Turusta Karibialle ja takaisin

Tervetuloa seuraamaan kuunari Helenan matkaa Turusta Cherbourgin, Lissabonin ja Las Palmasin kautta Karibialle! Mukana seiloreita monenlaisella kokemuksella, osa ensimmäistä kertaa purjehtimassa, osa kokeneita merenkävijöitä. Matkaa taitetaan sail training -periaatteella, eli kokeilemalla ja yhdessä tehden ja oppien. Kuunari Helenan päällystössä turvallisuudesta vastaa Suomen Purjelaivasäätiön koulutetut vapaaehtoiset. Blogia päivitetään säännöllisesti yhteyksien ja olosuhteiden salliessa. Tervetuloa seuraamaan seikkailuamme! 

3.12.


Kuten edellinen vahti totesi arki Helenalla on osittain karua. Kuitenkin todellinen haaste Atlantin ylityksessä on olla suljetussa tilassa ennestään tuntemattomassa seurassa usean viikon ajan, käytännössä ilman omaa tilaa. Purjehdus on siis osittain suuri psykologinen testi. Meitä on Helenalla laaja kattaus eri ikäisiä persoonallisuuksia eri taustoilla, eikä yhteentörmäyksiltä voida täysin välttyä. Kaikki matkaan lähtijät ovat varmasti tiedostaneet tämän ja kukin tavallaan yrittää kasvattaa resilienssiä. Aika Helenalla voi myös nostaa itsessä esiin piirteitä, joita ei tiennyt olevan olemassa, hyvässä tai pahassa. Toisaalta meistä kertoo jotain, että kaikki ovat lähteneet matkaan yksin, rohkeasti ja avoimin mielin.

Täällä on myös aikaa miettiä omaa elämäntilannetta, löytää uusi suunta tai saada vahvistuksen jo valitulle. Yölliset tähdenlennot ovat varmasti kuulleet monta toivetta, ja Atlantti on ottanut syleilyynsä myös ristin läheisten muistolle.

On kuitenkin hienoa huomata, että haasteet ja rasitukset ovat hitsanneet porukan yhteen. Kuunarilla syntyykin spontaaneja laulu- tai sudokuiltoja, jumppia, plotataan ruutupaperille kilpakumppanien sijainteja, opetellaan taitoja, mitä kullakin miehistön jäsenellä on muille opettaa. Kukin vuorollaan saa kannustusta ja tsemppiä, etenkin jos hiukkaakaan tuntee itsensä epävarmaksi.

Kuten maailmanympäripurjehtija Pertti Duncker on joskus sanonut: ”Jos laitetaan viisi ihmistä kuplavolkkariin ja ovet lukkoon, niin yleensä viikon jälkeen joku haluaa pois." Helenalla olemme olleet noin kaksi viikkoa eikä tästä kuplasta kukaan halua pois.

Matkaa Karibialle alle tonni!

Vahti IV Saara, Salla, Sami, Pontus ja Tomi
  

2.12.


Monet lukijamme varmasti pohtivat, miltä meistä täällä keskellä ei mitään oikein tuntuu. Olemme valottaneet aikaisemmissa rustauksissamme paljon totuuksia elostamme, mutta seikkailuissa pitää olla kääntöpuolensa. Valtameripurjehdus ei ole vain auringonlaskuja ja delfiinejä. Arki Helenalla voi olla karua.

Kurkistetaanpa kannen alle. Atlantin vesi on suolaista, eikä ihmiskeho saa sillä janoansa taltutettua. Vedenkulutusta joudutaan säännöstelemään tarkoin, sillä meitä on monta. Tarkka saapumispäivä ei ole tiedossa.
Meriveden olemassaolo toki helpottaa peseytymisessä ja tiskaamisessa.

Jatketaan matkaa keittiöön eli byssaan. Kappas, täällähän tulvii! Sivutuulessa veneen kallistuskulma pienentää ratkaisevasti kattiloiden tilavuuksia. Puuska voi läikyttää kiehuvaa keittoa seinille hetkenä minä hyvänsä, ja bonuksena kattoluukusta voi saada virkistävän merivesisuihkun. Puolessa välissä ylitystä vihannesverkot killuvat tyhjinä ja keripukkia vältellään vitamiinijuomilla. Omat herkut on loppu.

Seuraavaksi kohti kokkaa eli miehistön kajuuttoja. Askeleet tuntuvat raskailta pitkän päivän jälkeen ja jatkuvasti saa tasapainotella, jotta löytää tiensä turvallisesti kohti omaa punkkaa. Aallokko heittelee keulaa puolelta toiselle ja ylös ja alas aiheuttaen ajoittaisen vapaapudotuksen tunteen.

Höyhensaarten kautta kohti uutta päivää. Noin joka toinen päivä herätys on yön pikkutunneilla. Ahtaassa hytissä kampeamme itsemme ylös ja ehostaudumme merivahtiamme varten. Sillipurkissa on ryhmäytymistakuu.

Aurinko nousee ja merituuli kutittelee mukavasti poskilla. Kansi on liukas, mutta seison sillä vakaasti. Hymy nousee kasvoilleni.

-Nuoriso eli Iiris, Lotta, Samuli ja Niko
 

30.11.


Kun toissa sunnuntaina lähdimme matkaan Las Palmasista piti Suomen Purjelaivasäätiön toiminnanjohtaja Heini Kaasalainen meille kauniin ja viisaan puheen: hän kertoi, että olemme lähdössä ainutlaatuiselle matkalle erittäin kokeneen päällystön kanssa, mutta samalla myös matkalle omaan itseemme. Tulemme olemaan useita viikkoja erossa jatkuvasta työelämän, median ja somen kohinasta ja kuuntelemaan sen sijaan meren kohinaa.

Keskustelimme tästä useaan otteeseen ja mietimme miten Atlantin ylitys tulee muuttamaan elämäämme ja valintojamme. Voimme jatkossa parantaa omaa ajankäyttöämme viisaampaan suuntaan, samalla tavoin kuin olemme määrätietoisesti ohjanneet kuunari Helenaa kohti St Luciaa. Täällä somen selaamisen sijaan keskustelemme paljon, jumppaamme, soittotaitoiset musisoivat ja laulamme yhdessä.

