FURUNO FINLAND Activ Wärtsilä Ålandsbanken Turku

  • STAF Online
  • STAF on Facebook

Ålandsbanken

Wärtsilä

Turku

FURUNO FINLAND

Activ

Danfoss

Turku

Danfoss

TSR Kotka

STI

TSR Turku

K1303

 10.3.16 Simpson Bay – Martina Fort Louis
 
Aamulla tutustuimme karttaan ja ahkerimmat jälleen pukeutuivat snorkkeliasuun yrittäen löytää kartan näyttämän hylyn. Vajaan tunnin jälkeen pettyneet sukeltajat tulivat veneeseen ja päätimme nostaa purjeet, nyt suuntana Marttilan perheen hotellin edustalla olevalle lahdelle lounaalle.
Muutaman mailin purjehduksen jälkeen nousi  tuuli sadepilven myötä 14 m/s ja kansimiehet  reivasi purjeet komosreiviin ja genua rullattiin sisään.
Puolen tunnin hurjan menon jälkeen alkoi taas aurinko paistaa, tuuli moinasi ja reivit purettiin sekä genua pääsi jälleen töihin.  Grand Casen edustalla laitoimme veneen ankkuriin ja lapset pääsivät matkan viimeisille uinneille.  Syötiin pastat ja haikein mielin nostimme ankkurin reissun viimeisen kerran ja legi kohti satamaa sujui pelkällä genualla ja silti 7 solmun vauhtia.
 
Illalla saapui kapteeni Timon vaimo veneeseen ja lähdimme yhdessä syömään.
Ravintola oli hyvin viihtyisä, osa söi hummeria osa pitsaa ja pastaa.
Nostimme maljoja  illalla  erityisesti Annikalle ja Jösselle, jotka tämän matkan ideoi ja ovat seuraavalla matkalla mukana varmasti.
 
Matkalla K 1303 Arto, Merimaaria, Kiiramaaria, Tapio, Terho, Miia, Petri, Tiina, Turkka.  Ja suurkiitokset kapteenille Timolle ja perämies Matsille!
 

9.3

Merenalainen maailma aukesi jälleen kun saimme aamiaisen nautittua Shell Beach:in rannalla. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja puolet veneen kastista päätti pukeutua snorkkeli varusteisiin. Kallion viereinen vesialue oli alueen paras kalankatselu paikka. Jyrkkä kallio antoi myös hyväkuntoiselle uiskentelijalle erinomaisen paikan kokeilla hyppytaitoja.
 
Lounaan jälkeen nostimme purjeet ja suuntasimme kohti St Marteenia. Naisten auringonpalvonta keskeytyi kun tuuli nousi leppoisasta, tasaisesta menosta 13m/s ja vettä räpsähti kannelle tasaisesti kastellen lähes jokaisen.
Pikkuhiljaa alkoi Philpsburgin ranta lähestyä ja samalla muutama mahtava risteilyalus tuli horisonttiin. Saimme myös katsoa miltä kaunis hotellimme Divi resort näytti mereltä katsottuna.
 
Tavoittelimme Simpson Bay ankkuripaikkaa mutta päätimme vielä jatkaa matkaa hieman, jotta voidaan ihailla ilta auringossa nousevia lentokoneita. Ja todentotta, ne nousevat ja laskevat lähes hiusrajaa hipoen.
 
Kun ankkuroimme Vahinen, oli jälleen ihmettely mitä erilaisia veneitä ja rahalla saatavia kokemuksia oli silmämme nähneet. Mm. vieressämme oli avaruusaluksen näköinen katamaraani ja Arto kertoi samanlaisen olleen eräässä Bond elokuvassa.  Kun kello on 21.45, oli vene ja sen asukkaat jälleen levollisella yöunella.
 

 
8.3.2016 Round the St.Barthelemy cup.
 
Väijy-yö ankkurissa päättyi ja yö oli rauhallinen. Päivä pilvinen mutta lämmin. Aamu-uinnit ja aamupala kello kahdeksan.
 
Yhden veneen challenge-cup alkoi tasan kello kymmenen. Kilparata oli kiertää pääsaari vastapäivään. Matka alkoi kevyissä tuulissa ja siksi oli kaikki purjeet ulkona. Muutaman kryssimailin jälkeen tuuli nousi taisaiseen
10 m/s. Vahine kulki kuin unelma ja kyyti oli parhaillaan 9 solmua. Terho ohjasi alusta mallikkaasti kun käsissä oli hallittavana 31 tonnia pietarsaarelaista veneenrakennustaitoa. Muutaman vendan jälkeen tuuli oli jo noussut 13 m/s, joten purjeita oli reivattava. Reivattiin ja näin vene oikesi ja matka jatkui tasaisemmin.
 
Ohitettuamme Ile Chevereau saaren koukkasimme sisään Anse de Colombier poukamaan. Poijuun kiinni ja pyttipannut tulille. Ruuan valmistuessa teimme uintiretken maihin. Upea ranta mutta tulenteko oli kielletty, joten iltaruokaa emme täällä voineet valmistaa. Päätimme päivän päätteeksi tehdä kierroksen täyteen ja tulla yöksi Simpukka lahteen (Shell pay).
 
