Turusta Karibian kautta Välimerelle 2022-2023

Tervetuloa seuraamaan Vahinen matkaa Turusta Saksan, Islannin, Irlannin ja Manner-Euroopan kautta Karibialle ja sieltä Välimerelle! Mukana seiloreita monenlaisella kokemuksella, osa ensimmäistä kertaa purjehtimassa, osa kokeneita merenkävijöitä. Matkaa taitetaan sail training -periaatteella, eli kokeilemalla ja yhdessä tehden ja oppien. Vahinen päällystössä turvallisuudesta vastaa Suomen Purjelaivasäätiön koulutetut vapaaehtoiset. Blogia päivitetään säännöllisesti yhteyksien ja olosuhteiden salliessa. Tervetuloa seuraamaan seikkailuamme! Lisää tunnelmia Vahinelta Instassa @sy_vahineofficial 


Skagen - Stavanger 1.-3.8.2022

Skagen jäi taaksemme maanantai-iltana. Valmistauduimme kovaan keliin kiristämällä vantit ja valmistelemalla ruokia jo etukäteen. Lähtömme oli aurinkoinen ja tuulinen, mutta kunnolla tuuli tarttui purjeisiin vasta ulompana merellä. Ihailimme auringonlaskua pilvettömällä taivaalla ja hyvästelimme Skagenin hiekkasärkän ja kauniin majakan. Yöksi tuuli tyyntyi ja öinen vahti sai nostaa kaikki neljä purjetta ylös. Nautiskelua lisäsi vielä se, että tähtitaivas oli uskomattoman kirkas ja kaunis.

Tiistaina aamulla sää muuttui pilviseksi ja tuulet pysyivät vastaisina. Päivän aikana koimme koko reissun kovimmat kelit. Tuuli nousi korkeimmillaan jopa 20 metriin sekunnissa ja maininki oli sen mukainen.
Purjeita säätämällä saimme säilytettyä vakaan ohjailtavuuden. Saimme vain nauttia vauhdista, uskomattomista aalloista, tuulen hurjasta huminasta, ajoittaisista suolavesisuihkuista ja alusvaatteita myöten läpimäristä vaatteista. Yksi vahti sai kokea myös uima-altaan sitloodassa kun aallot löivät vauhdilla laidan yli. Kannella tuli pitää lujasti kiinni ja kirjaimellisesti ryömiä paikasta toiseen. Sisällä vaadittiin akrobaattisia taitoja, jos halusi esimerkiksi käydä vessassa, tehdä ruokaa tai pukea vaatteet yllensä. Oli tärkeää pitää tiukasti kiinni veneestä, jotta aalto ei heittänyt purjehtijaa laidalta toiselle. Ruokaa oli vaikea kokkailla, mutta hedelmäsalaatti päätettiin kuitenkin valmistaa, vaikka se vaatikin hieman kipua ja särkyä. Hellaa emme uskaltaneet enää käyttää, joten ruokahuolto toimi kylmien ruokien varassa. Tietysti pelasimme myös jatsia, vaikka nopat lentelevätkin pitkin salongin seiniä ja lattioita.

Maisemat kannella olivat uskomattomat. Niitä on vaikea kuvailla sanoin tai kuvin - ne täytyy kokea itse. Toisinaan tuntui siltä, että olemassa olivat vain aallot, tuuli ja meidän pikku purtemme, kun taivaskin peittyi aallon harjaan. Arkiset huolet unohtuivat ja keskittyminen oli pidettävä vain kuluvassa hetkessä ja seuraavan aallon tuomassa liikkeessä.

Miehistön helpotukseksi sää rauhoittui iltaa kohden. Alkuyöstä saimme kääntää suunnan kohti pohjoista. Siitä tiesimme, että Norjan etelärannikko oli taittunut ja määränpää olisi yhä lähempänä. Yövahti sai nauttia pastaa tähtitaivaan alla ja tervehtiä vilkuttavia majakoita. Sivumyötäiseksi muuttunut tuuli kuljetti meitä pehmeän sulavasti kohti määränpäätä.

Keskiviikkona aamupäivällä riitti vielä toimintaa, sillä teimme pieniä korjauksia kannella. Tätä varten kippari tuli nostaa mastoon kulussa.
Viimein teimme viimeisen jiipin kohti Stavangeria. Väsymys unohtui, kun ihailimme lähestyvää kaupunkia ja taustalla siintäävää vuoristoa.
Kiinnitimme Vahinen laituriin, laitoimme Kikan soimaan ja juhlimme upeaa saavutustamme ja mieletöntä porukkaamme. Me teimme sen!
 