Myötäkäännös eli jiippi valtamerellä isoissa mainingeissa vaatii huolellista valmistautumista, etenkin kun purjepinta-alaa ylhäällä mastoissa on noin 350 neliötä. Tänään jiippasimme ja lisäsimme flying jibin, eli lentävän keulapurjeen, jotta voimme nyt vielä paremmin ja nopeammin ohjata suoraan kohti St Luciaa. Tuuli on puhaltanut kuuden beaufortin eli noin 15 m/s voimalla. Meille se on nyt normaali tuulilukema, mutta kotona Suomessa se koetaan navakkana ja liian kovana. Vauhtimme on ollut hyvä, usein yli kymmenen solmua.

Aluksemme ympärillä lähes keskellä Atlanttia kierteli tuntematon ja melko kookas laskeutumispaikkaa etsivä hohtavan valkea lintu. Upi määritteli sen laivan lintukirjan perusteella lehmähaikaraksi tai myyttiseksi Ibis - linnuksi. Se ei kuitenkaan rohjennut aivan laskeutua kannellemme.

Valtameripurjehduksessa normaali päivärytmi ja samalla ajan taju katoaa. Päivä rytmittyy kahden tai neljän tunnin ajovuoroihin. Timo kysyi tänään erikseen kultakin purjehtijalta kuinka mones meripäivä on menossa.
Koko miehistöstä vain kaksi osasi vastata heti oikein. Menossa meillä on kymmenes meripäivä ja puolimatka ylitettiin iltapäivällä.

Maileja on jäljellä enää noin 1400. Puolimatkan saavutusta juhlistettiin kahvilla ja nutellakeksillä. Kapteenille tarjottiin jopa kaksi keksiä.

Seniorit eli vahti II, Anne, Upi, Timo, Petteri ja Roy
   

29.11.


Maanantai. Avotuulella on keikuttu jo muutamia päiviä ja ennusteen mukaan tullaan menemään vielä useampi vuorokausi. Tämä kysyy ruorinpitäjältä keskittymiskykyä sekä ymmärrystä tuulikulmasta ja sen shifteistä.

Tässä vaiheessa legiä lienee syytä mainita miehistömme turkkilaisvahvistus Veys. Herra liittyi miehistön joukkoon Las Palmasin satamassa ja jakaa positiivista mieltä III-vahdissa.

Puolimatka lähenee pikkuhiljaa. Purjehdittuja merimaileja on nyt 1554. Purjehduskäsite VMG (velocity made good) on esiintynyt keskusteluissa useamman kerran. Kannattaako iloita suurista nopeuksista, jos nopeuden suunta on väärä? Siinäpä kysymys. Laskukaavat pyörivät tässäkin asiassa päiväkirjoista nyysityillä ruutupapereilla..

Mitäs muuta. Päivät toistavat itseään, joskaan eivät huonolla tavalla. Piristystä tuovat pullosuihkut merivedellä, jota ei tarvitse säästellä. Kahdella litralla tekee jo ihmeitä. Nukkuminen on läpeensä haastavaa trooppisen kuumuuden ja aluksen voimakkaan keinumisen takia.

Klo 15:30 (UTC-1) aikaan koimme Keski-Atlantin liikenneruuhkan, kun 12 metriä pitkä purjevene Le Tournesol kulki viereltämme (16˚47` N, 34˚28` W). Kyseinen alus ei ollut ARC-kisassa, vaan he keskittyivät kuvaamaan Helenaa ja tiedustelivat VHF-radion kautta, mihin sähköpostiin voivat kuvansa lähettää saavuttuaan netin äärelle Martiniquelle. Aiemmin jaoimme VHF:n kautta erinomaiseksi havaitun lentokalareseptin, mutta Le Tournesolilta ei valitettavasti löytynyt kaikkia valmistusvälineitä.

Perämies-Pertsan lentokalaresepti:

Poimi Helenan kannelle öisin lentävät lentokalat ja perkaa ne (tarkista kaikki kolot, jotta saat mahdollisimman monta samaan aikaan valmistettavaksi.
Aseta kalat mikroaaltouuniin ja paista täydellä teholla 3-5 minuuttia.
Tarjoile suolan kera, toimii!

III-vahti Hilkka, Maria, Lyydia, Veys sekä Konsta
 

28.11.


Tunnelmia Hellulta:

”Monet yölliset lentokalat, oi mitkä ihanat makupalat.
Yltynyt on tuuli, sen jo Sisukin kuuli.
Paikanmääritys jatkuu sekstantin avulla, englantilaista aamupalaa ei höystetty pavulla.
Nopeusennätys tehtiin uusi, aikaeroa Suomeen lopulta kuusi.
Veden säännöstely saa jatkua, sisään ei haluta kalan katkua.
Lounaalla tarjoiltiin parsakeitto, hytissä kaverina kostea peitto.
Järjestettiin Keski-Atlantin ilmakitaraskaba, kilpailua ei kuitenkaan ratkaissut isoin haba.
Pullosta voi suihkun ottaa, vielä ei vessoissa tarvita pottaa.
Hedelmät on loppu, maaliin on kuitenkin kohta jo hoppu.
Illalliseksi kalaa ja riisi, reivauksella vältettiin kriisi.
Rattoisasti kohti Saint Luciaa seilataan, kun täältä aurinkoiselta Keski- Atlantilta meilataan.”

Runollisin terveisin,
Vahti IV Saara,Salla, Sami, Pontus ja Tomi
 

27.11.


Aluksi oli 23 toisilleen lähes tuntematonta purjehtijaa, nyt olemme yhtä perhettä. Päivittäiset rutiinit ovat muotoutuneet; kaikki kokoontuvat keskipäivällä sitloodaan kertomaan ilonsa ja huolensa, muoviroskat jokainen pilkkoo tyhjiin vesikanistereihin ja auringonlaskut jaetaan yhdessä. Aluksella aika on pysähtynyt menneisyyden ja tulevaisuuden muodostamaan aikakapeikkoon. Käsitys viikonpäivistä sumentuu hetki hetkeltä, mitä vastaan taistelevat vain ruokalista ja siivousohjeet. Kellojen siirtäminen rikkoi kuitenkin hetkellisesti tämän illuusion. Joskus on pimeää ja joskus valoisaa, mutta aina voi nukkua — jos vain malttaa.