Ankkuri rantaan ja kumiveneellinen naisia kylälle. Pojat ottivat ankkuroinnin toisissaan. Ilta oli sateen makuinen ja tuuli puuskittaista.
Ankkuri rekasi ja veneen paikkaa piti hieman korjailla. Pätimme siirtää beatch-ruokailun veneelle. Grilli-ryhmä Arto, Turkka, Tapio ja Terho, rantautuivat ja tekivät tulet rantaan. Pari kiloa pihvejä valmistui perinteiseen tapaan. Valmiit ruuat koriin ja mahti-illallinen nautittiin veneellä. Varmuudeksi siirryimme ankkuriin hiukan etäämälle rannasta niin että ei tarvitse turhaan huolestua sillä tuuli oli 10 m/s koko yön.
Veneellä kuunneltiin Junnu Vainion  mainioita sanoituksia ja nautittiin mukavasta yhdesssäolosta.
 
Tarinan kertojina Turkka ja Arto

Ma 7.3 Il Fourche – St Barts/Gustavia
 
Aamu valkeni pilvettömänä ja tyynenä. Aamu-uinnin jälkeen munakkaat ja kunnon kaurapuurot. Miehistö virkosi siihen malliin, että jakaantuimme kahteen ryhmään: toinen lähti saaren huipulle ja toinen  snorkkeliryhmä, jota lähti vetämään Tapio. Räpylät, snorkkelit ja sukelluspaidat päälle.
Ryhmä Tapio, Terho, Artsi ja Turkka suuntasi kohti rannan riuttoja. Alue oli mainittu kirjoissakin alueen kuuluisimpien snorklaus paikkojen joukkoon. Rannan muoto oli hieno, tosin värikkyys koralleista puuttui. Se, mikä värissä hävi niin sen korvasi kalojen määrä. Kilpikona, Karppi, Barracuuda, HAI... Kirjo oli hieno ja tuli ne kuvattuakin ettei kalavaleiksi luulla.
 
Parin tunnin polskuttelun jälkeen päätimme siirtyä vieriseeen ST.
Barthelemyn saareen. Saari jolla on mielenkiintoinen jopa suomekkain koskettava historia, sillä saari on kuulunut aikoinaan Ruotsille. Laitoimme venee peräkiinitykseen laituriin. Vaikka keli oli kevyt oli meren -ellonta veneelle liikaa. Paikka oli liian levoton joten sisäänkirjautumisten jäkeen siirsimme veneen ankkuriin lahden suulle.
Miehistö rantaan ja suihkujen kautta kylille. Gustavin kaupunki osoittautuikin oikeaksi paratiisiki. Hienoja kauppoja ja ravintoloita.
Hinnat oli kyllä huikeat: olut rantaravintolassa 14 €!
 
Paikkaan lumoutuneina päätimme mennä oikein ulos syömään. Miehistön ikärakenteen mukaan valitsimme hummereiden sijaan pizzat. Ne olivatkin ykkösluokkaa ja maha pulleina miehistö palasi veneelle. Havaitsimme, että viereiseen poijuun oli tullut vene liian lähelle. Pilkko pimeessä siirsimme venettä ulommaksi ankkuriin. Paikan olessa vähän haasteellienen ja tuulen pyörittyä päätimme pitää parin tunnin vahdit. Niin vaihtui uusi päivä.

Tarinan kertojina Turkka ja Arto

II purjehduspäivä 6.3
Anguila/Rodney Bay – St Barts/Ile Fourche
 
Sunnuntai valkeni kirkkaana ja aurinkoisena. Seitsemän aikaan aamu-uinnilla oli ruuhkaa ja täyttävän pekoni-munakas aamiaisen jälkeen starttasimme päivän purjehdukselle jo yhdeksän aikaan. Kiersimme Anguilan saaren itäpäädyn kryssien merellä ja isopurjeen reivit purettiin täyteen mittaan.
Eilen korjattu virveli laitettiin perään saaliin toivossa ja se nappasi kiinni hetkessä. Valtava voima ja väsytys. Melkein jokainen veneessä osallistui kelaamiseen ja vihdoin kalan selkäevä saatiin näkyviin ja väsytystaistelun jälkeen kala saatiin ylös koukulla veneen kyljeltä.
Luulimme kalaa tonnikalaksi, mutta kirjan perusteella se osottautui hyvin arvostetuksi kingfishiksi. Mittaa vonkaleella oli metrin verran ja painoa arviolta 25 kg. Huh, huh. Onneksi meitä oli iso joukko todistamassa tapahtumaan ja kamerat ikuistivat kalan moneen kertaan. Oli sen verran iso yksilö, että joku voisi kalavaleeksi epäillä. Toista tuntia Petri ja Turkka ahkeroivat vasaraa (!) ja veitsiä käytellen kalan palasiksi ja osa paloista päätyi saman tien pakasteeseen.
 