Kööpenhamina –Skagen 31.7.-2.8.


Kovan kelin kokeneet purjehtijat saapuivat hyvässä kunnossa Köpiksen parhaalle paikalle Hotel Admiralin eteen. Sijaintimme oli heti kuninkaanlinnan takana, mutta kuningatar ei valitettavasti ehtinyt tervehdyskäynnille. Aurinkoinen ilta oli saanut paljon väkeä liikkeelle ja rannassa katusoittaja musisoi vielä lisää feelistä. Kastuneet vaatteet kuivuivat, itsepalvelupesula löytyi ja täydennysostokset saatiin tehtyä.
Lämmin suihku tuntui taivaalliselta. Sokerina pohjalla oli purjeneulomon nopea ja laadukas palvelu. Saimme sprayhoodin ison aallon rikkomat ikkunat korjattua. Perämiehen to do -listaa tehtiin koko aamupäivä innolla ja saimme koko listan hoidettua ennen vapaalle lähtöä. Eli miehistö ja vene toipuivat kovasta alkumatkasta hyvin nopeasti.

Köpiksessä ehdittiin kävellä kiinnostavia alueita ja nauttia upeasta kaupungista. Säiden suosiessa oli kuitenkin taas kiva jatkaa matkaa.
Seuraavana kohteena oli ihastuttava Skagen. Purjehdus oli mahtavaa, koska kirkas taivas mahdollisti tähtitaivaan näkemisen ja näimme upeat auringonlaskut ja -nousut. Merenkulku oli vähän liiankin lempeää, koska vauhtia ei saatu tarpeeksi ja välillä jouduttiin ottamaan kone avuksi.

Skageniin saavuttiin illalla ja paikka oli jo ensivaikutelmalta erikoinen. Todellinen kalasatama, jossa oli suuri joukko valtavia kalastusaluksia. Näyttivät meidän silmään osa loistoristeilijöiltä. Suuri satama-alue puhkesi elämään aamulla ja valtava määrä ihmisiä kuhisi alueella. Osa porukkaa lähti aamulla jo kohti Skagenin kärkeä, jossa Itämeri kohtaa Pohjanmeren. Aivan mahtava visiitti. Samoin Skagenin ihastuttava, majakka ja kaupunki, jota oli vuokrapolkupyörillä kiva tutkia.

Aurinko suosi tällä pysähdyksellä ja miehistö lähti innostuneina kohti uusia seikkailuja. Luvassa on kovaa merenkäyntiä Pohjanmeren tyyliin, mutta tässä vaiheessa ollan jo yhtä perhettä ja yhdessä selvitään ihan mistä tahansa. Päällystöllä on hommat enemmän kuin hanskassa ja miehistön yhteistyö toimii. Into jatkaa merelle on kova.
 


Gdansk-Kööpenhamina 26.7.-30.7.


Matkalla kaikki sellaiset kliseiset metaforat toteutuvat yksi toisensa jälkeen. Itsensä ja toiset näkee hyvin läheltä yön punavalossa liukastellessa yli merivetisen lattian. Tai kun pitää kiinni laidan yli pahoinvoivan uuden kaverin paukkuliiveistä, vaikka ei tiedä tästä toverista vielä muuta kuin nimen (ja senkin joka toinen kerta väärin). Tai kun on nukkunut keskellä päivää tai yötä (kuka tietää, päivät kun sulautuvat
yhteen) ja herätessä jotkut urheat ovat kokanneet kallistuneessa ja keikkuvassa köökissä ruokaa. Ihmiset oppii tuntemaan ensin tavalla joka ei ole elämäntarinoihin sidottu, vasta hiljalleen tulee puheeksi kuka tulee mistäkin ja mihin päivänsä käyttää. Tuloluokat, koulutukset ja ammatit ovat jotenkin vähemmän merkityksellisiä (tai no, itse olen täällä opintolainalla, muuten olisi ehkä joutunut säästämään pitkäänkin. Enkä tarkoita että retki olisi väärän hintainen, oikeastaan halpa, jos ajattelee, että kymmenen ihmistä yöpyi satamamaksun hinnalla Kööpenhaminan keskustassa miljoonajahtien ja ökyhotellien keskellä.)