Maailmankaikkeus antaa parastaan täällä. Venuksen aiheuttama heijastus vedessä on niin kirkas, että sen sekoittaa jo kuunsiltaan. Kun ei voi ajaa maamerkkiä kohti, otetaan suunnaksi jokin aurinkokuntamme planeetta. Silmät kun tuppaavat väsymään pelkkää kompassisuuntaa näytöltä tuijottaessa. Linnunradan sijainnista ei ole epäilystäkään ja tähdenlentoja näkee niin paljon, että toivomuksia saa oikein miettiä.
Lentokala voi syöksähtää kannelle hetkenä minä hyvänsä.

Pasaatituulien on määrä saavuttaa meidät pian, mikä tarkoittaa uusia huippunopeuksia, pidempiä maininkeja ja veikeämpiä kallistuskulmia. Lieneekö vielä elämää Hellun ulkopuolella? Maileja Karibialle 1900.

-Nuoriso eli vahti I

 

26.11. 


Soitimme vhf-puhelun viereiseen Maegan-veneeseen. Kyselimme heiltä valkosipulia ja viiniä, viinin värillä ei olisi niin väliä. He vastasivat että valitettavasti kaikki menee omaan käyttöön.
Vettä ja maininkeja riittää ympärillä joka suuntaan. Purjehdusvauhti yltää parhaimmillaan 12,1 solmuun mutta meno on silti melko tasaista.

Ennen lähtöämme kotikamaralle jääneet tiedustelivat aluksen alkoholipolitiikasta. Liikkeellä ollessa aluksella ei käytetä alkoholia paitsI hieman ruuan laittoon, kuten tänään nuorison valmistamaan bouillabasseen, version 2.0, jonka he tarjoilivat ranskalaisten sävelmien soidessa taustalla.

Rommipullo löytyy päällystön varastosta, mutta siitä jaetaan huikat vain kaloille, joiden tainnutuksessa käytämme Pertsan opettamaa lempeää
tekniikkaa: rommia kannelle nostetun tässä tapauksessa mahi-mahin kiduksiin, kala vaipuu oitis uneen ja lopettaa sätkimisen. Kulussa ollessa veneen keikutus ja öiset kansivuorot koettelevat miehistön aisteja siinä määrin, ettei muunlainen kulutus tulisi edes mieleen.

Tänään veden käytön säännöstely tiukentui. Nykyisellä kulutuksella 6000 litran vesivarastot ehtyisivät paljon ennen Karibiaa. Makean veden käyttö rajoitettiin lähinnä vain juomiseen ja ruoan valmistukseen. Stand-by vuoron siivoojat kiittävät tästä päätöksestä.

Upin jumppahetken aikaan delfiiniparvi tuli tervehtimään meitä ja ihailimme niitä. Hetkeä myöhemmin miehistö kutsuttiin katsomaan valaita, joita oli liki kymmenkunta. Lähimmät niistä tulivat noin 50-60 metrin päähän laivan sivulle ja näimme hyvin niiden selän ja vesisuihkun.

Osa miehistöstä on innostunut paikan määrityksestä sekstantin avulla.
Tänään toisella harjoituskerralla ryhmä pääsi jo huikeaan tarkkuuteen.
Virhe latitudissa oli vain kaksi mailia satelliittipaikantimen arvoon verrattuna ja pituuspiirinkin heitto oli parikymmentä.
Tällä hetkellä maileja Karibialle on jäljellä 2110.

Seniorit eli vahti 2

  

25.11.2021


Paloletkutykityksen — anteeksi Marjan kylpylähemmottelun — jälkeen Hellun miehistö oli yhtä hymyä. Puhdas paita päällä oli ihana kömpiä punkkaan nauttimaan ensimmäistä kertaa meripunkan ominaisuuksista, sillä yötä kohden tuuli ja aallokko hieman yltyi.

Tykitimme sivumyättäseen aamuneljän jälkeen yli 12 solmun nopeudella Karibian aurinko mielessämme ja puolipilvinen tähtitaivas karttanamme.

Torstai on toivoa täynnä. Tai ainakin hernekeittoa Turun sinapilla! Friivahdissa ollut nuoriso hemmotteli meitä vielä paistamalla kokonaiset 23 lättyä karamellisoidulla banaanilla. Syy tähän ylellisyyteen löytyi siitä, että ylitimme kravun kääntöpiirin aamuyön tunneilla.

Ensimmäiset valashavainnot kuulemma myös tehtiin, mutta meidän vahtimme puunasi pintoja ja jynssäsi pönttöjä kannen alla. Tosin Konsta taisi samaan aikaan olla sekstantin parissa määrittämässä sijaintia. Tietysti jätimme vahtikaverille oman osuuden jynssäyksestä, vaikka kuulemma hiki tuli aurinkoa mittaillessakin ;) Saimme myös neuvoteltua uusia siivousvälineitä käyttöön ja uudet käytänteet pitää jälleen tehokkaasti jalkauttaa kaikkien vahtien tietoon ja tekemiseen.

Yön jälkeen moinannut tuuli mahdollisti iloksemme spa-hetken sijaan uimahyppyharjoitukset. Oli ihanaa! Ja onneksi evähavainnot tehtiin vasta viimeisenkin päästyä ylös vedestä. Vuoromme päätti päivän sammuttamalla moottorin ja jatkoi matkaa purjein kohti punaista taivaanrantaa.

III-vahti eli Hilkka, Lyydia, Maria, Konsta ja Veys
 

24.11.2021


Vivaldin vuodenajat soivat, kun aloitimme merivahdissa aamuyön tunteina.
Musiikkiteema jatkui lähes koko vahdin loppuun saakka. Murri murisi tasaisesti koko yön hurjempia tuulia etsiessä ja tuuditti vahdin uneen aamun jo sarastaessa.

Ennen puolta päivää tulimme viimein tuulisemmalle alueelle, Hellun saavuttaessa tasaisen tehokkaan cruisausnopeuden. Tuulen mukana syöttiin tarttui myös ensimmäinen mahimahi, jonka näppärä perämies Pertsa nappasi ylös. Kapteenin käskynjako- ja kieltotilaisuudessa tunteita kuumensi suuri kierrätyskeskustelu, kunnes toinen mahimahi puuttui peliin. Pertsan vetäessä siimaa, Upi kiskaisi kalan kannelle ammattimaisin ottein.

