Loistavat miehiset  aamiaiskokkimme ovat pitäneet todella hyvää huolta aamujemme avauksesta. Jätimme taaksemme Marina Cayn ja pian olimmekin avomerellä Atlantin vaikutuspiirissä tavoitteena korallisaari Anegada, joka sai meillä lempinimet Anakonda ja Anekdootti. Tämä purjehdus oli unelmaa, aurinko paistoi, tuuli oli lämmin, mainingit veivät osaltaan eteenpäin. Tämä nautinto ei ollut vielä täydellinen, ennenkuin saavuimme turkoosinvärisen jumalaisen veden ympäröimän Anegadan vesiin. Nyt olimme sitäpaitsi kokeneita aallokossa keinuttamiseen ja muutama miehistöstä oli laastaroinut korvantauksensa. Vaikutus oli todellinen. Syväyksemme oli liikaa pääsatamaan. Jouduimme ankkuroimaan lähelle saaren länsikärkeä. Meillä oli pakkomielle nauttia tällaisessa paikassa hummereita. Veneemme leidit Kipparin kanssa lähtivät tiedusteluretkelle.  No, emme saaneet hummeri-illallista emmekä snorklausopasta. Mutta hyvät hummerileivät nautimme Neptune-rantaravintolassa. Ihmettelimme,  kuka tällä saarella asuu ja kuinka mitään purjehtijoille tarpeellista ei ole tarjolla.  Kyllähän kysymyksiin vastattiin, mutta laiskasti. Ei täällä tiedetä mitään palvelu-alasta. Veneemme miehet samoin tykästyivät tuotuihin  hummerileipiin. Innokkaimmat kävivät vielä rannalla kävelyllä ja ei-niin-kivalla snorklauksella. Illallinen oli broileria uunijuuresten ja omenatartarkastikkeen kera. Nyt olemme siirtyneet retroon kuuntelemaan 70-luvun musiikkia. Tähtitaivas ja täysikuu ovat läsnä ihanien ystäviemme lisäksi.😍😍

Lauantai 20.2.2016
Aamu valkeni railakkaana ja tuulisena. Normibrunssin ; jugurttia, hedelmiä, leipää, juustoa, kinkkua, munakokkelia, pekonia, kahvia, appelsiini - ja ananasmehua, jälkeen jatkoimme nyt kryssien kohti Marina Cayta. Saaren oli ensimmäisenä asutanut britti Rob White vaimoineen 1930-luvulla. Toisen maailmansodan sytyttyä Rob avec lähti saarelta. Vasta 1960-luvulla seuraavat asukkaat tulivat kauniin riutan ympäröimälle saarelle. Meillä oli konkreettinen tarve täydentää varastojamme. Tässä emme onnistuneet muilta kuin säilykkeiden osalta. Omavaraisuutemme ja nerokkaan sekä ennakoivan pääkokkimme ansiosta söimme illalliseksi kuitenkin tattirisottoa, tuoretta salaattia ja veneen jäämävarastosta säilykelihapullia. Kuivatut tatit olivat aitoa lähiruokaa , ne oli poimittu pääkokin naapurimetsästä Helsingistä. Tatteja suoraan Helsingistä! Railakkaan tuulen ja aallokon johdosta vietimme illan veneellä. Tunnelmamme oli suomalainen, tiskijukkamme loihti sykähdyttäviä nostalgisia kappaleita. Tämä ei ollut meille enää uutta, koska jo aiemmin aurinkoista purjehdustamme olivat siivittäneet Sibeliuksen pianosonaatit, Kari Tapion mm 'Olen suomalainen' , Hurricanes ja Juice Leskinen. Alunperin ajateltu reggae-musiikki jäi aivan taka-alalle.

Perjantai 19.2.2016
Herkullisen meriaamiaisen, jota voisimme myös kutsua brunchiksi, jälkeen snorklailimme jännittävän aarretarinan omaavalla Treasure Pointilla. Emme etsineet aarretta, vaan nautimme koralleista, värikkäistä kaloista ja lämpimästä vedestä. Lounaan jälkeen suuntasimme Little Harbouriin hollantilaisen kapteenin löytämälle saarelle Jost van Dykelle. No eipä siellä kehuttavasti ollut mitään, vain kalliita rättejä, huonoa palvelua ja huijaavia taksikuskeja. Vahinen omavaraisuus ja loistava pääkokki olivat tässäkin tilanteessa timantin arvoisia. Menumme oli ; alkupalat jäiset ananas-appelsiinijuomat, pääruokana Pangasus-kalarulat valkoviiniä, broccolia ja erinomaisia paikallisia perunoita. Ihmetelimme veneen ympärillä uiskentelivia riuttahaijoukkoja, jotka näkyivät vain taskulampun loisteessa. Yö meni vuorottain kansivahteina pyörivän tuulen vuoksi. Ankkurin paikkaa jouduimme vaihtamaan kaksi kertaa. Lisäksi yksi vuoro sai rankkasateen niskaan.

Torstai 18.2.2016
Lyhyen ja leppoisan aamupurjehduksen jälkeen rantauduimme surullisen hylätylle SaltIslandille. Rantautuminn oli helppoa jykevään, saaren aiemmasta historiasta kertovaan jo ränsistymään alkaneesen laituriin. Koko miehistöä kosketti kolme kuukautta aiemmin kuolleen vanhan asukkaan hauta. Haudan päällä oli 76-vuotiaana kuolleen miehen ris paine aurinkohattu. Autiotalot muistuttivat menneestä elävästä elämästä. Osa meistä nousi läheiselle kukkulalle, josta oli kauniit, henkeäsalpaavan näkymät. Myös yli sata vuotta sitten uponneen hylyn sukeltajat olivat näkyvissä, ja sinne mekin suuntasimme snorklaamaan. Illaksi purjehdimme Norman Islandille. Maittavan illallisen nautimme Pirate Bight-rantaravintolassa.

Keskiviikko 17.2.2016
Herkullisen meriaamiaisen jälkeen matka jatkui kohti Bathsia ja Spanish townia. Perillä osa miehistöstä rantautui kauniille hiekkarannalle vahvojen aaltojen kera. Rantautumisessa kuikin meistä käytti omaa mielikuvitustaan muiden iloksi. Rannalla ei ollut valitettavasti palveluja. Osa snorklasi Bathsille tutustumaan paikalliseen nähtävyyteen, luoliin ja onkaloihin. Siellä emme olleet ainoita ja Devil's Bayn katsastettuamme löytyi mukavia rantabaareja. Kylmät raikkaat juomat maistuivat. Päivälliseksi nautimme veneellä herkullista porsaan uunifilettä ja pastaa. Hyvä ruoka, meri-ilma sekä jetlag takasivat taas klo 21 nukkumaanmenon nautinnollisuuden.

Tiistai 16.2.2016
Lähtö klo 7.00 St. Martin/ Virgin Gorda ( n.90mpk ). Merenkäynti uuvutti meistä muutaman. Aikaa kului 12 tuntia. Matkalla koukkuun tarttui mahi-mahi, jonka kapteeni näppärästi fileoi. Meillä oli ensimmäisenä paikallinen makoisa päivällinen.

Maanantai 15.2.2016

Täydensimme ruokavaraston St. Martinin supermarketista ja myös miehistö täydentyi, kun ranskalaiset mamut saapuivat. Illalliseksi söimme kevyen iltapalan juustojen kera. Jokainen löysi tutun punkin. Laiva hiljeni aikaisin, koska seuraavana aamuna oli aikainen lähtö kohti Virginia Gordaa.




© STAF Suomen Purjelaivasäätiö | Site Engine By Megative Tmi