Tätä kirjoittaessa miehistö on Kööpenhaminassa virkistäytymässä ja tekemässä hankintoja loppumatkaa varten, sekä kiinnittämässä paikalleen vastakorjattua sprayhoodia. Aurinko paistaa, hypimme veneestä uimaan ja tanskalaiset paahtavat itseään punaisiksi laiturilla. Olemme karkeasti laskettuna matkan puolivälissä, ja edellinen osuus sulautui kolmeksi
päiväksi: ensimmäiseksi rauhalliseksi seilaukseksi Helin satamakaupunkiin ja toiseksi vahtien rytmittämäksi kryssimiseksi. Kolmas päivä avautui kolmin purjein eteenpäin kiitäväksi junaksi, siitä tuulen hiljalleen tuulen tyyntyessä moottorilla putputtavaksi paikallisjunaksi, joka kyyditti joukkueen välietappiin. Todellisuudessa päiviä oli neljä.

Minä olen purjehtinut vähän. Parina kesänä pari kertaa ystävän pienellä veneellä. Tuntuukin siis ihmeelliseltä että on paikka, missä saa oppia kokeneen ja varman päällystön opissa ihan oikealla veneellä ihan oikealla merellä. Haluan kiittää Suomen Purjelaivasäätiötä, Joonasta ja Hillaa, sekä koko muuta miehistöä, josta jokainen on antanut itsestään paljon:
opettamalla sen mitä itse purjehtimisesta tietää, laittamalla ruokaa ja siivoamalla ja olemalla lempeää ja hauskaa matkaseuraa. Haluan kiittää myös itseäni siitä että uskalsin lähteä, vaikka ahdisti uusien ihmisten tapaaminen, ettei kesken matkan pääse pois, että olisinko veneessä vain tiellä, ja kaikki mahdollinen. Laiva on lastattu ihmisillä, kevyempine ja painavampine kantamuksineen ja me mahdumme tänne kaikki. Uskon että kaikkien täysi heittäytyminen tulee tarpeeseen myös loppumatkalla, kun lähestymme Norjan rannikkoa.

Ensikertalaisena purjehtimassa (Turku-Gdansk 18.-24.7.)

Suomen Purjelaivasäätiön mainos facebookissa osui sattumalta silmään ja vain hetken mietittyämme pestauduimme aviomieheni kanssa S/Y Vahinelle, legille Turku-Gdansk. Emme kumpikaan olleet aiemmin purjehtineet, joskin ajatus sellaisesta oli ollut oma haaveeni jo pienestä pitäen. Nyt tulisimme olemaan osa miehistöä vailla minkäänlaista kokemusta tai koulutusta. Toisaalta myös täysin vailla ennakkoluuloja. Jännitystä sen sijaan sitäkin enemmän.

Ilmoittautumisen myötä saimme pakkauslistan, joka ohjeisti selkeästi mitä kannattaa ottaa mukaan ja mitä ehdottomasti EI kannata. Pakkaaminen kaiken kaikkiaan oli haastavaa, kun tiedossa oli, ettei säilytystilaa miehistön matkatavaroille aluksella juuri ole. Tämä tieto oli tarpeellinen, sillä itse nukuin punkassani kaikkien matkatavaroideni kanssa. Tai noh…nukuin ja nukuin…
Oli paljon muutakin, joka mietitytti ennen legin alkua. Tulisimme matkaamaan yhdeksän muun, täysin vieraan henkilön kanssa tehden töitä kolmessa vahtivuorossa. Minkälaisia ihmisiä alukselle tulisi, ymmärtäisivätkö muut oman kokemattomuutemme, osaisinko toimia oikein tai onnistuisinko upottamaan kenties vahingossa koko paatin??? Näin jälkikäteen ajateltuna kaikki nuo edelliset olivat huolenaiheina turhaa. Olisiko niin, että Mårtenson oli sittenkin oikeassa – kaikki, paitsi purjehdus on turhaa?



Lähtö, Turku 18.7.

Vahine odotteli meitä Aurajoen rannassa, kun lähtöpäivä vihdoinkin koitti. Muut miehistön jäsenet olivat jo aluksella ja kieltämättä tunnelma oli hieman epävarma omalta osaltani. Pian kuitenkin päästiin esittelykierrokselle ja tutustumaan aluksen tiloihin. Oma paikkani keulassa vaikutti – hmm…mielenkiintoiselta. Vahti-/hyttikaverini Matz vakuutti, että paikka on hyvä ja rauhallinen, koska kukaan ei kulje sen läpi. Se piti kyllä paikkansa – kukaan ei todellakaan kulkenut sen läpi. Valmisteluiden jälkeen lopulta päästettiin köydet irti ja matka alkoi ihan oikeasti.