Päivän ohjelma jatkui, kun Marjan beauty and desinfection spa avasi ovensa keulakannelle. Miehistön tuoksu muuttui muutamassa hetkessä; moraali parani ja tunnelmastakin tuli freesimpi. Meidän taitava nuorisovahti eli ykkösvahti voiteli jälleen makuhermojamme muusilla ja uunimahimahilla.
Liekö täydet vatsat vai tyyntynyt tuuli, jotka hidastivat Helenan vauhtia illan merivahdissa? Toisaalta meillä oli kova luotto nuorisovahdin kykyihin, kun luovutimme ruorin heille lämpimässä yössä.

 ⁃ Nelosvahti eli Salla, Sami, Tomi, Pontus ja Saara
 

22.-23.11.2021


Tyyni meri raastaa purjehtijan sielua, mutta suuntamme on kohti etelää ja tymäkämpiä pasaatituulia. Kevyt keli mahdollistaa monenlaisia asioita, kuten eläinten bongaamisen. Aluksi luulimme, että vedessä killuu muovipusseja, mutta lähempää nämä osoittautuivatkin portugalin sotalaivoiksi, hengenvaarallisiksi meduusoiksi pitkine lonkeroineen. Merivirtojen mukana vastaan paistatteli seuraavaksi merikilpikonnavanhuksia, joilla vaikutti olevan oikein lokoisat oltavat. Kannellekin nousi elämää siiman päästä. Vielä muutama bonita lisää, niin on sopan ainekset koossa.

Illallinen oli varmasti monelle yksi päivän tähtihetkistä. Nopeimmat kauhoivat bolognesen huiviin alta aikayksikön, jotta ehtisivät santsijonoon. Pahaa ruokaa ei toki Hellulla syödä koskaan. Ykkösvahti kömpi aikaisin pehkuihin, sillä herätys oli jo ennen neljää merivahtiin. Herätessään kaikki olivat jokseenkin ryytyneitä, mutta unihiekat varisivat jorpakkoon viimeistään vahdin lopussa, kun saimme delfiinit seuraksemme hetkeä ennen auringonnousua.

Vuorokausi täynnä eläimiä, joista viimeisimpänä pala Atlantin kauneimpia uiskentelijoita.

-Ykkösvahti aka ”Nuoriso” eli Lotta, Samuli, Iiris ja Niko

 
Maanantai 22.11.2021

Olemme viettäneet Helenalla ensimmäisen vuorokauden. Valtaosa, yli 90 % ARC-veneistä, kuten mekin, valitsi eteläisen reitin Karibialle. Vain kymmenkunta kilparyhmäläistä suuntasi pohjoiseen.
Purjeveneet ovat hajautuneet niin että näköpiirissämme on enää kaksi muuta ARC-2021venettä, joista lähin on viiden mailin etäisyydellä. Yöllä puimme purjehdushaalarit ylle kun oli viileää.

Päivällä pärjäämme T-paidalla ja shortseilla. Kaikki kuusi purjetta ovat nyt ylhäällä, mutta tuuli on kevyttä. Perämies Pertsan värikkäillä vieheillä olemme saaneet kaksi kalaa, tonnikalan ja bonniton.
Miehistömme on jaettu neljään vahtivuoroon, joissa kussakin on 4-5 sailoria. Lisäksi päällystöön kuuluu neljä Helenan vapaaehtoista kokenutta konkaria. Eri tehtävät kiertävät vahtivuorojen kesken. Tänään meillä II-vahdilla oli kansivuoro klo 04-08 jolloin ajoimme venettä sovittua kurssia ja tähystimme muita kulkijoita. Ohitimme yhden veneen 0,6 mailin päästä jolloin se antoi meille valomerkkejä varmistaakseen että olimme havainneet sen. Suuntasimme enemmän oikealle ja merkit loppuivat. Näimme myös paljon salamia taivaanrannassa.

Ruoanlaittoa helpottaa keittiön uusi hieno makean veden hana. Me teimme aamiaisen porukalle valmiiksi kansivuoromme lopuksi. Kolmas tehtävämme tälle päivälle oli koko veneen siivous.
Koko matkamme pituus on arviolta 2810 merimailia, joka voi muuttua tuulten mukaan pidemmäksikin tarvittaessa. Purjehduspäiviä St Lucian saarelle Rodney Bayn satamaan on arviolta vielä 15.
Tämän blogin kirjoitus kuului myös tehtäviimme.

Seikkailuterveisin II-vahdin seniorit
Anne, Petteri, Roy, Timo ja Upi
 
Sunnuntai 21.11.2021


Starttipäivä! Alkoihan tuo satamassa odottaminen jo piisaamaan. Osa oli saapunut Las Palmasiin jo aiemmin, suurin osa porukasta keskiviikkona ja viimeisimmät taisivat saapua veneelle perjantaina. Maskin käyttö, käsien desinfiointi ja suurien ihmisjoukkojen vältteleminen kuului aina päivärutiiniin alukselta poistuessa, joten vietimme suurimman osan ajasta veneellä ja samalla pääsimme hyvin tutustumaan toisiimme legin alussa, koska myöhemmin vahtien pyöriessä rutiinilla emme välttämättä niin usein toisiamme kohtaakaan. Perjantaina kävimme pakollisessa pcr-testissä ennen lähtöä ja sen tulos toivottavasti on saapunut ennen St Lucialle pääsyä.

Muutamia nippelitietoja: olimme tankanneet Helenaan dieseliä 3000 litraa, vettä 6000 litraa, joista 800 litraa pulloissa ja ruuista mainitaksemme kanamunia 276 kpl, kahvia...toivotaan, että sitä on riittävästi, koska sitä täällä menee (6 pakettia yhdellä kertaa!).

Nautimme aamupalan klo 8:00, jonka jälkeen koitti kapteenin aamukäsky klo 9:00. Uteliaita ihmisiä parveili laiturilla selvästi edellisiä päiviä enemmän meidän valmistellessa alusta lähtökuntoon – mm. purjeista Flying Jib ja Fisherman Staysail valmisteltiin nostokuntoon.