Anguilan itäkärjen kierto tehtiin saaren kapeikosta ja sen jälkeen tuuli tyyntyi niin, että matka-aika ennakkoon suunnitellulle yöpymispaikalle kesti liian kauan. Välillä vauhtia oli vain pari solmua. Kuuden aikaan kiinnityimme poijuun  Ile Fourchen poukamaan ja auringonlaskun aikaan iltauinti oli ihanan virkistävä.
 
Illan ohjelmassa oli Tiinan 50v. Syntymäpäiväjuhlat grillauksen merkeissä.
Päivällisen pääraaka-aine oli ilman muuta kingfish ja se maistui grillattuna erinomaisesti jokaiselle.
 
blogaajana Miia

 
Ensivaikutelma
Tiinan merkkipäivän juhlapurjehduksen porukka kerääntyi Marigotin sataman portille perjantaina 4.3. puolen päivän aikaan. Kasseja oli kuin pidemmällekin retkelle ja mieliala oli korkealla. Aamun sateen jälkeen sää muuttui aurinkoiseksi ja lämpöä oli lähemmäksi +30 astetta. Esittäytymisen ja veneeseen tutustelun jälkeen Perämies Mats johdatti meidät ruokaostoksille läheiseen Supermarkettiin. Ensin ravitseva ateria Mäkkärillä ja sitten kauppaan. Yhdentoista hengen seurue vaati kuusi ostoskärryllistä ruokatavaraa 3-4 ensimmäiselle päivälle ja vaikka kaupasta suoriuduttiin kohtuullisen nopeasti, niin taksin saaminen kaupasta satamaan vaati sitten yli ½ h odottelun paahtavassa helteessä. Taisi kylmäketjukin
katketa...   Se oli Karibialainen perjantairuuhka selvästi. Ja sitten kun
auto vihdoin tuli, niin niitä tuli kaksi kerralla ja kuskeille tuli pieni sanaharkka siitä, kummalle kyyti kuului.
 
Viiden aikaan Vahine oli vihdoin pakattu täytteen ja kaikki tavarat löysivät paikoilleen. Oli aika irrottautua laiturista ja suunnata kohti merta. Nuoriso heitti hyvästit wi-fille ja matka alkoi.
 
Ensimmäinen purjehduspäivä 4.3
St Marten - Anguila
Aloitimme matkan klo 17.30 ja ihailimme kaunista auringonlaskua. Sää oli muuttunut pilviseksi, mutta säästyimme sateelta ja ilma oli kuitenkin lämmin ja tuuli leppoisa. Minä olen seurueen kokemattomin purjehtija ja sain heti ensimmäisen ruorivuoron Kapteeni Timon jälkeen. Silmä kovana katse kohti Anguilan länsikärkeä ja kurssi suorassa. Pieniä vaikeuksia purjeiden kanssa matkalla. Pimeän tullen genuan ja fokan köydet menivät vähän sekaisin (sininen ja vihreä) ja miehistö pysyi kiireisenä. Yhdeksän aikaan jo pimeässä saavuimme ensimmäiselle yöpymispaikalle ja laskimme ankkurin Rodney Bay Anguilan poukamaan. Iltapalaksi nautimme herkullisia tortilloja ja osa väestä kävi vielä iltauinnilla. Kymmenen jälkeen vene hiljeni ja väsymys voitti. Hivenen huonovointinen Kiira löysi paikan kannelta sitloodan pohjalta ja nukahti sinne makuupussissa.
 
Toinen päivä 5.3
Anguilan aamu sarasti jo kuuden jälkeen. Vielä lievästä aikaerosta kärsivä porukka kävi aamu-uinnilla jo ennen seitsemää ja vaikka aamupala oli suunniteltu edellisenä iltana vasta kello yhdeksäksi, niin kasilta kaikki istuivat jo aamupalapöydässä ilman sen kummempia herätyskelloja. Juhlakalu Tiina oli vuorostaan huonovointinen ja kalat saivat ruokaa meressä.
Kapteeni apupoikineen kävi jollalla maissa tekemässä maahantulomuodollisuudet ja hakemassa leimat passeihin.  Me muut nautimme auringosta veneen kannella. Merikilpikonnakin ilahdutti vierailullaan.
Puolen päivän aikaan suuntasimme taksiveneellä kohti Sandy Islandia. Keli oli komea ja aurinko paahtoi polttavasti. Nautimme useamman tunnin särkän koralleista ja lämpimistä rantavesistä. Allekirjoittaneen rantalaukku haukkasi Atlantin aaltoja veneestä poistuttaessa ja iPhonelle saatoi sanoa hyvästit. Vahinen keittiöstä löytyy jatkossa kännykkäriisiä. Saa nähdä, kuivattaako se luurin huomiselle vai jääkö se mykäksi.
 
Saarelta palattiin Vahinelle kolmen jälkeen ja myöhäiseksi lounaaksi syötiin Karibian kanakeittoa kookoskermalla terästettynä. Nahka punoitti jokaisella ja päätimme jäädä samaan poukamaan vielä toiseksi yöksi.
Valoisan aikaan siirsimme veneen lähemmäksi rantaa ja suojaisempaan paikkaan, sillä viime yönä keikutus oli melkoinen.
 
Tarinan kirjoitti Miia



© STAF Suomen Purjelaivasäätiö | Site Engine By Megative Tmi