Ensimmäinen siivu: Turku-Liepaja 18.-20.7.22

Ei kauan tarvinnut ihmetellä, kun huomaan olevani jo ruorissa. Autolla olen kyllä ajellut, mutta 65 -jalkaisen purjealuksen ohjaustehostin ei aivan vastaa ajokokemusta Corollalla. Yksi nopeahko väistöliikekin joudutaan tekemään, kun oikealta kurvaa yllättäen eteen valtava muskelivene. Opin, että tässä tilanteessa moottorilla kulkeva purjevene väistää.

Purjeita päästään kokeilemaan melko pian ja ruorinrollaajana osallistun elämäni ensimmäiseen vendaan. Niitä siinä parikin sitten tehtiin, mutta lopulta tuulta ei riittänyt kuin parin tunnin kevyeen kryssiin.
Kansivuoroni päättyy ja stand by alkaa. Ruuan valmistaminen aluksella on myös omanlaisensa kokemus. Tässä kohtaa en vielä tiennyt, MITEN omanlaistaan se voisikaan olla. Myöhemmin matkalla (kovemmassa kylkimyyryssä) tuhosin kaksi kokonaista banaania, kun yritin tehdä hedelmäsalaattia. Banaaninsiivut päätyivät styyrpuurin puolelle seinään ja pitkin lattiaa…

Aluksella eletään vahtivuorojen mukaan. Pääsen nukkumaan klo 23.30. Kello soimaan klo 03.45, vaatteet valmiiksi jalkopäähän ja unta palloon. Yllättävän hyvin uni tulikin, eikä aikaakaan, kun olen jo pukemassa merinovilloja päälleni ja valmiina taas kansivahtiin.

En tiedä, miten voisi kuvailla sanoin sitä tunnetta, kun toteaa olevansa keskellä merta, ohjaamassa alusta kohti määränpäätä – täydessä ”hiljaisuudessa” meren ja tuulen säädellessä kulkua. Kaiken kruununa aurinko alkaa hiljalleen nousta horisontista. Voi miten ihminen onkaan pieni tuon kaiken keskellä!
Tätä ihmetellessä kippari palauttaakin todellisuuteen. Purjeet ylös ja seilaamaan! Ei muuta, kuin vinssaamaan ja ryömimään kylkimyyryssä kannella, kunnes täysi iso ja genoa saadaan avittamaan matkaa seuraavan vuorokauden ajan.

Kolmantena päivänä saavutetaan Latvian Liepajaan. Purjehdus on kestänyt nyt reilu 48h, mittarissa 281nm, himpun verran enemmän koneella kuin purjein. Omituinen fiilis. Aikakäsitys totaalisesti hukassa, en tiedä väsyttääkö vai ei, täysin euforinen olotila.



Toinen siivu: Liepaja-Klaipeda 21.7.22

Hieman ennen puoltapäivää kaikki miehistön jäsenet on valmiudessa ja matka kohti Liettuaa alkaa. Koneen jytinästä päästiin miltei heti ja matkaa taitetaan täysillä purjeilla. Kevyesti kryssäten kohti Klaipedaa siis.
Illansuussa tuuli jälleen tyyntyy, genoa otetaan sisään ja matkaa jatketaan moottoripurjehtien eteenpäin. Puolilta öin saavutaan Klaipedan satamaan, keskelle valohässäkkää, ihmisiä ja meteliä – eräänlaista, mutta niin toisenlaista elämää. Yö tasaisella alustalla on enemmän kuin tervetullut.







Viimeinen siivu: Klaipeda-Gdansk 22.-23.7.22

Klaipedan ja Gdanskin välillä sijaitsee tällä hetkellä melko kuumottava kohde – Kaliningrad. Se täytyy kiertää mahdollisimman kaukaa, mutta kuitenkin niin, ettei matka muodostu liian pitkäksi. Saadaan tiedoksi, että Venäjä on asettanut pimeitä jääpoijuja myös alueensa rajojen ulkopuolelle, joten niitäkin tulisi väistellä…
Oma vahtivuoroni kannella alkaa suht kevyesti. Pikkuhiljaa tuuli kuitenkin kovenee ja aluksen ohjaaminen käy oikeasti työstä. Lonkat on kovilla ja käsivarret turtana. Lähes täydellinen pimeys ympäröi aluksen ja aaltoja on mahdoton ennakoida. Navigaattori näyttää, että ollaan menossa aika hyvin kohti Kaliningradia – väärään suuntaan siis. Kohta paapuurin puolella näkyy valoa. Hetkeä myöhemmin selviää, että kyseessä on venäläinen sotalaiva. Hmm…josko olisi aika tehdä vendat? Kyllä!