Helena lähti satamasta ensimmäisenä aluksena klo 10:30 äänekkäiden kannustusten saattelemana. Aluksen omasta ämyristä soitettiin mahtipontista musiikkia, josta mainittakoon muutama Sibeliuksen teos ja ”Kun tänään lähden”. Satama-altaan tiukasta kurvista kaarrettuamme ulos aloitimme purjeiden noston. Ensimmäisenä nousi main sail (isopurje), sitten järjestyksessä Jib, Fore (Fore Staysail), meisseli (Main Staysail) sekä viimeisenä Flying Jib. Teimme vendan lähtöviivaa kohden ja tervehdimme kaikkia muita kanssaveneilijöitä ennen starttiaikaa 12.30.

Nautimme kannella vahti kakkosen maittavat burgerit, ja perämies kertoi, että jokaiselle on varattu 4 appelsiinia ja banaania ja viisi omenaa, jotka voi syödä tarpeelliseksi kokemallaan hetkellä. Näiden hedelmien säilyvyys ei tosin ole kuin 3-4 päivää, joten kovin pitkälle ei kannata omia hedelmäsatsejaan säästellä.

Kolmosvahti päättää blogin aloituksen tähän. Nyt peukut pystyyn, että saadaan tuulta purjeisiin, eikä koneen hyrinä peitä aaltojen liplatusta.
Toivottavasti pääsemme purjehtimaan Kuunarilla hyvissä tuulissa kohti Karibiaa.

III -vahti Veys, Konsta, Hilkka, Lyydia & Maria
 

Swaying with the waves 23.10.-2.11.2021


Tulimme Tommi S:n kanssa samalla lennolla Helsingistä Lissaboniin lauantaiaamuna 23.10. Tommin tavarat olivat aluksi hukassa, mutta löytyivät sitten urheiluvälineliinalta. Lähdimme taksilla kohti Cascais’ta johon muut olivat jo tulleet aiemmin. Taksikuski jätti meidät parin kilometrin päähän Marinasta, mutta eikun rinkka selkään ja menoksi. Väistelimme pyöräilyosuuttaan suorittavia kilpailijoita. Ensi tiedon mukaan lähdön piti olla kello 16, mutta koska alkuperäisen tiedon mukaan emme saisi vesitäydennystä ennen Las Palmasia, kaikkien piti ehtiä käydä suihkussa ennen lähtöä. Lähtö siirtyi seuraavaan aamuun kello 10, joka sekin vielä vaihtui koska satama-allas suljettiin. Nukahdimme ”You are an Iron Man” - kuulutuksiin. Viereisissä laitureissa oli hulppeita purjealuksia sekä jahteja, joilla oli kai lähinnä tarkoitus nauttia drinksuja ja liikuskella lähirannoilla.

Edelliseltä legiltä jatkoivat Sari T., Benne, Daniel sekä Hannu, jotka hieman apeina edellisen porukan hajoamisesta jatkoivat omaa seikkailuaan. Cascais’ta kyytiin nousi uusi miehistö Timo, Taina, Pertsa, Sari R, Merituuli, Risto, Markku sekä Toveann, Tommi M, Tommi S sekä Outi. Meistä ensimmäistä kertaa Atlantille oli lähdössä 11. Suurinta osaa jännitti ehkä eniten matkapahoinvoinnin mahdollisuus.

Satamassa kävimme läpi turvallisuusohjeita ja sitten suuntasimme kohti delfiinejä, valaita, tulivuoria ja Atlantin aaltoja suuntana Madeira. Ensimmäinen vuoro ruorissa osui päiväsaikaan. Mainingit olivat matalia, tuuli hyvin kevyt ja opettelimme tuntemaan miten Helena liikkuu. Seuraava ruorivuoro osui satumaisen kirkkaaseen tähtiyöhön. Sain suunnistaa Linnunradan näkyessä kohti kirkasta Venusta. Venus katosi horisonttiin seuraavalle ruorivuorolaiselle. Kolmannessa ruorivuorossa tuuli ja aallot olivat jo nousseet ja ruorin takana alkoi myös horjuttaa. Tottumattoman käsissä Hellu oli kesyttämätön villivarsa, muttei kuitenkaan mikään rodeohärkä. Ohjattavuutta parannettiin laskemalla fisherman.

Seuraavat vuorot ohjasin kohti auringon siltaa. Mainingit olivat välillä pienempiä. Keholla ei sinänsä ollut vaikeuksia tottua jatkuvaan keinuntaan, vaikka tasapainoa ei pystynytkään liikkeessä pitämään. Pahoinvointia ei ollut, vaikka univaje alkoikin syödä. Keulassa aallot kuulemma tuntuvat voimakkaammin, mutta ainoastaan siihen oli pakko havahtua, kun oli pudota sängystä. Sekin ongelma korjaantui asentamalla paikoilleen myrskylaita. Tasapainon löytäminen ruorin takana seistessä sekä purjeita nostaessa oli ajoittain erittäin haastavaa, mutta turvavaljaista sai lisävarmuutta tasapainoiluun.

Koska Madeiran satama oli täynnä, suuntasimme kohti Porto Santoa. Avomeren jälkeen aamun valjettua horisontissa piirtyi Porto Santon siluetti, tulivuorten synnyttämä saari, joita Atlantilla on. Ensivaikutelma saaresta ei ole mitenkään järisyttävä. Pitkä uimaranta on kuitenkin onneksi aivan nurkan takana, suolaisiin tyrskyihin täytyy tietenkin heti päästä. Mainingit ovat hyvin leppoisia lähellä rantaa. Rantatien päästä löytyy Vila Baleiran kylä. Koko 6 km pitkällä saarella on 5500 asukasta, suurin osa etelärannalla.