Venda tehdään onnistuneesti lähes sokkona ja Vahine kiitää poispäin Kaliningradista. Vahdinvaihto hieman hankalissa olosuhteissa tuo lisähaasteita ja saan kokea jälleen jotain uutta – alus on yhtäkkiä piissä! Siinäpä oli perämiehellä selvittelemistä, mutta matka jatkui.

Oma kansivuoroni päättyi jo tuntia aiemmin ja lopulta aioin koittaa nukkumista. Sepä ei onnistunutkaan ihan niin, kuin ajattelin. Pääsin alas ja muutaman seinään/pöytään törmäyksen jälkeen jo omaan hyttiin asti. Ajatuksena oli käydä vessassa ja ainakin kasvojen pesulla, mutta kallistuneessa aluksessa nuo ajatukset jäivät puolittaisiksi. Ensimmäiset kolme minuuttia hypin vessassa yrittäessäni laittaa valon päälle, seuraavat kolme minuuttia yritin osua wc-istuimelle, siitä seuraavat kolme minuuttia käsienpesuun (joka tahattomasti johti myös kasvojen huuhteluun). Lopulta onnistuin ”herättämään” hyttitoverini, joka herkesi hysteeriseen nauruun, kun näki, kuinka yritin sammuttaa vessan valoa. Totean, että lisää lihasvoimaa voisi kyllä hakea tuleville legeille vaikkapa kuntosalilta.
Nukkuminen olisi maistunut, mutta pedissä pysyminen oli hippasen haasteellista. Aallokko nosti kroppaa muutaman sekunnin välein sentin verran irti patjasta, eikä patja ”laskeutumisen” jälkeen ollut enää samassa kohdassa, kuin sieltä noustessa. Päädyin kolmen punkan vaihdon (= kolmen vendan) seurauksena valvomaan koko lepovahtini – utuisin silmin siis kohti uutta päivää, kolme kuhmua päässä ja muutama uusi mustelma kropassa. Kaikki, paitsi purjehdus on…

Ps. Tuleville Vahine -purjehtijoille tiedoksi, että sänkyyn löytyy laita patjan alta 😉

Perillä, Gdansk 23.7.22

Hurja oli edellinen yö, mutta nyt päästiin perille Gdanskiin. Emme saaneet vielä paikkaa Marinasta, joten otettiin paikka sen ulkopuolelta. Suihkuun kuitenkin päästiin ja se toteutettiin lähinnä Doodson-malliin suihkurallina. Viisi slotia – viisi minuuttia aikaa/hlö. Puhdasta tuli!
Gdanskissa vietettiin vielä yksi yö Vahinella. Viimeinen päivä oli kaikin tavoin haikea. Haikeasta olotilasta huolimatta työt jatkuivat aamulla kannen pesun, pyykkäämisen ja inventaarion merkeissä. Kunnes kaikki oli valmista. Tässäkö tää oli?

Vahine Odo 12415, Turku-Gdansk 506 nm

Loppusanat

Kroppa on kahden vuorokauden kotiutumisen jälkeen edelleen epätasapainossa – pieni tuulenvire ulkona saa hakeutumaan etu- tai takakenoon, hampaidenpesu onnistuu ainoastaan leveässä haara-asennossa, ruokaa laitan pitäen kiinni ovenkarmista jne. Tästä huolimatta huomaan, että hymyilen ja olo on äärimmäisen onnellinen, mutta myös haikea. Kaikista kuhmuista ja ruhjeista huolimatta tämä oli elämäni paras kokemus. Termit ja purjehdussanasto on vieläkin hakusessa, mutta juuri nyt ne ovat sivuseikka. Tämä matka oli paitsi legi kohteesta toiseen – se oli myös suuri matka itseeni. Kiitos S/Y Vahine, kippari Joonas ja perämies Juha sekä muu miehistö!