Saarella syntynyt opas kierrättää meitä jeepillä aivan uskomattoman hienoihin kohteisiin, joista kaksi on luonnonihmeitä ja kolmas ”yhden miehen unelma”, kuivalle maalle rakennettu keidas, jossa on mm. kymmeniä erilaisia papukaijoja, undulaatteja, flamingo, emu ja riikinkukkoja. Käymme ”maailman pienimmällä aavikolla”, hioutuneesta korallista syntyneillä dyyneillä, mutta suurimman vaikutuksen tekee ehkä kuitenkin seisminen monumentti: jähmettyneen laavan muodostama katedraali. On vaikea kuvailla, miten kivi taipuu holviksi. Ensivaikutelma muodosta on pyramidi, mutta pyramidiksi muoto on liian kaareva. Luonnonmonumentin täytyy olla osittainen kraateri, jossa kivi on lohjennut hyvin symmetrisesti siroina kivipalkkeina. Oppaan mukaan geologit ovat aivan haltioituneita tällä paikalla ja niin olen minäkin. Kiven pintaa on aivan pakko tunnustella käsin.

Päivät rytmittyvät 2-4 tunnin jaksoissa. Porto Santon satamavahdissa on varottava mm ettemme kolauta kalastaja-alusta, jonka paikalle satamavirkailija on meidät jostain syystä ohjannut. Hetken herpaantuminen ei haittaisi, mutta tunnin torkuista voisi tuhoutua toisen elinkeino. Vastuu kummasti pitää hereillä, vaikka muuten satamassa vahdissa ollessa vireystila alkaa helpostikin laskea.

Avomeripurjehduksella purjehditaan vuorokausia putkeen tuulista riippuen, eli kun kolmessa vuorossa tehdään, merkitsee se neljän tunnin yöunia. Se tuo oman mausteensa olemiseen. Kuten armas tiimikaverini ja loistava gourmetgastimme Toveann toteaa, ajan rakenne muuttuu. Välillä mennään horteesta toiseen, ei muista mikä päivä ja mikä vuoro. Yöllä ruorissa ei ole ihan varma lentääkö Linnunradalla vai ratsastaako valaan selässä. Kuu, tähdet ja purjeet valaisevat.

Mainingeissa auttavat joustavat polvet, mutta kallistuskulmassa jalkalihakset joutuvat hyvin epätyypillisiin asentoihin. Jokaisella vuorolla on hiukan erilainen sää: jollain vuorolla mennään kymmentä solmua 20 asteen kallistuskulmassa, välillä meri keinuttaa kuin kehtoa. Yövuorossa tulee hyräiltyä kehtolaulu jos toinenkin. Ja laulettua merimieslauluja. Toven soittolistoilta löytyy muutakin tunnelmallista musiikkia. Kuu nousee punaisena horisontista. Välillä se painuu pilveen. Mielestäni se loistaa violettia valoa pilven takaa. Yöllä saattaa löytyä myös sweet spot – ei tarvitse ohjata juuri ollenkaan, kun on tuuletonta ja seesteistä. Alkumatkan fight-flight-freeze- jännityksestä on siirrytty go with the flow – olotilaan.

Tuulet tuovat meitä niin hyvin Porto Santosta Salvagenin saaria kohti, että pysähdymme keskelle Atlanttia uimaan ja osa myös suorittaa liaanihyppyjä. Baia de Helenalla kellumme meritähtinä, nautimme jäätelöä, isopuomin päällekin uskaltaa kiivetä laiskajaakkojen väliin lepäämään. Uinti- ja liaanihyppyhetken jälkeen suuntaamme bongaamaan myrskypääskyjä. Olemme nähneet yksittäisiä delfiinejä, kilpikonnan ja lentokalan, joka oli hypännyt kannelle. Kalastus ei ole tuottanut tulosta. Jokainen hopeinen välähdys ultramariinin värisessä vedessä saa toivomaan, että delfiini nousee pinnalle uimaan Helenan vierellä.

Muutimme kurssia vielä kohti La Palmaa, koska siellä on Cumbra Viejan tulivuori aktiivinen. Saaren lounaispuolelle ei ole turvallista mennä vieläkään, mutta pohjoispuolelta löytyi turvallinen reitti käydä katsomassa saarta. Poispäin ajaessamme näimme savupatsaan tupsahduksen, tai ainakin ne näkivät, joiden katse ei ollut suunnattuna kohti Teneriffaa. Tuuleton sää aiheutti jo hiukan harmitusta ja mainingit voimakasta keinuntaa, joten seuraavassa vuorossa nostetiin main stay sail sekä yritimme jopa wind huntingia: haimme tuulta Teneriffan edustalta kurssia muuttamalla. Tätä kirjoittaessani ajamme edelleen moottorilla kohti Teneriffan kärkeä, josta tuulta ehkä löytyy.

Oman lukunsa ansaitsisivat maistuvat ja monipuoliset ruoat sekä merellä loihditut herkut, joilla mm Toveann, Tommi M, Sari R, Taina, Risto, Merituuli ja Daniel ovat meitä ilahduttaneet. Vilpitön kiitos myös superhienosta purjehdustaitojen ohjauksesta Benjaminille ja Sarille. Ja kiitos matkaseurasta kaikille upeille tyypeille!

Matka alkaa olla loppusuoralla. Säät olivat lämpimät ja aurinkoiset, myrskyä ei matkalle sattunut, ei miekkavalaita eikä muitakaan valaita, mutta tulivuoria ja tähtikirkkaita öitä kyllä. Jotakin lisää oppi myös purjehduksesta sekä seikkailemisesta. Jotkut laivat on tehty olemaan satamissa, toiset opettelemaan miten erilaisissa olosuhteissa toimitaan. Näissä mainingeissa voi vain todeta: sway with the waves - keinu aaltojen kanssa.


Outi

Ps.
Loppureissulle iski vuorokauden pläkä ihan ennusteen mukaan, jolloin vain meisseli ja Fisherman tukipurjeena ajettiin koneella. Purjehtimaan päästiin taas kevyissä tuulissa kohti Teneriffaa ja Gran Canariaa. Kaikkiaan tuulta olisi kaivattu reilusti enemmän. Oppilaita pelotti aluksi kova tuuli ja meripahoinvointi, mutta kyllä tyvenessä rullaaminen, maininkien paukuttaessa purjeita tekee tuskaisen olon kaikille.
No saatiinhan me ajoittain 11 solmua rikki ja ruorista kuului ilon ja onnistumisen kiljahduksia!
01.11. 2021 klo 1000 päästään kiinni Las Palmasin Marinaan ja aloitetaan siivous ja päättäjäisjärjestelyt. Timo
 


Cascais - Porto Santo

Jo lähtöä edeltävänä päivänä kuultiin, että Cascaisissa on viikonlopun yli kestävät IRON MAN kisat. Sataman ympärillä olevat tiet ja kadut suljettiin, joten proviantin hankinta piti ajoittaa oikein. Sitten satama-allas suljettiin sunnuntai aamulla, joten meidän piti lähteä jo aamu-yöstä pimeällä. No niinhän se Muumi Pappakin sanoo, että seikkailut alkaa yöllä!

Tuuli oli kevyttä sivutuulta, joten mainingit paukutti isopurjetta, vaikka mitä kokeiltiin. Niinpä lopulta laskettiin iso sen säästämiseksi ja tultiin viimeinen vuorokausi kaikilla staysaileilla ja Fishermanilla Madeiran Santo Puertoon, jossa Helena vieraillut kauan sitten. Funchalissa oli 15 veneen jono ja ankkuripaikka täynnä., joten valittiin Santo Porto. Siellä päästiin heti laituriin, jossa swelli ja nousuvesi vaivasi, mutta satama oli toimiva ja palvelut pelasi. Saari on pieni, meille 9 km tyhjää hiekkarantaa, korkeaa ja laavakivi muodostelmaa mutta sopiva kahden vrkn vierailuun. Sightseeing tour oli todella mielenkiintoinen ja ruoka kylällä hyvää. Seuraaviksi päiviksi on luvattu hyvin kevyttä tuulta, joten saattaa olla, ettei ennätyksiä tehdä, vaan purjehditaan pikku purjeilla jälleen isoa säästäen... 



Cherbourg – La Coruña


Matkalaisia tällä legillä oli yhteensä vain puolet normaalista, mikä tarkoitti tiukkaa aikataulua ja jokaiselle kunnolla töitä aina kuoppaisella Biskajalla. Mukana oli myös meitä täysin purjehduskokemusta vailla olevia, joille 500 mailin matka Cherbourgista Biskajanlahden yli 65 tunnissa oli hiuksia nostattava. 15 metriä sekunnissa oleva tuuli, kolmemetriset laineet ja vaahtopäät kannella saivat ruorissa olemisen tuntumaan Linnanmäen vuoristoradan jarrumiehenä olemiselta. Uskomattoman upeaa, että keltanokatkin saivat ohjata läpi myrskyisen yön – ammattilaisten neuvomina. Öisestä raivoavasta merestä ei voi ottaa valokuvia, videoita, eikä kokemusta voi myöskään sanoin kuvata, se pitää kokea. Seikkailupurjehduksella ei kerätä päänahkoja, mutta Eye of the Wind ja englantilainen Stella todellakin jäivät kakkosiksi.

Lokakuiselle Biskajan ylitykselle ehkä lähtee vain tietyntyylisiä ihmisiä, sillä parin tunnin yöunet, pesukoneessa kokkaaminen ja kannella rehkiminen eivät vastaa peruskäsitystä lomasta. Juuri tämän vuoksi ryhmädynamiikka Helenalla toimii upeasti, täältä on löytynyt hyviä ystäviä. La Coruñassa kansimies Benne järjesti messissä tapasillan. Hyvä ruoka ja viini ryydittivät meritarinoita ja purjehdussuunnitelmia myöhään yöhön.

Hanna, Hannu ja Kirsi
   

Tiistai 12.10.2021 lähtö Cherbourgista


Maanantaina lähtövalmistelut alkoivat jo kukonlaulun aikaan miehistön jatkaessa Pohjanmerellä vaurioituneen isopurjeen tikkausta jo kolmatta päivää. Ikuisuudelta tuntuneet lähtövalmistelut jatkuivat osan miehistöstä lähtiessä toivottomalta tuntuneelle monen tunnin kauppareissulle ranskalaiseen supermarkettiin – hyllyistä löytyi vain viinejä, mutta ei tuntienkaan etsimisen jälkeen kaurahiutaleita. Muut jatkoivat isopurjeen tikkausta puuttuvien miehistön jäsenten saapuessa alukselle – kaksitoista väsynyttä, mutta valmista, intoa puhkuvaa seikkailijaa oli koossa.

Hektisten lähtövalmistelujen jälkeen lähtö Cherbourgista kohti Espanjan La Coruñaa alkoi vasta tiistain puolella noin kello 00:17 yläveden ollessa korkeimmillaan. Cherbourgin sympaattisen satama-altaan jäädessä taakse matkamme alkoi. Jännitystä riitti jo ennen aallonmurtajien suojista pääsyä kiireisen kalastusaluksen painaessa päälle. Purjeiden nosto aloitettiin tähtitaivaan alla aallonmurtajan katveessa kaupunginvalojen jäädessä taakse.

Vahdit alkoivat pyöriä kuin automatiikka. Matka kului pääasiassa purjein, turvallisuus- ja vinssikoulutusten parissa ja pilvityyppejä opetellessä. Keleissä alkoi aavistaa etelän lähestymisen. Ensimmäiset delfiinitkin kävivät tervehtimässä meitä – miekkavalaita odotellessa.

Tiistai-illan auringonlaskun aikaan havaittin horisontissa La Coruñaa kohti Cherbourgista 12 tuntia meitä ennen lähtenyt brigantti Eye of the Wind – And the race was on.
 

West- Terschelling – Cherbourg 6.-8.10.


”Kun paikalliset tytöt ja poliisit tuntevat sinut nimeltä, on aika vaihtaa maisemaa” tuumasi päällikkömme Bena. Niin irtauduimme laiturista 07.05 keskiviikko-aamuna. Miehistö oli onnellinen päästessään purjehtimaan taas kauniissa, aurinkoisessa ja tuulissessa säässä. Mutta auringon laskiessa vedet villiintyivät jälleen. Meitä heiteltiin punkissamme laidasta laitaan ja ylös ja alas. Alapetien nukkuvat saivat tylysti herätä useita kertoja putoileviin vesipulloihin, puhelimiin, huopiin ja ulkovaatteisiin..

Enemmän tai vähemman nukuksissa odottelimme vahtivuoromme alkamista. Vaikka aallot olivat suuret, tuulta ei ollut nimeksikään ja emme nostaneet purjeita. Olo oli kuin olisimme pesukoneen sisällä. Kun ymmärsimme kääntää katseemme, näimme päljon kauneutta yläpuolellamme. Ihastelimme linnunrataa ja etsimme tähtikuvioita. Silloin sitä tuntee itsensä kovin pieneksi ja unohtaa aallokon joka piti aiemmin hereillä. Tuuli tyyntyi yön aikana.

Seuravana päiväna oli taas auringoinen päivä, ja olimme saapuneet Englannin kanaaliin. Näimme muun muassa valkoiset hiekkaharjut ja toisella puolella Normandian upeat rannikot. Hienoin hetki meidän vahtivuorollamme oli, kun havaisimme delfiineitä uimassa laivan vieressä. Riemun kiljadustemme saattelemana useampi ennätti rynnätä kannelle katsomaan, kun delfiinit seurasivat meitä parin minuutin ajan.

Sää jatkui rauhallisena, ehkä vähän yksitoikkoisena lähestyessämme määränpäätämme Cherbourgia.

Brunsbüttel - Terschelling 30.9.- 2.10.


After a night of good rest everyone was refreshed and ready to continue the voyage to Cherbourgh. We left the Kiel Canal accompanied by a beautifull sunrise, big commercial vessels on the horizon
and a favourable current. With calm seas and sails up and in doing so reaching speeds of 11 knots we are getting closer and closer to Cherbourgh.

After a beautifull day of relaxing on deck the weather was starting to get worse and winds are increasing to 18 m/s. We are currently above the German islands and the wind direction is changing to southwest making it harder and harder to continue. For the coming days the weather is likely to get worse so it is decided to take refuge on the Dutch island ‘Terschelling’. 3 of our seafares call Terschelling their home and are familiar with the dangerous approach full of sandbanks, treacherous tidal currents and a strong winds. ETA is Saturdaymorning but the wind had other plans for us. We had to tack 5 times before reaching Terschelling. Because of this we were approaching Terschelling in the dark at 2030. With the help of great preparation and some local knowledge mooring was complete at 2100. After a interesting voyage it was time to enjoy local nightlife and check out the dutch culture in the night ‘museums and churches’.  




Kööpenhamina – Brunsbüttel 29. - 30.09. 

Legi alkoi kauniissa ja tyynessä kelissä. Ilta kahdeksan maissa alkoi sataa ja tuulla, salamatkin välähtelivät taivaanrannassa. Keli muuttui täydellisesti! Yö oli myrskyinen, tuuli yltyi jopa 24 m/s:ssa ja parhaimmillaan menimme 11 solmua! Laivassa sisällä meno oli kuin pesukoneessa, onneksi ilman vettä :)

Kiinnostavaa on se, kuinka arki laivassa kulkee aikataulujen ja vuorojen mukaan, oli myrsky tai tyven. Kattilat heiluvat hellalla, uunissa paistuvat sämpylät ja siivoukset hoidetaan, oli meno ulkona millainen tahansa. Hommat hoidetaan neljän hengen ryhmissä niin sisä- kuin ulkovahdeissa eli standby- ja merivahdeissa.

Myrskyisellä merellä on tärkeää olla varovainen ja noudattaa tiukasti ammattilaisten ohjeita, jotta myös kannella on turvallista reivailla ja trimmailla purjeita.

Aamun sarastaessa lähestyimme Kielin kanavaa, aallot laantuivat. Kielin kanavassa saimme tasoitella oloamme ja nauttia saksalaisesta maalaismaisemasta lehmineen. Illalla saavuimme Brunsbütteliin, jossa odottelimme aamuun ennen seuraavalle legille lähtöä.
  


Turku – Kööpenhamina 25. - 28.09.


Matkamme Kööpenhaminaa kohti alkoi auringon paistaessa lämpimästi, syksyisen Turun jäädessä taaksemme. Pääsimme kirjaimellisesti vetämään yhtä köyttä jo alusta asti nostaessamme isopurjeen ylös. Jo ensimmäisenä iltana saimme ihastella auringonlaskua ja sen jälkeen yläpuolellamme avautuvaa tähtitaivasta. Keskiyön jälkeen päästyämme avomerelle, merenkäynti voimistui ja ensimmäistä kertaa pääsimme pitelemään punkan laidoista kiinni. Aamuun mennessä meri oli kuitenkin jo rauhoittunut ja meitä hellittiin jopa kauniilla auringonnousulla.

Kulku eteni tasaisen rauhallisesti ja saavuimme pilviseen Kööpenhaminaan tiistaiaamuna 28.09. Varsinkin auringon paistaessa myöhemmin päivällä, Kööpenhaminassa elettiin vielä selkeästi loppukesää.

Viimeistään merellä ollessa ymmärtää, että täällä ei voi muuta kuin elää hetkessä, nauttia pienistä asioista sekä ottaa nopeastikin vaihtelevat tilanteet avoimin mielin vastaan. Ja se vasta ihanaa onkin!

- Sari ja Venla

  

Lähtö: lauantai 25.09.2021, Turku


Suuri seikkailu on alkamassa, nimittäin kuunari Helena on lähdössä kauan odotetulle matkalleen läpi maiden ja merien, aina Karibian sinisille vesille ja takaisin. Helenan matkan ensimmäinen osuus Turusta Ranskan Cherbourgiin kestää kaksi viikkoa. Miehistöön kuuluu kapteeni Bena, perämies Benne, joka vaihtuu Kööpenhaminassa Tomiin, konemestari Veikko, sekä kansimiehet Marja ja Juuso. Lisäksi meitä on 17 seikkailunhaluista osallistujaa, joista osa suorittaa laivaharjoittelua ja osa on päättänyt lähteä muuten vain kokeilemaan seikkailupurjehdusta.

Valmistelevien syystalkoiden jälkeen loputkin meistä saapuivat Helenalle lähtöpäivänä malttamattomina aloittamaan alkavaa reissua. Köydet irroitettiin klo 16 ja rannalla meitä sekä Helenaa oli saattamassa suuri joukko ihmisiä. Seuraavan kerran Helenan voi nähdä Turussa toukokuussa 2022.